Hääjuhla, osa 1

Kättelyiden ja lasien kilistelyjen jälkeen pääsimme tosissaan syömään. Meikämandariini-ahnepossullehan oli ihan maailman paras juttu se, että pääsi ihan EKANA ottamaan ruokaa! Jeeee! Meidän pitopalvelumme oli Minna Karhun Palvelus Miehikkälästä, ja voin todella lämpimästi suositella heidän palvelujaan ihan kaikille häitään Kaakonkulmalla viettäville! Emännät olivat mukavia, yhteistyö sujui loistavasti, hinta oli todellakin kilpailukykyinen ja mikä tärkeintä, ruoka oli kerrassaan herkullista!

Menumme oli seuraavanlainen:

• Porsaan grillifile
• Savulohi
• Keitetyt perunat
• Kermakastike
• Täytetyt tomaatit
• Broilerpastasalaatti
• Vihersalaatti
• Kasvisgratiini

Ja voin kertoa kaikkien vieraiden kehuneen ruokaa ihan maasta taivaisiin, joten en ollut ihan puolueellinen tämän mielipiteeni kanssa, haha! Ruokaa oli varattu myös niin rutkasti, että santsaajat eivät joutuneet yhtään kainostelemaan ja useampi vieras hakikin ainakin sen kaksi lautasellista.

Ruokailulle oli myös jätetty sopivasti aikaa. Kaikki saivat syödä ihan omaan tahtiinsa ja nopeimmat saivat lähteä toljottelemaan lahjapöytää, käydä tupakoimassa tai vaikka hakea lisää juotavaa. Mietoja alkoholijuomia sekä limppareita meillä oli tarjolla ihan juhlan alusta loppuun ja mielestäni se oli oikein toimiva ratkaisu.

Tykkäsin myös siitä, että ohjelmamme oli aika väljä. Ohjelmaa oli riittävästi, mutta milloinkaan ei tarvinut tuijotella kelloa ja miettiä, ehditäänkö nyt tehdä sitä ja tätä. Vapaa seurustelu oli kuitenkin itselleni sitä kaikista hauskinta aikaa!

Ruokailua seurasikin puheiden pitäminen. Kaaso paimensi hajallaan olevan hääseurueen sisälle ja oli aika itkeä ja nauraa! Puheiden pidon aloitti Jannen toinen bestman, Antti. Miehet ovat tunteneet toisensa jo ihan naperosta lähtien ja Antti kertoikin yhteisistä vuosista ja kommelluksista.

Antin jälkeen mikrofoniin tarttui meikäläisen isukki. Isäni oli vielä autossa kirkkomatkalla kysellyt multa esim. mun entisiä osoitteita ja kuulemma oli vielä ruokailun lomassakin hionut puhettaan lopulliseen muotoonsa. Isä kertoi mun lapsuudesta, siitä miten olin pikkuskidinä ja vielä vähän teininäkin arka ja hiljainen (kuka uskoisi sitä musta enää nykyään, apua..) ja miten olin lapsena aina nukkumaan käydessä PAUKUTTANUT MUN PÄÄTÄ SÄNGYNLAITAAN?!?! :---D Tässä vaiheessa koko sali rämähti nauramaan ja meikäläinen vaan istui monttu auki paikallani. Olen tehnyt m i t ä ? Huhhuh. (Tän jälkeen sain yhdeltä sun toiseltakin kuulla kysymyksiä liittyen nykyisiin nukkumatapoihini ja tiedusteltiinpa multa myös sitä, onko yksikään lapsuusajan sängyistäni enää ehjä..) Isä vihjaili mun kehnosta koulumenestyksestä ja paljasti, kuinka järkyttyi suuresti luettuaan Facebookin kautta mun seurustelusta. Sai kyllä vuoroin itkeä ja vuoroin nauraa sen puheen aikana! Loppuun isäni luki myös äitini netistä kaivaman runon!

Isän puheen jälkeen mikrofoni oli vapaata riistaa ja vähän aikaa hääseurueen toljottaessa toisiaan, pappani nousi paikaltaan ja nappasi mikin itselleen. Pappa kertoi, että hän oli vähän etukäteen miettinyt mielessään puhetta, muttei kuitenkaan ollut varsinaisesti kirjannut ylös mitään. Saimme kuulla lisää lapsuudestani ja papankin piti nostaa esiin tämä pään hakkaaminen sängyn laitaan.. NYT IHAN OIKEESTI! Pappa ja mummo olivat myös etsineet meille lausuttavaksi runon, mutta kaikista maailman hää- ja rakkausrunoista hekin olivat päätyneet siihen samaan, minkä isäni oli ehtinyt jo lukea!

