Kaasoille päälle?

Minulle on tulossa kaksi kaasoa. Päätin pyytää tehtävään kahta hyvää ystävääni, keiden kanssa on tultu pidettyä pisimpään yhtä. Riemukseni tytöt myös suostuivat tehtävään, ja ainakin toistaiseksi (:D) on sellainen fiilis, ettei paremmin olisi voinut valita!

Päätimme kaasojen kanssa yhdessä, että minä en hanki heille mekkoja enkä myöskään pakota heitä itse hankkimaan juuri tietynlaisia asuja. He saavat itse hankkia asunsa, kunhan hyväksyttävät ne ensin minulla. (Kuulostipa jotenkin töykeältä..) Annoin kuitenkin pari toivetta mekkojen suhteen ja o n n e k si kaasot olivat toiveistani ainoastaan innoissaan!

Häiden teemaväreinä tulee olemaan mintunvihreä, vaaleanpunainen, valkoinen ja ruskea. Sellainen voimapaperin-/juuttikankaanruskea, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mintunvihreä on ollut jo pitkään yksi lempiväreistäni ja tahdoin häihin pastellisia, heleitä värejä. Pinkki valikoitui mukaan ihan vain Pinterestiä sun muita selaamalla, ymmärsin, miten hyvältä vaaleanpunainen näyttääkään sen mintunvihreän kupeessa. Valkoinen nyt vain kuuluu häihin. Ruskea tuo mukaan vähän murrettua sävyä, ettei mene ihan överiksi poni-halinalle-hattara -meiningiksi.

Itse pukeudun totta kai valkoiseen, joten toivoin, että kaasot ottaisivat teemaväreistä muut haltuunsa. En pyydä ketään pukeutumaan ruskeaan, ellei välttämättä halua, joten minttu ja pinkki jäivät vaihtoehdoiksi. Kaaso nro 1 kiljui heti tahtovansa mintunvihreää ja kaaso nro 2 oli onnessaan saadessaan pukeutua pinkkiin. Nappiin meni!

Ajattelin, että kaasojen mekkojen ei tarvitse olla samanlaisia, mutta olisi mukavaa, jos joku yhtenäinen teema löytyisi. Ja se oli helppo päättää. Maxipituus. Maximekot ovat juhlavia ja näyttäviä ja näyttävät varmasti kaasojeni päällä upeilta! Tytöt lupasivat ottaa homman haltuun, mutta en tietenkään malttanut olla vähän vain selaamatta, mitä nettikaupoissa olisi tarjolla. Löysinkin Nelly.comista muutaman aivan ihanan yksilön, jotka näkyvätkin ylempänä!

Valaistuksesta

Olen saanut pakkomielteen häiden valaistuksesta! En tosiaan tiennyt, että tälläisestä asiasta voi edes stressata, mutta aina oppii uutta.

Ensinnäkin, emme ole vielä edes varanneet juhlapaikkaa. Se on ensiviikon to do -listalla ja yksi potentiaalinen ehdokas olisi mielessä, toivotaan vain, että vielä vapaana. MUTTA. Tämä paikka on perus seuraintalo -tyyppinen ratkaisu. Aion kädet verillä vääntää pompomeja ja lippuviirejä ja herra ties mitä, mutta ison tilan koristelu voi olla haasteellista, eikä yrityksistä huolimatta saa tilasta näyttävää.

Siksi olenkin jo monta päivää pyöritellyt mielessäni valaistusasiaa. Valaistuksella on helppo muuttaa isonkin pinta-alan ilmettä hetkessä. Ensin pohdin, että itse yrittäisi räpeltää jotain jouluvaloja seinille (mulla on itseasiassa yhdet todella kauniit roikkuvat parvekevalot ja joukko sellaisia näyttäisi tosi nätiltä yhdellä seinällä..) mutta tulin pian järkiini. Sen sijaan olen nyt ihan tosissaan pohtinut, että pitäisikö tilata valaistushärdellit ihan ammattilaiselta.

