Kun RUK Taijan häät pilasi

Maanantaina käytiin kirkkoherranvirastossa tekemässä esteettömyystutkimukset! Toimitus kesti n. viisi minuuttia, täytimme paperiin meidän tiedot ja virasto-nainen tsekkasi koneelta, että olimme käyneet rippikoulun. Saimme myös kasan esitteitä kotiinviemisiksi, helppoa ja mukavaa!

Keskiviikkona soi puhelin. Kirkkoherranvirasto soittaa. Tässä vaiheessa olin jo aivan varma, että olemme vähintäänkin sisaruksia Jannen kanssa tai Janne on jo naimisissa tai JOTAIN, emmekä pääsekään naimisiin! No onneksi siitä ei ollutkaan kysymys.

VAAN. Reserviupseerikoulun (RUK) johtaja-ihminen oli samaisena maanantaina marssinut myös kirkkoherranvirastoon ja ilmoittanut, että heilläpä on sellainen 95v juhlapäivä 6.6. Hamina Bastionissa. Tämä Bastion sijaitsee aivan kirkon vieressä, joten jo tämän ilmoituksen kuultuani teki mieli kirkua. Tähän juhlaan on tulossa porukkaa ja PALJON. Eli odotettavissa on, että kirkon parkkipaikka tulee olemaan TÄYNNÄ Bastioniin menevää juhlaväkeä. Ja kaikki musiikki ja ties mitkä tykinlaukaukset kaikuvat kirkossamme. Kumpa tämä olisikin ollut pahin osuus ilmoitusta..

Tämän jälkeen viraston nainen hyvin anteeksipyytävällä äänellä ilmoitti, että sotilaat aikovat marssia pitkin kaupungin katuja klo 14:30 - 16:00. Ja tänä aikana kaikki kirkkoa ympäröivät kadut ovat SULJETTUINA, eikä niitä saa ylittää edes jalkaisin, saati että auton kanssa pyrkisi kirkon pihaan. Ja meidän vihkiaikahan olisi siis 15:00. Sitten minulle ilmoitettiin, ettei hätä ole tämän näköinen, meidät voidaan vihkiä klo 17:00 ! MITÄ? VIIDELTÄ? VIIDELTÄ?!?! Sehän on ihan supermyöhään? Eli olisimme KUUDELTA vasta juhlapaikalla, kävisimme syömään isolla porukalla, joten ruokailuun kuluisi aikaa 1,5h. Kello olisi puoli kahdeksan. Joisimme kahvit, johon aikaa olisi hyvä varata tunti. Kello tämän jälkeen puoli yhdeksän. Parit nopeat tanssit ja iltapalaksi kokonainen sika tarjolle. Kello onkin jo yksi ja juhlapaikan pitää olla tyhjänä. Unohdetaan saman tien kaikki ohjelma, ei niitä ehdi, kun kaikki aika menee SYÖMISEEN!

Tästä vaahdottuani ja ilmoitettuani, että meille on tulossa n. 120 vierasta ja kutsut ovat lähteneet jo matkaan ja niissä lukee kello 15:00, ehdotettiin vihkiajaksi kello 13:00. Se taas olisi minun makuun vähän liian aikaisin, mutta sitä voisi hätätapauksessa vielä yrittää siirtää puolella tunnilla eteenpäin. Periaatteessa JOS mitään muuta ratkaisua ei löydy, voisin tuohon kello 13:30 suostua, mutta siinä tapauksessa armas RUK saa kyllä pulittaa uudet kutsut. Sehän tässä juuri eniten harmittaakin, että kutsut ovat jo saapuneet perille ja niissä armottomasti lukee se 15:00.

Janne marssi jo eilen kaupungin tie-ihmisten juttusille (siis sellaisten, jotka vastaa katujen sulkemisesta yms yms..) ja selitti koko kuvion niille. Näillä tie-tyypeillä (kyllä, niillä varmaan olisi joku vähän katu-uskottavampikin ammattinimike..) ei ollut mitään hajuakaan siitä, että RUK meinaa sulkea teitä jonkun marssin ajaksi! Lupasivat ilmoitella Jannelle heti, kun tietävät asiasta jotain.

