Olihan heillä ko. sormus, mutta meikäläisen nakkisormiin ei vaan uponnut. Jannelle löytyi kyllä sormus ja nätti keltakultainen rinkula olikin, mutta minulle jouduttiinkin tilaamaan kokoa suurempaa jostain toisesta myymälästä/varastosta/tms. Melkeinhän siinä itku pääsi kun lompsittiin liikkeestä ulos ilman sormuksia. Ne luvattiin kyllä jo tiistaiksi, joten odotusaika ei ole pitkä, mutta kun.. Kaikki ne mielikuvat missä esittelen kaunista sormustani esim. ihan kaikille, halusivat ne sitä nähdä tai ei.
Kotona saatoin pari naisellista kyyneltä vierättääkin. (Hei nyt ihan oikeasti, jos poraan jo tuollaisesta asiasta, niin en halua edes ajatella mitä tapahtuu jos en esim. saa haluamaani vihkipappia. Pois alta kaikki!) Minä jäin peittojen alle nyyhkimään ja Janne ilmoitti menevänsä kauppaan.
Kun vihdoin olin saanut ajatukseni sormuksista pois, Janne tulikin takaisin ja sillä oli KORURASIA kädessä, mitä ihmettä. Ja rasiasta paljastuikin kaksi sormusta.
En voinut uskoa silmiäni. Vähän kävi naurattamaan ja itkettämäänkin. Ne olisivat meidän tilapäissormukset. Titaaniset, hyvin yksinkertaiset rinkulat. Nyt kaikki kuvitelmani siitä, miten liihottelen sormus sormessa eteenpäin, toteutuivatkin! Sain myös ketjun, kun tiistaina saan "oikean" sormukseni, voin kantaa tätä titaanisormusta vaikka kaulassa.
Kuulostaa ehkä pöllöltä, että nyt tuhlasimme (=Janne tuhlasi) rahaa kaksiin sormuksiin jo ihan pelkästään kihlojen takia, mutta ainakin täällä istuu maailman onnellisin tyttö juuri nyt!
Vaikka olimme sopineet kihlautumisesta jo viikkoja sitten, niin nyt se vasta tuntuu todelta. Sormus sormessa.
Ooi olipa suloista. :)) ja ihana päästä seuraamaan taas yhtä uutta hääblogia! :)
VastaaPoista