HÄÄDJ hoitaa hääjuhliin valaistuksen, äänentoiston ja jopa DJ:n! Näytti heidän kauttaan olevan mahdollista moni muukin, aina videokuvauksesta ilotulitukseen ja seremoniamestariin. Huhhuh. Mutta eniten minua houkuttaisi nimenomaan tuo valaistus-äänentoisto-dj -kombo. Meille ei näillä näkymin ole tulossa bändiä, joten joku jamppa sinne olisi saatava biisejä vaihtelemaan. Ja mikä olisikaan parempaa siihen hommaan, kun ihan oikea ammattilainen hyvillä välineillä! Äänentoisto mikrofoneineen sun muineen on myös mietittänyt, ja hääDJ ratkaisisi senkin ongelman.
Ja ne valot.. Yrityksen galleriaa selaillessani jokaisen kuvan kohdalla purkautui uusi huokaus. Mä tarviiiin tollasia kivoja sydänkuviovaloja ja vaikka mitä!

Mutta. Kuviovalot sun muut tahtomani härdellit sisältävä timanttipaketti verottaisi kukkaroa 1950€ edestä. Lähes kaksi tonnia budjetista on aika iso lohko. Mutta toisaalta, miten paljon sillä saisi... En ole uskaltanut edes Jannelle vielä vihjaistakaan näistä mielihaluistani, varmaan pyörtyy kuullessaan. Pitää vielä miettiä.

Toisaalta, bilebändi maksaisi varmaan ainakin vähintään sen tonnin ja jompi kumpi on pakko ottaa, dj tai bändi. Tuhat euroa bändiin, vai tuhat euroa DJhin, muutama satanen valaistukseen ja muutama satanen vielä äänentoistoon..? Eikö ole ihan järkevästi ajateltu!

Eniten mua tässä pelottaa nyt se, että perustelen itselleni juuri kahdentuhannen euron ostoksia. Yhtä päivää varten. O-ou.

Kuva: X

Puku-unelmia

Vaikka suurimmaksi osaksi on ihan tyytyväinen siihen, että häihin on vielä vuosi aikaa ja ehtii rauhassa tehdä kaiken välttämättömyyden, niin silti pieni osa minua haluaisi kaiken tapahtuvan mahdollisimman pian. Esimerkiksi hääpuvun sovituksen..

Ajattelin, että lähden metsästämään mekkoa vasta vuodenvaihteen jälkeen, tammi-helmikuussa ehkä. Ihan vaan, koska toivon että paino lähtisi vähän liikkumaan alas päin, haha. Mutta nyt olen piinannut itseäni Say Yes to the Dress -ohjelmalla, weheartitillä, Pinterestillä ja hääpukuliikkeiden nettisivuilla. Haluuuun! Heti! Mulla on itseasiassa jo aika selkeä visio siitä, mitä haluan päälleni laittaa. Ehkä tähän pukuhimon helpotukseen voisin vähän avautua aiheesta täällä.

- VALKOINEN! Haluan ehdottomasti valkoisen mekon, eikä siinä saa olla mitään värikästä reunusta missään eikä värikästä kukkaa, kuviota.. Ei ei. Valkoisen sävystä ei ole vielä aavistustakaan, se selviää varmaan viimeistään sovitustilaisuudessa. Voin yhtä lailla kuvitella pukeutuvani puhtaan valkoiseen, kuin kermanvaaleaankin.

- OLKAIMETON. En ole vielä netissä pyöriessäni törmännyt yhteenkään nättiin, olkaimelliseen pukuun. Hulluna häämekkoihin -ohjelmassa tosin näin kerran aivan ihanan puvun missä oli yksi olkain, joten ehkä se ei ole ihan poissuljettu mahdollisuus sekään. Mutta olkaimetonta ensisijaisesti etsin.

- TYLLIHELMA. Olen palavasti rakastunut juuri tyllihelmaisiin prinsessaunelmiin. Ja sellaisen totta vie haluan saada. En ole satiini/silkki/tafti -mekkojen ystävä, en tykkää että mekko kiiltää. Sen sijaan pehmeä ja runas tylli näyttää niiiin hyvältä! - KERROKSIA! Ja helman pitää ehdottomasti olla kerrostettua tylliä. Menee liian prinsessavibaiseksi jos yhtenäinen tylli lipuu vyötäröltä nilkkoihin asti. Ei hyvä!

- TÄYSPITKÄ! En lämpene yhtään "vajaamittaisille" häämekoille. En tiedä miksi, mutta minusta täyspitkä on paljon juhlavampi elämän tärkeimpään päivään, mitä vajaapituinen.

