Hääpäivä: Potretit ja siirtyminen

Kirkon pihalle päästyämme haimme heti katseellamme hääautoa. Hääauton kanssa oli käynyt sellaisia vastoinkäymisiä ettei tosikaan (lisää näistä myöhemmin..) ja nyt kaiken piti olla kunnossa. Mutta miksi mitään kulkuneuvoa ei näkynyt?

Poseerattiin vähän vaivaantuneina vieraiden kameroille ja samalla pälyiltiin joka suuntaan. Tässä vaiheessa joku sanoo, ettei se kirotun auto kuulemma lähde käyntiin. Hehheh.. No, jokusen minuutin kuluttua bestman kurvaa kirkon takaa vanhalla Simca Tonnilla ja vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa! Simcan takapenkin jalkatila oli ihan olematon ja kyllä, mahduin autoon valtavan helman kanssa ilman suurempia ongelmia. (Tätä oon ihan oikeasti miettinyt tosi paljon! Olen lueskellut, kuinka monet morsiamet ovat aina haaveilleet esim. kuplaa hääautoksi, mutta rankkaavat ne pois, koska eivät kuulemma MAHDU sinne autoon helmojen kanssa. Ööööö ei se helma ole betonia? Simcan takapenkki ei todellakaan kokonsa puolesta ole kuplaa kummempi ja hyvin mä sinne mahduin!)

Kun lähdimme ajamaan kirkolta pois, huomasimme, että kirkolta kaupunkiin johtava katu oli suljettu. Kadulla seisoi sotilaspoliiseja ja kauempana näkyi, miten kadun päässä, raatihuoneella on joku sotilasmarssi käynnissä. Tämän vuoksihan me olimme alun alkaen muuttaneet meidän vihkiaikaa aikaisemmaksi ja meille oli vielä muutamaa päivää aiemmin luvattu, ettei KUKAAN aloita marssimista ennen, kuin kirkon piha on meidän seurueesta tyhjä. No, ei ollut ensimmäinen lupaus minkä RUK meiltä petti. Janne kävi tässä vaiheessa aika kuumana, mutta mä itse olin ihan yllättävän zen. Sotilaspoliisit seisottivat autoamme hetken, mutta lopulta viittilöivätkin meidät jatkamaan matkaa. Pujottelimme vanhan Simcan kanssa Raatihuoneelle ja väistelimme marssivia sotilaita. Ööö.

Lopulta pääsimme meidän kuvauspaikalle, eli Haminan ankkalammelle. Ankkalampi on varmaan sellanen paikka, missä 85% haminalaisista hääpareista käy itseään kuvauttamassa. Me liityttiin tähän mielikuvituksettomaan joukkoon, koska en vaan löytänyt mitään muutakaan! Olin hirveästi selannut Pinterestiä, hääblogeja, häälehtiä ja ihan kaikkea hakeakseni inspiraatiota poseerauskuviin. Kaikki ideat mitä löysin, olivat jotenkin todella.. ihmeliä. Tai todella amerikkalaisia. Eivät sopineet meille siis yhtään. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että poseerataan vain ja yritetään olla mahdollisimman normaaleja, ilman mitään ylimääräisiä twistejä. Kaunis maisema tehköön sen vaikutuksen!

Kuvissa ei mennyt varmaan kymmentä minuuttia pidempään. Poseeraus näin ja noin ja tuosta ja tuosta ja toisinpäin ja se oli siinä! Olimme kuitenkin kuvauksen lomasta huomanneet, miten osa häävieraista oli ajanut vasta ihan sillä minuutilla ankkalammen ohi, eli hekin olivat vasta matkalla itse juhlapaikalle. Meillä ei siis ollut mitään kiirettä! Kävimme kuvaamassa vielä vastapäisellä vanhalla rakennuksella holvien välissä ja lopulta lähdimme ajamaan maisemareittiä kohti Vehkalinnaa.

Matkalla bestman ehdotti, että ottaisimme myös jotain vesiaiheisia kuvia. Ajoimme siis uimarannan läheisyyteen ja otimme sielläkin muutaman räpsyn! Taas tuijottelimme kelloa ja lopulta päätimme, että eiköhän tässä voi jo pikkuhiljaa saapua juhliin!

Kaikki kuvat: Tiia Nyholm.