6.6. Hääpäivän aamu

Ihihihih sain ihanalta Tiialta kuvat eilen. Ja ne on ihania ja mun koko eilisilta meni niitä yhä uudestaan ja uudestaan selaillessa ja hääpäivää uudestaan kokemassa. Nyt voidaankin käydä se The Day läpi vielä viimeisen kerran. Aloitetaan ihan aamusta..

Herätyskelloni pirisi 07:30. Olin nukkunut niin pätkittäistä ja takkuilevaa unta, että olin kerrankin vain iloinen siitä, että vihdoin oli hyvä syy nousta sängystä ylös. Janne oli mennyt viettämään yötä hääyö-mökkiimme ja minun seuranani kotona olivat sensijaan kaksi oululaista kaveriani, jotka olin luvannut majoittaa häitä varten.

Kävin suihkussa ja heitin meikkaajan ohjeen mukaisesti rennot vaatteet päälle. Eli valtava löysä paita sekä farkkuleggarit. Vasta aamun ensimmäiselle tupakalle vaappuessani tajusin, että mua taitaa jännittää. Mieli pysyi ihan rauhallisena enkä tietoisesti panikoinut mitään, mutta huomasin käsieni hikoavan ja pumppuni hakkaavan ihan ennätyslukemia. Apua.

Keräilin kamoja kasaan ja lähdin Kotkaan meikattavaksi. Meikkaajanani toimi Heli kauneushuone Heli'siltä. (Olin käynyt Helillä jo aiemmin ihonpuhdistuksessa, laitattamassa kulmakarvoja sekä tekemässä koemeikin ja voinkin kaikille kehua, että tarvitsettepa näistä mitä tahansa, Heli varmasti hoitaa hommansa. Valitettavasti Kauneushuone Heleineen muutti Lahteen, eli vähän meikäläisen ulottumattomiin..)

Meikissäkään minua ei jännittänyt tippaakaan. Rupateltiin kyllä hääaiheista ja oikeastaan ihan kaikesta muustakin, mutta jostain syystä se edessä häilyvä pysyi kuitenkin poissa mielestä. Heli sai nassuni valmiiksi n. neljässäkymmenessäviidessä minuutissa (ja olin niiiiiiiiiiiiin tyytyväinen!) ja sen jälkeen oli taas aika hypätä rattiin. Nyt vuorostani kävin Karhulassa, kukkakauppa Karjalanneidossa, josta kävin hakemassa kimpun, vieheet sekä rannekukat.

Ja siellä ne pari ensimmäistä kyyneltä sitten tulivatkin. Kukkakauppias haki tilaukseni ja veti paperipussista kimpun. Maailman täydellisimmän kimpun ikinä?! Se oli niin upean näköinen ja niiin kaikkia mielikuviani vastaava ja jopa ylittävä, etten enää tiennyt miten olisi pitänyt olla. Huhhuh. Myös vieheet ja rannekukat olivat todella kauniita, mutten pystynyt kunnolla edes tarkentamaan katsettani niihin, kun pällistelin vain sitä kimppua. Poistuin siis liikkeestä ihan onnettoman urpo virne naamallani ja hyppäsin taas auton rattiin, nyt olisi kiire!

Olimme sopineet, että mulla olisi kampaus Haminassa 10:30 ja Karhulasta lähdettyäni tajusin kellon olevan jo 10:10. JA mun piti vielä toimittaa Jannen isän viehe omistajalleen. Autoa nilkka suorana ajaessani tajusin, etten ollut syönyt sinä päivänä mitään. Enkä itseasiassa edellisenäkään päivänä yhtä lihapiirakkaa ja paria riviä suklaata enempää. Maha alkoi kurnia ihan jumalattomasti ja tunsin jo heikotuksen tunteet päänupissani. Soitin kampaajalla olleelle kaasolleni, että ensinnäkin en millään ehdi tasan 10:30 vielä kampaajalle ja toisekseen tarvitsen sinne kampaajan penkkiin ruokaa ja vettä. Kaaso lupasi hoitaa homman, ihana.