En vielä ole aivan varma, haluanko pukuuni korkean vai matalan vyötärön. Voisi imarrella omaa vartalotyyppiäni enemmän, jos vyötärö olisi melko korkealla (ensimmäisen kuvan tyyliin), mutta tätä pitää vielä pyöritellä!
En kuitenkaan tahdo olla liian ahdasmielinen vaatimuksissani, jos päälleni istuu kuin valettu joku aivan erilainen luomus mistä olen haaveillut, en taistele vastaan! Mutta näitä kriteerejä lähden ensisijaisesti metsästämään. Tosin yhtä merenneitohelmaista minun on ehdottomasti sovitettava, koska niissäkin on jotain meikäläistä kiehtovaa..

Kuvat: X

Miten häät järjestetään?

Se, ettei ole ollut sellainen ihminen, kuka on haaveillut häistään pikkutytöstä lähtien, on tehnyt tämän homman aika vaikeaksi. Olen myös elämäni aikana käynyt tasan kaksissa häissä, joista toisista en muista mitään (koska olin pikkutyttö, alkoholilla ei ollut osuutta!) ja toiset olivat sanalla sanoen huonot, haha. En ole tapittanut Satuhäitä, Meidän häitä, Neljiä häitä..

Olen nyt kuronut aika lailla vahinkoa kiinni ja ruutu.fi, Yle Areena ja maikkarin Katsomo ovat olleet kovalla käytöllä. Kaikki hääohjelmat tänne ja nyt.

Mutta silti, en ole ohjelmia katsellessani juurikaan inspiroitunut mistään. En ole vielä löytänyt mitään, mitä ehdottomasti haluan omiin juhliini.

Nyt onkin iskenyt stressi, osaanko järjestää häät? Vähäinen hääkokemus ja täydellinen tietämättömyys ei ole hyvä yhdistelmä. Okei, tiedän että ensin marssitaan kirkkoon. Siellä tapahtuu vihkiminen ja sen jälkeen lähdetään juhlapaikalle syömään, juomaan ja reivaamaan.

Mutta kaikki ne pikkuasiat.. Onneksi internetin ihmeellinen maailma on vähän auttanut meikäläistä tässä hommassa, mutta välillä taas tuntuu että googlen syytämät linkit tekevät minut aina vaan hämmentyneemmäksi. Olen löytänyt hirveästi tietoa asioista, joita en edes tiennyt tarvitsevani. Esimerkiksi!

SAVE THE DATE -KORTIT

MITKÄ? Miksen ole ikinä tiennyt, että sellaisia lähetetään?! Eikö hääkutsu riitä? Milloin nämä varoituskutsut sitten pitäisi postittaa? Voi herranenaika.. Ja sitä rahanmenoa, yhtäkkiä budjetti venyy ja paukkuu, jos pitää ihan oikeasti alkaa askartelemaan KAHDET KUTSUT! Okei, saatoin jo vähän päättää, että Save the Date -kutsuja ei lähetetä. Postitetaan "oikeat" kutsut vaan niin hyvissä ajoin, että jengi osaa varautua. Ja toivotaan, että se riittää.

HUOMENLAHJAT

Siis.. Termiä vilisi useammassakin blogissa ja foorumeillakin kohistiin: "Mitä saitte huomenlahjaksi?" Ja siinä vaiheessa piti ottaa google apuun ja selvittää, mitä ihmettä ovat huomenlahjat. Ja ihan oikeasti nyt hei. Jos mennään naimisiin ja parhaassa tapauksessa saadaan vielä häälahjojakin. Ja ollaan tuhlattu jo pieni omaisuus niihin itse pirskeisiin! Ja sen jälkeen pitäisi vielä repiä jostain rahaa ja intoa, antaa toisillemme huomenlahjoja?! Ilmeisesti korut ovat kovaa huutoa naisen huomenlahjaksi, mutta nyt, tuleva siippa jos tätä luet, ei hätää, en käytä koruja enkä halua huomenlahjaa! Etkä sellaista muuten saa sinäkään.

