Janne varasi matkan n. viikkoa aikaisemmin Tallinkilta. Helsinki - Tallinna -välin seilasimme Tallink Starilla ja Tallinnasta Helsinkiin vaihdoimme laivan Tallink Superstariin. Starilla olen matkustanut ainakin kerran aikaisemminkin, mutta Superstar oli uusi tuttavuus. Mukavia ja siistejä laivoja kyllä molemmat! Matkan tilattuaan Janne teki Tallinkin sivujen kautta myös pre-order -tilauksen. Oli tosi helppoa ja vaivatonta klikkailla tuotteita ostoskoriin ja miettiä menekkiä yms. kotisohvalta käsin, kuin vaikkapa Super-Alkon ruuhkaisien hyllyjen välissä. Tilaus maksettiin verkkopankin kautta, joka oli myös todella kätevää.
Olimme saaneet isältäni lainaksi pakettiauton, vanhan Toyota Hiacen. Koska paku oli sen verran iäkäs, ei sen rekisterikilvessä ollut FIN-tunnusta, joka kaikissa uudemmissa suomalaisissa autoissa on. Ulkomailla matkatessa on kuitenkin oltava maan tunniste, joten kävin ostamassa ABC:lta FIN-tarran jonka lätkäisin takalasiin kiinni. Huomasin kuitenkin reissussa ainakin yhden auton, jolta ei tunnistetta löytynyt eikä se nähdäkseni siitä joutunut minkäänlaisiin vaikeuksiin. Mutta kannattaa toki pelata varman päälle!
Autosta on Virossa löydyttävä myös maan pakolliset autovarusteet. Näitä ovat huomioliivi, palosammutin, varoituskolmio, pyörän jarrukiila sekä ensiapupakkaus. Meillä oli mukana huomioliivi, (jossa oli perussuomalaisten logo, tosi kiva..) varoituskolmio sekä ensiapupakkaus, eli vähän luistettiin tässä hommassa. Palosammutinta ei raaskittu yhden reissun takia ostaa ja itse asiassa en reissuun lähtiessä edes tiennyt, että pyörän jarrukiila on pakollinen varuste. Jos poliisit Virossa pysäyttävät, he voivat vaatia nähdä näitä autovarusteita ja meillekin olisi sakot tästä rapsahtanut, sillä varusteemme olivat puutteelliset. Onneksi meitä siis ei pysäytetty eikä ketään kiinnostanut automme sisältö!
Pakettiautot joutuvat myös herkästi tullin syyniin, sillä Virosta saa tuoda omaan käyttöön ainoastaan:
- 20 litraa välituotteita (kuten väkevöityjä viinejä ja juomasekoituksia)
- 90 litraa viiniä, joista enintään 60 litraa on kuohuviinejä
- 110 litraa olutta ja
- 10 litraa muita alkoholipitoisia juomia
Mehän toimme kuitenkin rutkasti tätä enemmän juotavaa, joten Tulli olisi voinut vaatia meiltä selvitystä siihen, mihin käyttöön juomat ovat tulossa. Otimme tätä varten mukaamme yhden kutsun, sekä kopion poliisille tekemästämme alkoholitarjoilu-ilmoituksesta, jossa luki päivämäärä, tapahtuma, vierasmäärä sekä arvioitu alkoholimäärä. Tulli pysäyttää epäilyttävän näköisiä lasteja vasta Suomen päässä laivasta lähtiessä, mutta meihin ei tällä kertaa kiinnitetty minkäänlaista huomiota. Edessämme sekä takanamme ajoi myös useita pakettiautoja, mutta en nähnyt ainuttakaan pysäytettävän. Mutta kannattaa kuitenkin olla jotain dokumenttia selittämään isoja alkoholimääriä!
Meidän laivamme Tallinnaan lähti 10:30 ja olimme satamassa joskus kymmenen pintaan. Tallinkin sivuilla lukee, että automatkustajien on oltava lähtöselvityksessä tuntia aiemmin, mutta tuo puoli tuntia riitti oikein hyvin ja siltikin jouduimme odottamaan pikältä tuntuvan ajan. Lähtöselvityksessä Janne kertoi nimensä ja vilautti passiaan, niin saimme meille maihinnousukortit molempiin suuntiin sekä saman lipukkeen vielä autollemme. (Minulta ei kysytty passia eikä mitään tietoja koko reissun aikana. Olen kerran aikaisemminkin ollut matkustajana autossa Tallinnaan, eikä tällöinkään ketään kiinnostanut minun tietoni. En kuitenkaan suosittele ketään jättämään passia kotiin meikäläisen kokemusten innoittamana!) Tämän jälkeen meidät neuvottiin ajamaan tiettyä linjastoa pitkin ja auton kortti napattiin meiltä pois. Teimme ohjeen mukaan ja jäimme odottamaan autoletkan perään. Lopulta meidän jono viittilöitiin laivaan ja koko ajan oli joku henkilökunta-ihminen viittilöimässä mihin ajaa ja lopulta myös osoittamassa meille mihin parkkeerata ja kuinka lähelle toista autoa. Helppoa!