Unelmat yhdessä haaveilkaa
Toiveet yhdessä toteuttakaa
Ilot yhdessä eläkää
Surut yhdessä jakakaa
Muistot yhdessä vaalikaa
Ilot yhdessä naurakaa
surut yhdessä itkekää
kädestä toisianne pitäkää
Anteeksi toisillenne antakaa
Matkalla toisianne tukekaa
siten onnellisia päiviä saa!

Mummo kuitenkin antoi runon paperille kirjoitetettuna minulle puheiden jälkeen ja nyt se koristaa meidän jääkaappimme ovea. Melko hyvä ohje avioliittoon!

Papan jälkeen ei muita puheita kuultu ja itse asiassa se oli ihan hyvä asia, mun meikit ei varmaan olisi kestänyt enää yhtään enempää poraamista!

Puheiden jälkeen oli taas aika vähän hengähtää. Monet ovat valittaneet häidensä jälkeen sitä, etteivät ehtineet tai pystyneet juttelemaan läheskään kaikkien vieraidensa kanssa. Mä otin tämän ihan sydämen asiakseni ja hyppelinkin pöydistä toisiin ja pihalla kuljin porukasta porukkaan. Oli ihanaa päästä juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia kaikkien kanssa! Oli myös hauskaa huomata, miten vieraatkin verkostoituivat meidän häissämme. Välillä näkyi mitä sekalaisempaa seurakuntaa porisemassa keskenään. Milloin samassa porukassa oli Jannen perussuomalaisryhmää, meikäläisen kavereita ja mausteena vielä jokunen sukulainen molempien puolelta, ja milloin näkyi mun kaverit juttelemassa Jannen serkkujen kanssa! Juhlista löytyi myös yllättäviä kontakteja, Jannen isoisä ja mun isotädin mies nimittäin olivat jotain nuoruuden kavereita! Hassua!

Kun suurimmat ähkyt saatiin sulateltua menemään, olikin kakkukahvien aika! Kakut olivat Jannen serkun Leean käsialaa. Leea on ammatiltaan kondiittori ja se kyllä näkyi ja maistui. Olimme päätyneet kakkupolitiikassa ihan "perinteisiin" kermakakkuihin, sillä olimme Jannen kanssa molemmat sitä mieltä, että mikään ei voita kunnon kermakakkua! Ja se olikin maailman parasta kakkua mitä olen ikinä syönyt! Päällä oli kinuskia ja kerrosten välissä marjoja, kermaa ja vähän lisää kinuskia. Ihan jumalattoman herkullista, voisin syödä sitä samaa kakkua joka ikinen päivä koko loppuelämäni ajan, huhhuh.

Muut pöydän antimet olivatkin meikäläisen äidin käsialaa. Äiti oli väkertänyt pitopöytään vihreitä lime-macaroneja sekä vaaleanpunaisia suklaatäytteisiä macaroneja. Molemmat olivat todella maistuvia ja kakun lisäksi näitä kehuttiin vieraiden suusta kilpaa! Macaronsien lisäksi äiti oli myös leiponut raparperipiirakkaa sekä sydänpipareita, jotka nekin katosivat parempiin suihin alta aikayksikön. En voisi siis olla tyytyväisempi meidän ruokapuoleen tässäkään asiassa!

No mites se kakun leikkaus? Kun marssimme kakunleikkuupaikoille, meitä seurasi keittiöön iso osa juhlavieraista. Tässä vaiheessa mainostinkin kovaan ääneen, että meillä ei poljeta, täällä ei ole mitään nähtävää! Kuitenkin kun kävimme sitä kakkua vihdoin leikkaamaan, otti Janne homman haltuun ja POLKAISI MOKOMA?!? Tässä vaiheessa meikäläinen oli taas monttu auki ja juhlavieraat nauroivat katketakseen. Hehheh, hassu juttu.. Janne puolusteli myöhemmin julmaa tekoaan sillä, että oli ollut aivan varma siitä, että mä vaan huijaan ja aion polkaista, kun Janne sitä vähiten odottaa. Just joo!

Palaillaan loppuillan tapahtumiin taas lähipäivinä!