KIRKKOMUSIIKKI

En ole idiootti, tiedän ja tiesin kyllä, että kirkoissa tavataan soittaa musiikkia. Mutta yhtäkkiä jysähti tajuntaan, että ehkä meidän pitäisi niitä virsiä ja marsseja valita sinne.. Olen entinen seurakuntanuori, virret ovat kyllä tuttuja ja olenkin jo aloittanut värssykirjan selaamisen sillä silmällä. Mutta auttamatta kaikki virret ovat ihan hirveän surullisia ja masentavia. Hääjuhlaan tahtoisi jotain vähän iloisempaa. Muutama lempparivirsi sitä paitsi kuuluu ainakin omasta mielestä ehdottomasti HAUTAJAISIIN enkä tosiaan tahtoisi kuulla omissa häissä samoja virsiä, mitä kuuntelin parisen vuotta taaksepäin mummoni hautajaisissa.
Virret eivät vielä aiheuta niin isoa paniikkia, mitä aiheuttaa HÄÄMARSSI. Mä oikeasti luulin, että on olemassa vain yksi häämarssi.. Nyt selvisi vähän nolosti, että niitähän löytyy vaikka mitä. Ja ne kaikki kuulostaa omaan korvaan samalta. Voisikohan Star Warsin The Imperial March tulla kysymykseen?

PELIT JA LEIKIT JUHLASSA

Voiko ne jättää pois? Kokonaan? Varsinkin morsiamen ryöstö! Vähän jo leikittelin ajatuksella ottaa pesäpallomaila tai vastaava mukaan odottamaan pöydän alle. Saa mahdolliset ryöstäjät näpeilleen. Miksi mut pitää ryöstää mun omista bileistä? Ja yleensä ne hassunhauskat nolaushommelit mitä sulhasen täytyy tehdä saadakseen muijansa takaisin, on lähinnä vaivaannuttavia kaikille. En tosiaan halua, että Janne joutuu laulamaan karaokea/heittelemään kärrynpyöriä/tai oikeastaan yhtään mitään saadakseen mut takaisin. Kiitos ei.
Samoin tuolileikit ja vastaavat saavat pysyä meidän juhlista kaukana. En ollut järin innoissaan myöskään sukkanauhanheitosta, tai lähinnä siitä osuudesta, missä Janne mönkii hameen alle repimään mun vähiä vaatteita pois. Janne oli kuitenkin sitä mieltä, että sukkanauhan sekä kimpun heitto pysyvät ohjelmistossa.
Ymmärrän kyllä, että jotain ohjelmaa ja viihdykettä juhlassa on oltava, ja onneksi aikaa on vielä reippaasti löytää juuri meidän näköisiä leikkejä häihin.

VIERASLAHJAT

Ja kuulemma niille vieraillekin pitäisi antaa jotain siitä hyvästä, että ovat saapuneet katsomaan miten saamme toisemme. Hääkarkit ovat mielestäni aika turhakkeita, ei niitä kukaan syö kuitenkaan. Blogeissa on myös näkynyt nätisti paketoituja nenäliinoja, kahvia, teetä ja sen sellaista pientä ja hyödyllistä. Mutta alan silti kallistua siihen suuntaan, että meidän vieraat saavat tyytyä siihen, että tarjolla on paljon hyvää ruokaa ja juomaa. JA, meille on tulossa karkkibuffet, joten se varmaan ajaa asiansa vieraslahjanakin? Ehkä?

SEISOVA PÖYTÄ VAI PÖYTIINTARJOILU

Iik. Seisova pöytä on ainakin sata kertaa helpompi. Mutta onko vieraiden mielestä mukavampi, että ruoka tuodaan pöytiin? Mutta eikö sellainen vaatisi ihan hirveästi henkilökuntaa? Kuulostaa kalliilta. Seisova pöytä olisi niin mutkaton eikä vaatisi kuin pari tarjoilija-ihmistä vahtimaan ja täyttämään tyhjeneviä astioita. Tätä täytyy vielä miettiä tarkkaan!

HÄÄKUVAUS

Ennen vai jälkeen kirkon? Olen hirveän vanhanaikainen siitä, etten tahtoisi sulhasen näkevän minua mekossani, kun vasta alttarilla. Olen päättänyt häitä edeltävän yönkin nukkua jossain muualla. Mutta hääkuvaus ennen kirkkoa voisi kuitenkin olla helpompi ratkaisu. Kirkon jälkeen olisi hirveä stressi siitä, etteivät häävieraat joudu odottamaan hirveän pitkään meitä saapuviksi. Jos kuvaus venyisikin tai jokin menisi pieleen.. Hrr. Ja mitä viihdykettä vieraille antaisi juhlapaikalle siksi aikaa, kun me olisimme kuvattavina? Tämä asia on vielä ihan auki, pidänkö kiinni vanhanaikaisuudestani vai ajattelenko vieraiden mukavuutta tässä asiassa?

