Tyttö joka ei käytä koruja

Täällä ilmoittautuu morsian, joka ei osaa käyttää koruja. Ei minkäänlaisia. Korvissani ei ole ikinä ollut reikiä, sormukset tuntuvat sormissa vain häiritseviltä ja kaulakoruja ei koskaan jaksa laittaa. Kuulostaako kenenkään korvaan tutulta?

Kun pääsin ripille, pidin rippiristiäni kaulassa vuosia. Se olikin helppo ja vaivaton, sitä ei tarvinut ottaa koskaan pois ja laittaa uudestaan, joten sitä ei voinut oikein unohtaakaan. Nyt taas olen kantanut kaulassani Jannen minulle ostamaa "väliaikaiskihlaa", josta taitaakin blogini joku ensimmäisistä postauksista kertoa. Se on myös vaivaton eikä sitä tarvitse ottaa kaulasta pois ja laittaa takaisin.

Ja tottakai, kihlasormus pysyy sormessa visusti. Alkuun otin sen pois aina tiskatessani ja suihkussa käydessäni, mutta tottakai unohdin aina laittaa sen takaisin sormeeni. Nyt en sitä ota pois missään tilanteessa ja olen tottunut sen olemassaoloon.

Mutta tosiaan, en siis ole koruihmisiä. En jää ihastellen henkäilemään korukauppojen näyteikkunoihin enkä koskaan toivo mitään helyjä lahjaksi. Eikä mulla tosiaankaan ole silmää näille asioille, ei ollenkaan. Ja nyt pitäisi miettiä vihkisormusta? Vastahan olen tottunut ajatukseen siitä, että yksi sormus killuu sormessa!

Blogeissa, facebookissa ja foorumeilla on näkynyt paljon postauksia sormuksiin liittyen. Monet marssivat kultasepän pakeille ja teetättävät haluamansa sormuksen. Kuulostaa hienolta, saa varmasti juuri sellaisen sormuksen, millaisesta on haaveillut eikä vastaankaan tule välttämättä ikinä samanlaista. Minulle sellainen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, koska minulla ei todellakaan ole päässäni selkeää visiota sormuksesta. Olen päättänyt sormusasioissani marssia kultasepänliikkeeseen ja katsella valmista valikoimaa ja toivoa, että joku hely nousee ylitse muiden ja päädyn siihen. Ja ettei se ole järin kallis.. Haha.

Olenkin nyt alkanut pyöritellä sormusasiaa päässäni yhä enemmän, ja joitain kriteerejäkin olen luojan kiitos löytänyt!

Valkokultaa. Jostain syystä sydämeni sykähtelee valkokullalle keltakultaa enemmän. Keltakultaa suosin laukkujeni metalliosissa, mutta koruissa valkokulta tuntuu mieluisammalta. Kihlani on myös valkokultaa ja vaikka eri metallien sekoittaminen onkin nyt ilmeisesti kuumin trendi, en minä sille vielä lämpene.

Timantteja. Kihlassanikin on muutamia pikkuruisia timantteja ja haluan vihkisormuksen olevan kihlaa näyttävämpi. Ja kivettömät sormukset näyttävät ehkä tylsiltä.

Ja siinä ne sitten olikin. Voi apua, näilläkö eväillä pitäisi osata sormuksia metsästää? Tein netin kautta vähän tutkimustyötä kahteen lähellä sijaitsevaan kultasepänmyymälään ja löysin kuin löysinkin jopa neljä vaihtoehtoa, mitkä voisin kuvitella sormeeni sujauttavan. Eihän tämä niin vaikeaa ehkä olekaan!

1. Näyttävä sormus pyöreällä keskustalla ja kivillä. Säihkyy niin nätisti ja olisi varmasti superupea sormessa. Hinta vain pyörii jossain lähemmäs kahden tonnin hujakoilla enkä todellakaan aio itseäni saati Jannea laittaa pulittamaan tuollaisia summia sormuksesta. Johan siinä joutuisi pitämään kuukauden suruajan jos se vaikka joskus katoaisi.. Kuvan sormus on Kultajousesta.

2. Timanttisormus erikoisella leikkauksella. En tiedä onko "leikkaus" sormusjutuissa oikea termi, mutta menköön. Tämä on aika hauskan näköinen ja muotoinen ja näyttäisi säihkyvän kivasti. Hintakin kohtuullinen. Tämäkin hely löytyy Kultajousesta.

3. Sormus timantti"raidoilla". Tässäkin tykkään siitä, että on vähän jotain jujua, eikä vain perinteistä timanttiriviä. Tämänkin hinta on alle 600€ mikä on mielestäni hyvinkin kohtuullinen! Kuvan sormus Timanttisilta.

4. Sormus ulkonevilla kivillä ja rivitimanteilla. Joo ei näiden sormusten kuvailut nyt oikein lähde.. Mutta tässä minua kiehtoo juuri nuo ulkonevat kivet. Sormus olisi myös mielestäni aika tylsä, jos noita "rivitimantteja" ei olisi ollenkaan, ne tuo kivaa lisäkimallusta tähän. Myös kukkaroystävällinen hinta ja Timanttisilta löytyy tämäkin.

Ja näissä sormuksissa ei tainnut olla mitään muuta yhteistä kuin tosiaan tuo valkokulta ja timantit. Eli mitään tiettyä tyyliä minulla ei todellakaan ole, mutta oli aika huojentavaa huomata, ettei se juurikaan haitannut, vaan löysin melko vaivatta neljä omaa silmääni miellyttävää sormusta. Ehkä tämä ei olekaan niin suuri stressinaihe mitä pelkäsin!

Kuvat: X, X, X, X.