Hääpäivä: Onnittelut

Kun vihdoin saavuimme kuvauksista juhlapaikalle, huomasimme, että osa vieraista onnitteli vieläkin vanhempiamme! Olimme siis päättäneet, että teemme kaksi onnittelujonoa. Heti juhlapaikalle saavuttuaan vieraat saavat mennä onnittelemaan meidän molempien vanhempia, ja meidän saavuttuamme paikalle, vieraat muodostaisivat uuden jonon ja onnittelisivat meitä. Emme kuitenkaan kuvitelleet, että onnittelujonossa menisi noin kauan! Olimme olleet valokuvattavina kuitenkin n. 20min ja siihen vielä siirtymiset päälle!

Saimmekin kuulla, että joidenkin vieraiden autot olivat jääneet kaupungille jumiin, sillä Reserviupseerikoulu oli sulkenut katuja, joille vieraamme olivat pysäköineet autonsa. Tästä johtuen osa oli saapunut juhlapaikalle lähes samalla minuutilla meidän kanssamme, kun olivat vihdoin saaneet kulkuneuvonsa käsiinsä. Tämä oli myös ihan hyvä juttu, sillä emme olleet kehitelleet vieraille mitään puuhaa meidän odottamisemme ajaksi. Kaasoja olin ohjeistanut, että voivat tässä välissä kehottaa vieraita etsimään jo alustavasti istumapaikkansa, kirjoittamaan vieraskirjatauluun, viemään lahjat lahjapöytään ja vaikka tutustumaan mun polttarikirjaan, jos aika näyttäisi käyvän pitkäksi. Onneksi sää suosi ja ulkona oli mukava vaan seisoskella ja vaihdella kuulumisia muun porukan kanssa.

Kun viimeisetkin vieraista olivat päässeet onnittelemaan vanhempiamme, asetuimme itse onnittelupelipaikoille ja jono hyökkäsi meidän kimppuumme. Onnitteluita, kädenpuristuksia, halauksia.. Niitä oli paljon! Olisi ollut kiva vaihtaa joitakin sanojakin vieraiden kanssa, mutten osannut muuta kuin virnuilla mahdollisimman urposti ja hokea "Kiitos! Kiitos! Kiitti!" Hohhoijaa. Loputtomalta tuntuva jono loppui sekin kuitenkin aikanaan ja pääsimme vihdoin itsekin tarttumaan skumppalaseihin. (Okei, rehellisyyden nimissä tartuin itse Pommac-lasiin, mulla oli ihan järkyttävä jano eikä mikään alkoholipitoinen tuntunut vaihtoehdolta..)

Isäni oli noussut juhlapaikan portaille ja piti muutaman sanan tervetulotoivotukset. Tämän jälkeen kohotimme maljoja ja vihdoin pääsin kostuttamaan hapankorpulta tuntunutta kurkkuani! Sen jälkeen saimmekin kuulla, ettei ruoka ole ihan vielä sillä sekunilla valmista emmekä pääsekään heti ahtamaan herkkuja kupuumme. Kuljimme siis vieraiden keskuudessa, kilistelimme, vaihdoimme kuulumisia.. Ja en voi tarpeeksi korostaa sitä, miten hyvä tuuri meillä ihan oikeasti kävi, kun ilma oli sellainen kuin oli. Jotain +20 - +21 ja aurinkoa, tuulestakaan ei tietoakaan! Yksi kesäkuun parhaimmista päivistä!

Hetken turistuamme kaaso S tulikin ilmoittamaan, että nyt olisi sitä ruokaa! Tässä vaiheessa tajusin, että tosiaan, alkaahan tässä jo maha kurnimaan!