Itse yritin soittaa RUK:n ihmisille, muttei sieltä koskaan vastattu puheluihini. Ainut mitä pyytäisin, olisi se, että yksi pienenpieni tienpätkä jätettäisiin auki, jotta vieraat pääsisivät kirkolle ja sieltä pois! Tänään vähän uusia yrityksiä, toivottavasti tuottaa tulosta..
Ja kyllä, mun mielestä RUK ON siisti juttu ja kunnioitan koko systeemiä, ei siinä mitään. Mutta kyllä mulla ehkä vähän kiehahti nupissa, kun tästä kuulin. RUK siis tietää häistämme, mutta on sen mielinen, että meidän tulee muuttaa vihkiaikaamme.

Hearts on the Line

Miksi, oi miksi ikinä päätinkään marssia alttarille halvoissa ballerinoissa? Ideahan tuntui aivan loistavalta vielä viime kesänä, jolloin tilasin H&M:ltä söpöt pitsiballerinat. Idea tuntuu vieläkin ihan hyvältä, budjetti kiittää halvoista asioista, jalat kiittää korottomista asioista ja sulhanen kiittää, kun morsian ei näytä jättiläiseltä.

MUTTA KUN MINÄ TAHDON!

Irregular Choicen Hearts on the Line -kengät. NIIIIIN söpöt ja hauskat. Olen aina tykännyt Irregular Choicen kengistä. Ne ovat superleikkisiä ja juuri hauskoja. Jotkut menevät vähän överiksi ja ovat liian leikkisiä, mutta tämä malli on vain SÖPÖ. Korkokin näyttää tukevalta eikä ehkä ole liian korkea.

Täytyy odottaa, että tilaamani vannehame saapuu ja sovittaa pukua ensin sen kanssa. Jos pukuun jää varaa, niin siinä tapauksessa perustelen itselleni uusien kenkien oston. Mieluumin ostan jotain uutta ja kivaa, kuin kävisin lyhennyttämässä pukuani. Hehe..

Ja vielä niistä kutsuista

Sinne lähti ne kutsut! Mikä valtava helpotus!

Puolet jaoimme ihan itse (Janne jakoi ja minä istuin kyydissä) ja puolet lähtivät postin kautta matkaan. Vaikka kutsut ovat (lähes) kaikilla olleet perillä jo useamman päivän, ei ilmoittautumisia ole tullut kuin pari hassua. Ja yksi näistä on siskoni, jolla ei itseasiassa edes ole muuta vaihtoehtoa kuin saapua paikalle hehheh. Sen sijaan olen ollut juttusilla joidenkin kutsun saajien kanssa muista asioista, mutta nämä ovat saattaneet kehua kutsun ulkonäköä tai kiittää siitä, mutta minkäänlaista vastausta kutsun ainoaan ESITETTYYN KYSYMYKSEEN en ole saanut. Takarajaksi ilmoittautumiseen asetin toukokuun 17. päivän, eli ehkä 80% kutsutuista antaa SILLOIN kuulua itsestään. Hohhoijaa. Työkaveri eilen selitti pitkät pätkät siitä, miten on tilannut mekon meidän häihimme. Siinä vaiheessa oli jo pakko kiljua "MIKSET SIT OO ILMOTTAUTUNU JOS TIEDÄT JO TULEVASI?!" Hups..

MUTTA! Koska ne pahanonnen kutsut vihdoin ovat perillä, voisin raottaa muillekin, miltä ne sitten näyttivät. Otetaan ensin käsittelyyn se versio, minkä 80% kutsutuista saivat. Eli se, mihin en ollut täydellisen tyytyväinen ja mikä oli itseasiassa vähän "prototyyppi."

Ensiksi postimerkit! Eli pohdin kahden värikkään postimerkkiarkin välillä, mutta päädyin lopulta tähän Juhlakimppuun. Suurin syy tämän valintaan oli se, että sitä sai meidän lähi-Postista, joten ei tarvinut tilata ja odottaa tilauksen saapumista. Haha, malttamaton. Oli myös kiva, että kaikille lähti samanlaisella merkillä kutsut matkaan.