Vein vieheen Jannen isälle ja ajelin kohti kampaajan penkkiä. Tämä tie sattui kulkemaan suoraan meidän kirkkomme vierestä ja siinä vaiheessa alkoi perhoset lennellä vatsassa. Tätä samaa tietä tulisin ihan parin tunnin päästä ajamaan aviovaimona. Huhhuh. Perhoset tosin katosivat yhtä pian kun olivat ilmestyneetkin. Huomasin nimittäin kirkon parkkipaikan olevan TUPATEN TÄYNNÄ AUTOJA??!?! Ja autoilta käveli pois juhlapukuisia ihmisiä. Ei, siellä ei ollut toiset häät, vaan ne HELVETIN RUK:N JUHLAVIERAAT?! Meille oli luvattu, että parkkipaikalla on sotilaspoliiseja vahtimassa, ettei alueelle pysäköi ketään meidän hääseurueeseen kuulumattomia. Ja kas kummaa, ei näkynyt sotilaspoliisin sotilaspoliisia yhtään missään. Ihan kiva.

Kampaajalle päästessäni olin aivan raivona. Mulla oli ihan järjetön nälkä ja suunnittelin mielessäni vähintäänkin koko Reserviupseerikoulun räjäyttämistä. Kuitenkin mut istutettiin tuoliin ja nenän eteen lapattiin ruokaa, joten en edes ehtinyt raivota kaikkea mitä olisin tahtonut. Soitin aikataulupuheluita siskolle ja isälleni, mutustelin ruokaa ja panikoin. Samalla mulle varmaan tehtiin kampausta, mutten rehellisyyden nimissä osannut oikein keskittyä siihen touhuun. Olin kampaajan penkissä istuessani todella vähäpuheinen ja vaisu. Nyt se orastava jännitys oli saanut mut kiinni ja tuntui, että olisin varmaan oksentanut, jos olisin yrittänyt hirveästi puhua..

Hiukset saatiin lopulta kuitenkin valmiiksi ja oli niihinkin todella tyytyväinen. Nyt olikin aika hakea kaasot kyytiin ja suunnata kotiin. Kaaso M oli tehnyt meille parsakaalipiirakkaa ja kaaso S:llä oli skumppapullo kainalossa. Itse rynnistin kuitenkin heti jääkaapille ja nappasin kylmän oluen. Kilisteltiin laseja ja muut ehkä pystyivät jotain rupattelemaankin, itse keskityin istumaan parvekkeella pumppaamassa hermostuneesti tupakkaa. En viitsinyt heti pienessä, ihmisten täyttämässä asunnossamme kiskoa tilaavievää hääpukua päälleni, mutta asusteet hoidettiin jo kuntoon ja häälaukku saatiin pakattua.

Kun kellossa oli jäljellä enää puolisen tuntia, oli aika survoa lihat mekkoon. Kaaso M sai toimia virallisena nyörittäjänaisena, sillä olin huomannut että se mimmi ei arkaillut nyörien tiukkaamisessa YHTÄÄN. Joten ei kun hommiin! Jotain sählinkiä siinä muistaakseni oli ja lopulta olikin varmaan neljä ihmistä auttamassa siinä nyörittämisessä, mutta samapa tuo, pääsin mekkooni ongelmitta. Ja siinä vaiheessa ne perhoset ja hirvet ja kyykäärmeet ja peltopyyt lepattivat siellä vatsassa. Tuijotin itseäni pitkän aikaa peilistä ja tajusin vain, että kylläpä voi ihmisellä hiostaa kämmeniä niin pahasti. Muutama tupakka lisää ja pari kaihoisaa katsetta jääkaappikylmiä kaljoja kohtaan.. Lopulta päätin kuitenkin vain istua alas ja odottaa.

Kaasot, oulunkaverit sekä valokuvaaja lähtivät tässä vaiheessa jo kirkolle. Olimme sopineet, että kaasojen täytyy olla kirkolla ensimmäisten joukossa jakamassa niitä kirottuja häänenäliinoja ja itse saavun kirkolle isäni kyydissä vasta ihan viimeisillä minuuteilla, ettei kukaan ehdi mua nähdä. Kämpän ovi painui hääseurueen perässä kiinni ja mä jäin yksin hiljaiseen asuntoon tuijottamaan kelloa. Hääpuku päällä.