Kun bridezilla on joku muu kuin morsian

Tämän postauksen tarkoitus on vain purkaa turhautumistani. Olen hääfoorumeilta ja facebookista lukenut, miten monilla on mennyt anopin kanssa sukset ristiin häitä suunnitellessa ja kaikesta ollaan eri mieltä ja se perhanan anoppi tunkee kärsänsä asioihin, jotka eivät varsinaisesti hänelle kuulu.

No, luojalle kiitos minulla ei ole tätä ongelmaa!

Vaan mahdollisesti paljon, paljon pahempi. Nimittäin OMA äitini. Äitini on ilmeisesti alkanut suunnitella häitä heti sen jälkeen, kun he ovat isäni kanssa kävelleet alttarilta pois. Silloin ei ehkä vielä ollut hajuakaan, kenen häitä pääsisi suunnittelemaan, mutta jokunen kymmen vuosi myöhemmin hän vihdoin pääsee toteuttamaan itseään.

Äitini on täysin kokoussa television hääohjelmiin. Varsinkin Satuhäitä löytyy tallentavalta digiboxilta varmaan viimeisen viiden vuoden ajalta, koska mitään jaksoa ei voi poistaa. Koskaan. Kun vuosia sitten katsoimme hääohjelmia yhdssä, äidilläni oli ohjelmien aikana paljon kommentoitavaa. "Jos Taija joskus menet naimisiin, niin noin ette AINAKAAN tee!", "Teille tulee sitten ainakin tuplasti tuo vierasmäärä!", "Ei häissä mitään soppaa tarjoilla!", "JÄRKYTTÄVÄ PUKU! Uskallakin joskus tuollaiseen pukeutua!" Jne, ymmärrätte varmaan pointin?

Minusta on mukavaa, että äitini on häistä innoissaan ja halukas auttamaan mahdollisimman paljon. Mutta toivoisin, että hän ymmärtäisi KENEN häitä tässä oikeastaan on tarkoitus viettää. 6.6. tulee olemaan minun ja Jannen päivä, ei äitini päivä.

Kaikki alkoi siitä meidän hääpalaverista, mikä meni siihen, että vieraslista piti muokata kokonaan uuteen uskoon, koska 120 häävierasta ei kuulemma riitä. "Luulin että pidätte KUNNON häät!" No, luulin että reilulla sadalla juhlijalla saa kunnon häät.. (ja mitä hemmetin väliä sillä vierasmäärällä edes on?! Vaikka sinne ilmestyisi vain kymmenen läheisintä ystävää, olisivat ne minusta ihan yhtä KUNNON häät.) Äitini oli kaavaillut reilua kahtasataa juhlavierasta, mikä ehkä on ihan mukavaa, mutta kun emme Jannen kanssa edes kahdestaan tunne niin monta ihmistä.. Lopulta pääsimme jonkinlaiseen kompromissiin, ja juhliin kutsutaan nyt 150 vierasta, joka on juhlapaikan maksimivierasmäärä. Hyvä.

No nyt viime päivät äitini on hengittänyt niskaan bändiasiassa. Varasin meille pääkaupunkiseudulta nuorekkaan ja ammattitaitoisen bile- ja coverbändin. Heiltä luonnistuu valssit ja muut "hääbiisit" sekä coverit aina Robinista Rammstainiin. Juuri sitä mitä hain, ja hintakin pari satasta alempana mitä suurimmalla osalla hääbändeistä olisi. No, sehän ei kelpaa äidilleni, vaan tämä on jo omassa mielessään päättänyt bändin valmiiksi. Kymenlaaksolainen "humppabändi", joilta kuulemma onnistuu "rautalanka sekä rokki".. Okei, todella houkuttelevaa, mutta ei. Kuuntelin bändin soittoa Youtuben kautta ja tuli oikein selväksi, että he ovat nimenomaan se humppabändi. Valssit ja jenkat sujuvat aivan varmasti, mutta en ole vakuuttunut siitä bilepuolesta.

Äitini sitten kysyi, että mikä mättää ja mitä meidän valitsemamme bändi sitten tulee soittamaan. Sanoin, että ensimmäinen setti on nimenomaan häämusiikkia valsseineen päivineen (nyt melkein kaduttaa että pyysin bändiä soittamaan äitini ehdottoman lempibiisin Oikeesti siinä ensimmäisessä setissä..) ja toisessa setissä musiikki vaihtuu "bilemusiikiksi", koska meille on tulossa paljon nuorta porukkaa ja tiedämme, että kaveripiiriimme kuuluu tanssilattialla viihtyviä ihmisiä. No, mitäs se mamma tähän sanoi? "miusta alkaa kuulostaa siltä ettei siellä oikein viihdytä" MITÄ?!


Oon kohta ihan hermoraunio ja tässä olisi vielä lähes 10kk kestettävänä. Ei auta kuin toivoa että äiti vähän rauhoittuu ja ymmärtää kenen häitä ollaan pian tanssimassa. Älkää ymmärtäkö väärin, minusta on ihanaa että äiti auttaa paljon ja on aktiivisesti mukana ja innoissaan, mutta painostaminen ja varsinkin häidemme arvostelu vetää mielen vähän matalaksi..

(EDIT. Haluan vielä huomauttaa, että me olemme Jannen kanssa aikeissa maksaa varaamamme bändin, eli emme odota siihen rahallista avustusta keneltäkään.)

Kuva: X