Seuraavaksi kutsun etukansi. Miksi en ollut 100% tyytyväinen? NOH, olisin tahtonut meidän nimiemme yläpuolella lukevan jotain "Tervetuloa todistamaan" tms, mikä osoittaisi läpyskän olevan KUTSU eikä mikään ilmoitusluontoinen asia vain! Myös tuo "Menee naimisiin!" -fontti olisi voinut olla eri. Ja kaikki tekstit piirun verran alempananakin itseasiassa.

Sitten sisäsivun kimppuun mikä oli kaikista suurin murheenkryyni tässä kutsussa ja suurin syy sille, että meinasin ihan tosissaan tilata 80 kpl uusia kutsuja.. Eli mikä meni mönkään? FONTIT! Ruskea fontti on liian hailakka. Sen olisi pitänyt olla isommalla TAI tummemmalla. Nyt jäi liian haaleaksivaaleaksi. Kuvasta on sensuroitu meidän puhelinnumerot, mutta meidän molempien puhelinnumeroista löytyy numero 4. Tässä fontissa numero 4 näyttää kuitenkin erehdyttävästi numerolta 1. Onneksi mun numerosta löytyy ihan oikea ykkönen heti nelosen perästä, jos joku vaikka huomaisi eron siitä.. Myös tuo lopun "Lahjat toivommekin kirjekuorina.." -pätkä on ihan hirveä. Lahjat. Kuulostaa niin töykeältä, että me nyt ihan tosissaan odotetaan, että kaikki TOTTAKAI tuovat meille kasapäin rahaa. Parempi muotoilu olisi ollut "Jos haluat muistaa meitä.." Tai jokin vastaava. Hohhoijaa.

Lopuksi takasivu. Tämä piti lisätä Vistaprintin sivuille erikseen, joten kävi kerrankin onnekas moka ja takasivu on täysin sama, mikä pitikin tulla lopulliseen versioon! Halleluja ja ei valittamista! Tästä näkee sen, millaiset fontit olisin tahtonut kutsussa olevan..

Eli kyllä, tekstistä ehkä pienenpieni katkeruus jo tulvi läpi ja voinkin tunnustaa, että kyllä minua harmitti lähettää kasapäin kutsuja, joihin en ollut täydellisen tyytyväinen. Kuitenkaan minua ei myöskään kiinnostanut tuhlata lisää rahaa uusiin kutsuihin ja odottaa päiväkausia niiden saapumista. Ja ehkä itse on näissä asioissa kuitenkin se pahin kriitikko, eivätkä vieraat syynää kutsuja niiiin kriittisellä silmällä läpi. Ehkä. Seuraavalla kerralla esittelen sen kutsun, jonka saivat ruhtinaaliset 10 vierasta ja millaisen olisin tahtonut lähettää ihan kaikille!

Voi v#@%n kutsut

Annoin viimeviikolla molemmille kaasoille jo kutsut siitä koe-erästä. Oli pakko vaan näyttää ne jollekin. Ja mitä sanoi kaaso S? "Eiks näissä pitäisi lukea se päivä, mihin mennessä pitää ilmoittautua?"

VOI #%&@Q! No kyllähän niissä olisi pitänyt lukea. Miten näin sitten pääsi tapahtumaan?

Koko kutsu-rumbahan on ollut ihan täydellisen perseestä. Anteeksi ruma kielenkäyttöni, mutta mikään nätimpi sana ei nyt vaan sovi tähän. Alun alkaenhan ostin n. 150€ edestä askartelutarvikkeita kutsuja varten. Lopulta tulin järkiini ja tajusin, etten mä nyt mitään ihan oikeasti ole käymässä askartelemaan, hohhoijaa. Onneksi osan tarvikkeista olen saanut jo myytyä facebookin hääkirppiksellä, ei hätää.

Seuraavaksi tein kutsun tietokoneella ihan omin pienin käsin. Ja tajusin, että enhän mä mitään lastenkutsuja ole järkkäämässä, herra mun vereni, en mä tollasia kutsuja voi käyttää yhtään missään! Joten mappi Ö:hön joutivat nekin rumilukset.