Kun olimme saaneet auton parkkiin, kipitimme autokannelta pois ja menimme baariin istumaan. Matka Helsingistä Tallinnaan kesti vajaat 2h ja tämän ajan kulutimmekin lähes kokonaisuudessaan siellä baarissa. Itse hörpin muutaman oluen, mutta baarissa aikaa viettäessä on hyvä myös muistaa, että Virossa on nollatoleranssi puhallutuksissa! Joten en suosittele autoa ajavalle ihmiselle sitä kaljan hörppimistä.
Kun laiva alkoi lipua satamaan, kipitimme taas autollemme ja odotimme lupaa lähteä liikkeelle. Lopulta etenimme näteissä jonoissa Tallinnan maaperälle. Me suuntasimme heti Super-Alkoon, jonne olimme tehneet pienen ennakkotilauksen. Marssimme ennakkotilaus-tiskille, Janne kertoi nimensä ja henkilökunta toi meille tilauksemme. Tarkistimme sen yhdessä ja huomasimme yhden pullon puuttuvan, mutta meille haettiin nopeasti hyllystä puuttuva tuote ja kaikki oli ok. Maksoimme tilauksen ja Janne lappasi henkilökunnan kanssa ostokset autoon. Henkilökunta itse otti tilauksen tarkistamisen puheeksi ja auttoi meinä siinä, mutta vaikkei suosittelisikaan, kannattaa tilaus AINA tarkastaa, että kaikki tuotteet varmasti ovat mukana. Laskutus tapahtuu kuitenkin tilattujen tuotteiden perusteella, huolimatta siitä mitä siellä lavalla oikeasti olisi!
Kun saimme ennakkotilaukset pakattua autoon, kävimme vielä pyörimässä ja ihmettelemässä, jos keksisi vielä jotain lisättävää. Ostimmekin vielä muutaman laatikon limpparia ja viiniä.
Tämän jälkeen meillä oli rutkasti aikaa, joten ajelimme ympäri kaupunkia, kävimme syömässä ja vilkaisemassa Sada Marketin tarjonnan. Olen käynyt siellä viimeksi varmaan kymmenen vuotta sitten ja huomasin kyllä, ettei siellä meininki ole hirveästi muuttunut.. :D
Lopulta kello oli reilua tuntia vaille laivan lähtöajasta, joten ajelimme takaisin satamaan. Meillä oli Tallinkille tehtynä myös pre-order tilaus ja jouduimme vähän aikaan raapimaan päätämme, että mistäs ne noudetaankaan. Ajoimme taas lähtöselvitykseen ja saimme autollemme taas kortin ja ketään ei taaskaan kiinnostanut tietää kuka mä olen ja mitä mä teen. Selvitysporttien jälkeen tulikin vastaan tilauksien noutopiste. Ajoimme auton sinne ja kerroimme nimemme ja Janne vilautti henkkareitaan ja meille roudattiin hirveä kasa juotavia. Täällä henkilökunta ei auttanut muuta, kuin löytämään oikean kuorman, kaiken muun sai tehdä itse. Muistakaa siis näitäkin tilauksia hakiessanne tarkastaa tilaus! Saimme tilauspaperit muun kuorman mukana, joten sieltä oli helppo katsoa mitä oli tilattu ja löytyisikö vastaava määrä kuorman seasta.
Lopulta saimme auton pakattua ja taas oli tiedossa odottamista. Etsimme oikean jonon ja odotimme. Ja odotimme. Ja odotimme. Lopulta olimme ihan viimeisten autojen joukossa, jotka pääsivät laivaan. Mutta päästiin kuitenkin!
Laivalla teimme vielä muutamia ostoksia ja jos olisi ollut fiksu näissä asioissa, olisi ostokset tehnyt vasta juuri ennen kuin laiva rantautuu Suomen maaperälle. Nyt jouduimme roudaamaan kaljoja ja karkkeja mukanamme minne menimmekin. Autokannelle ei laivan liikkeelläollessa ole mitään asiaa eikä sinne itse asiassa edes pääsisi vaikka tahtoisikin, joten kaljojen autoon vieminen ei ole ratkaisu. Vajaan parin tunnin kuluttua olimme jälleen Suomessa ja purkauduimme laivasta taas järjestelmällisissä jonoissa. Tullin porukkaa oli tosiaan satamassa odottamassa, mutten nähnyt heidän ottavan ketään syrjään.
Eli yhteenvetona: Omalla autolla Tallinnaan matkaaminen on superhelppoa ja vaivatonta! Itse tykkään enemmän automatkustajana olemisesta, eipähän tarvitse kävellä eikä seisoa ja jonottaa joka paikkaan! Totta kai autollakin joutuu jonottamaan, mutta saapahan ainakin istua, haha. Seuraavassa postauksessa avaan vähän niitä määriä ja juomia, mitä me sieltä Tallinnasta toimme!
Kuva ja tuontirajoitukset: Tallink Silja
Kiitos yksityiskohtaisesta postauksesta! Me ollaan mitä luultavimmin menossa myös Tallinnaan ens viikolla, joten tästä oli kovasti apua :) Toivottavasti ehdit julkaista juomamääräpostauksesi ennen reissuamme niin pääsen vertailemaan listoja omiini! ;)
VastaaPoista