KORISTEET

Olen vasta lähipäivinä oppinut, mikä on pompom. Ja ilmeisesti ne ovat jokaisissa häissä ihan pakollinen koristeasia. Haluan, että juhlapaikka on koristeltu todella näyttäväksi, mutta ymmärrän myös sen, että ison paikan koristelu vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Ihan hirveästi. Säästääkö itse tekemällä vai onko järkevämpää ostaa valmiina? Kuuluvatko ilmapallot vain lastenjuhliin, vai voisiko niitä hyödyntää häissä? Pöytäkoristeiksi kukkia vai kynttilöitä? Vai molempia? Vai ei kumpiakaan? Olen kyllä jo eBaysta selaillut hääkoristeita ja muutama juttu saattaakin lähiaikoina lähteä tilaukseen.

Postauksen kuvat: X

Odotus palkittiin

Kaikesta häslingistä huolimatta nyt on oikeat sormukset sormessa.

Odotimme sormuksiamme tosiaan naapurikaupungin Kultajousesta ja niitä meille tiistaiksi lupailtiin. Meillä oli tänään muita asioita ko. naapurikuntaan, joten päätimme samalla piipahtaa liikkeessä kysymässä, olisivatko sormukset (tai minun sormukseni..) jo saapunut.

Nainen sanoi, että ei ole eikä sinä päivänä tule enää kuormaa. Vähän pettyneinä tästä lähdimme kotiinpäin, jospa keskiviikkona onnistaisi. Pysähdyimme matkalla syömään ja kappas, puhelimeeni tulikin viesti, että sormus on haettavissa. Ja ei kun auton nokka takaisin kohti Kultajousta ja siellähän meitä sormukset odottivatkin. "Tuli iltapäiväkuormassa", totesi myyjä, mutta itseasiassa en uskonut selitystä, olihan myyjä aiemmin vakuuttanut ettei kuormaa enää tule. Myyjä oli selvästi purkamassa kuormaa aiemmalla käynnillämme ja sormukset olivat varmasti olleet tässä kuormassa, mutta myyjä ei ollut päässyt vielä niihin asti käynnillämme.

Nyt olisi hyvin voinut selittää tilanteen, tottahan olisimme sen ymmärtäneet, eikä vain kuitata että hupsista, jostain ilmestyikin kuormaa vaikkei pitänyt. Ei kai kaikkia helyjä yksitellenkään sinne lähetetä. NO, kuitenkin! VIHDOIN saimme sormukset ja ne istuivat kuin meille tehdyt. Kaikenlisäksi maanantaina oli pärähtänyt joku -20% alennus koko valikoimasta käyntiin, joten säästettiinkin vähän! 

Ja siinä se nyt killuu. Halusin aivan ehdottomasti valkokultaa, en ole keltakullan ystävä muualla, kuin laukkujen yksityiskohdissa, muuten ehdottomasti valkoista. Kahdeksan pikkuruista timantia välkkyy vierekkäin ja koko sormus punoutuu nätisti tuosta päältä itsensä ympäri. Ihana!

Kultajousen palveluun en ollut sormusasiassa tyytyväinen, ensimmäisellä käyntikerrallamme viime viikolla sama myyjä palveli meitä vähän nihkeästi eikä hymyä tainnut irrota kertaakaan.

Olen hyvän asiakaspalvelun ystävä ja varsinkin nykyään, kun on itse asiakaspalvelutyössä, kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten itseä palvellaan. Hyvästä asiakaspalvelusta jää aina hyvä mieli, ja tekee mieli palata liikkeeseen uudestaan. Ja huonossa palvelussa vaikutus on totta kai päinvastainen.

Kuitenkin tärkeintä oli, että saimme sormuksemme ja ne olivat juuri sellaiset kuin tahdoimmekin. Seuraavaksi helyasioissa tarviikin stressata niitä vihkisormuksia, iik!

Tässä vielä väliaikasormuksen lopullinen killumapaikka! Ei tullut mieleenkään että survoisin sen jonnekin laatikon pohjalle pölyttymään, on sillä kuitenkin niin nätti tarina ja tunnearvoltaan taitaa kohota aika ykkösasiaksi tällä hetkellä.