Onneksi en tästä lannistunut. Tartuin härkää sarvista ja uusi yritys koitti. Nyt kutsuista tuli melko kivat. Etusivulla lukisi MITÄ ja sisäsivulla tiedot MISSÄ ja MITEN. Värimaailma oli leikkisä, muttei liian överi. Fontit kivoja ja selkeitä. JES! Latasin kokeeksi kuvan jo Vistaprintin sivuille, missä testasin istuiko tekeleeni mittoihin sun muihin. Istui, jes! Nämä tein varmaan jo jokus tammi-helmikuun vaihteessa, joten en vielä tilannut kutsuja. Ne vaativat vielä pientä hienosäätöä, muutama lisäsananen ja pari sanamuotoa piti vielä muuttaa. Päätin, että saavat jäädä odottamaan maaliskuuhun.

Maaliskuu tuli. Nyt oli aika tehdä kutsut lopulliseen muotoonsa ja laittaa tilaukseen. PAITSI ETTÄ, Janne oli ostanut uuden tietokoneen. Ja vielä kysynyt minulta, tarvitsenko vanhasta koneesta jotain tiedostoja talteen. Tähän vastasin TOTTA KAI, että enhän mä sieltä mitään tarvii. Niin just. Paitsi ne kutsut ehkä olisinkin tarvinut. EIKUN ALUSTA KOKO HELKKARIN HOMMA.

Nyt kävinkin väsäämään kutsuja ihan omalla koneellani, sieltä eivät varmasti katoa mihinkään. Yritin etsiä samoja fontteja, niitä koskaan löytämättä. Latasin siis uudet, mitkä itse asiassa olivatkin onnistuneemmat mitä alkuperäiset. Väsäsin kutsut ja laitoin tilaukseen. Koe-erä saapui ja oli kivoja. Paitsi että juuri näistä se kaaso huomasi, että oli jäänyt se viimeinen ilmoittautumispäivä pois.. Saattoi vierähtää pari naisellista (ja hyvin hysteeristä..) kyyneltä. Cool. Ja olin tilannut juuri niitä samaisia kutsuja sen abouy 70kpl lisää, eli kaikista puuttuisi samat tiedot. En silti vieläkään lannistunut. Kutsujen takasivulla lukee kirkon ja juhlapaikan osoitteet, joten päätin, että lisään sinne sopivan värisellä kynällä myös pienen lisän, eli sen ilmoittautumispäivän. Ei hätää, kaikki järjestyisi kyllä.

Tiistaina tulin töistä kotiin ja löysin olohuoneen sohvalta paketin Vistaprintiltä. Jipii, loput kutsut olivat saapuneet. Avasin laatikon ja ihmetys olikin suuri. Eihän nämä ole niitä kutsuja, mitä mun piti tilata?! En ollut kutsuja tilatessani huomannut, että Vistaprintin sivuilla omiin tietoihini oli jäänyt niiden Jannen koneen myötä kadonneiden kutsujen tiedot! Olin tilannut vahingossa NE! Ja niihin piti vielä tehdä pientä hiomista. Taas vuodatin pari naisellista (okei, niissä ei ollut mitään naisellista!) kyyneltä ja revin tukoittain hiuksia päästä irti. Mitäs nyt? Kutsuissa ei esimerkiksi lue missään sanoja "KUTSU" tai "TERVETULOA!" tai mitään siihen viittaavaa, että se on ihan oikeasti KUTSU eikä vain ilmoitus, että mepäs ajateltiin mennä naimisiin. Myös fontit näyttivät nyt ihan perseeltä, vaikka olin alunperin ollut niihin tyytyväinen.. Kuitenkin sen versio vol 3.0.n fontit olivat niin paljon paremmat, että saivat alkuperäiset kalpenemaan. Fonttien väri on myös vähän haaleampaa ja teksti pienempää. Kaiken kukkuraksi olemme mielestäni tässä versiossa ilmoittaneet häälahjatoiveemme jotenkin.. töykeästi. "Lahjat tahdomme kirjekuorina." Ahaa.. Toisessa versiossa luki jotain "Jos haluat muistaa meitä.." -tyyppistä, mikä kuulostaa vähän tyylikkäämmältä eikä niin vaativalta. Mutta hei, näissä sentään lukee se ilmoittautumispäivä! Jipii..