Bridezillan alkuoireet ja kaksi sormusta

Eilen kävimme Kultajousesta hakemassa kihlasormukset. Olin korviani myöten rakastunut tiettyyn valkokultaiseen yksilöön ja näin jo niin mielessäni sen, miten liihotan koko perjantain nätti sormus sormessa kaikkialla. No eihän se ihan niin mennytkään.

Olihan heillä ko. sormus, mutta meikäläisen nakkisormiin ei vaan uponnut. Jannelle löytyi kyllä sormus ja nätti keltakultainen rinkula olikin, mutta minulle jouduttiinkin tilaamaan kokoa suurempaa jostain toisesta myymälästä/varastosta/tms. Melkeinhän siinä itku pääsi kun lompsittiin liikkeestä ulos ilman sormuksia. Ne luvattiin kyllä jo tiistaiksi, joten odotusaika ei ole pitkä, mutta kun.. Kaikki ne mielikuvat missä esittelen kaunista sormustani esim. ihan kaikille, halusivat ne sitä nähdä tai ei.

Kotona saatoin pari naisellista kyyneltä vierättääkin. (Hei nyt ihan oikeasti, jos poraan jo tuollaisesta asiasta, niin en halua edes ajatella mitä tapahtuu jos en esim. saa haluamaani vihkipappia. Pois alta kaikki!) Minä jäin peittojen alle nyyhkimään ja Janne ilmoitti menevänsä kauppaan.

Kun vihdoin olin saanut ajatukseni sormuksista pois, Janne tulikin takaisin ja sillä oli KORURASIA kädessä, mitä ihmettä. Ja rasiasta paljastuikin kaksi sormusta.


En voinut uskoa silmiäni. Vähän kävi naurattamaan ja itkettämäänkin. Ne olisivat meidän tilapäissormukset. Titaaniset, hyvin yksinkertaiset rinkulat. Nyt kaikki kuvitelmani siitä, miten liihottelen sormus sormessa eteenpäin, toteutuivatkin! Sain myös ketjun, kun tiistaina saan "oikean" sormukseni, voin kantaa tätä titaanisormusta vaikka kaulassa.

Kuulostaa ehkä pöllöltä, että nyt tuhlasimme (=Janne tuhlasi) rahaa kaksiin sormuksiin jo ihan pelkästään kihlojen takia, mutta ainakin täällä istuu maailman onnellisin tyttö juuri nyt!

Vaikka olimme sopineet kihlautumisesta jo viikkoja sitten, niin nyt se vasta tuntuu todelta. Sormus sormessa.

Mikä tämä on?

Tervetuloa meikämandoliinin uuteen blogiin joka kantaa nimeä #Taijanne15! (nerokasta, eikö?) Jos blogin nimi ja imelä kukkakuva eivät vielä herättäneet siihen, mikä on pääsääntöisesti kirjoitusten aiheena, niin kerrotaanpa. ME MENNÄÄN NAIMISIIN! Kesäkuussa 2015.

Vuosi aikaa spämmätä tänne hirveät määrät hääsuunnittelua, stressiä ja ihan kaikkea aiheeseen liittyvää.

Keitä me sitten olemme? 

Sivupalkissa voi ihastella meidän nassuja, mutta lyhyesti:

Taija, morsian. 23v, kaupan kassa. Hulluna kissoihin ja pöllöihin.

Janne, sulhanen, 30v, Postin varhaisjakelun valvoja. Repii hermot kissoihin.

Aloimme seurustella alkusyksystä 2013 ja löimme hynttyyt yhteen hyvin pian sen jälkeen. Nyt asutaan yhdessä ja päätettiin ottaa vielä seuraava askel. Mulla oli joskus ihan hirveät säännöt, että täytyy seurustella ainakin vuosi, mielellään parikin, ennen kuin muuttaa toisen kanssa yhteen. Yhdessä pitää asua joku pari vuotta ennen kihloihin menoa ja kihloissa täytyy olla ainakin vuosi ennen naimisiin menoa.

Kävi selvästi kyllästyttämään tuonkaltainen suunnitelma, johan meikäläinen olisi ihan vanha ja rupsahtanut ennen kuin naimisiin asti pääsisi! Pikakelaus päälle vaan ja tässä sitä ollaan, menossa naimisiin!

Pidemmittä puheitta, iik mulla on hääblogi! Palaillaan!