Koko keskiviikon angstasin työkaverilleni tästä kutsuhässäkästä ja minuutin välein muutin mieltäni sen suhteen, tilaanko uudet kutsut vai tyydynkö nykyisiin. Nyt tarpeeksi kauan pohdittuani ja tilin saldoa katsottuani olen kuitenkin päätynyt lähettämään nämä, enkä aio tilata enää ainuttakaan kutsua. Piste. Postauksen kuvituksena onkin kuvia siitä, miten ratkaisin ongelman siitä, ettei missään lue sanaa "KUTSU". Lätkin ne Tigeristä ostamillani leimasimilla suoraan kuoreen. Kätevää melkein.. Paitsi että rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että suurin osa noista "KUTSU" -teksteistä ei näytä samalta, kuin ensimmäisessä kuvassa.. Vaan..

Saattoi tosiaan leimasimen reunoistakin jäädä n. 70% kutsuista pienenpienet merkit.. Hups. Ja tosiaan osa vieraista saa nyt niitä parempia kutsuja ja osa niitä "huonompia". Mutta elättelen toiveita, ettei kukaan vieraista käy mitenkään vertailemaan omiaan. Ehkä.

Mitä kuuluu morsiamen kuntokuurille?

Otsikkoon voin vastata: HYVÄÄ!

Eli jo lokakuussa kirjoittelin siitä, miten tästä kropasta on tarkoitus saada vähän tavaraa pois. Ja se on ollut tarkoitus jo pitkään, mutta masentavan usein on käynyt niin, että innostun laihdutusajatuksesta päiväksi - kahdeksi ja sen jälkeen marssin kauppaan ostamaan sipsipussin. Ja limua. Paljon limua.

Nyt onkin aivan ihanaa sanoa, etten edes muista, milloin olen viimeksi syönyt sipsin sipsiä! Tai hörppinyt sitä limpparia! Aiemmin mulla oli AINA töissä puolen litran Pepsi Max -pullo kassan takana, mutta nykyään se on korvattu litran vesipullolla. Viikko sitten tuli ihan jumalaton sipsin himo ja meninkin jo kauppaan, mutta palasin sieltä paprikan, kurkun ja porkkanoiden kanssa. Myös ruokavalio on muilta osin muuttunut ihan huimasti ja siitä olen kyllä todella ylpeä. Ajattelin aina, että mulle on helpompaa lisätä sitä liikunnan määrää, mitä muuttaa ruokavaliota. Ikävä tosiasiahan vain on se, että sekä liikunta ETTÄ ruokavalio vaikuttavat aika olennaisesti siihen laihtumiseen, joten kyllä oli se ruokapuolikin laitettava kuntoon.

Eikä ole harmittanut! Leivän syömisen olen lopettanut ihan kokonaan, sen olen korvannut rahkoilla, hedelmillä ja kananmunilla. Aikoihin ei ole tehty ruuaksi pizzaa, lasagnea ynnä muuta juustopitoista ruokaa. Sen sijaan kaupasta on saanut kantaa selkä vääränä mm. kalkkunaa. Peruna on myös poistunut ruokavaliosta ja sen on korvannut niiiiiiin paljon parempi bataatti.

Eli ruokaremontti on aika hyvällä pohjalla, vaikka välillä onkin vähän ikävä perunamuusia ja nakkeja.. Onneksi nyt tahdonvoima on kuitenkin tullut mielihalujen eteen. Jes!

Lokakuun postauksessa puhuin hirveästi lenkkeilystä, mutta pakko tunnustaa, etten koko talvessa käynyt kertaakaan lenkillä. Siellä nyt vaan oli samperin kylmää ja liukasta, eikä mulla ollut energiaa käydä miettimään, millaisilla lenkkareilla tuolla ulkona voisi pysyä pystyssä, ja miten saisi naaman puutumaan vähän vähemmän siitä viimasta. (Tänään tosin korkkasin kevään lenkkikauden sadetta ja tuulta uhmaten, ja oli se kyllä mahtava fiilis!) Sen sijaan aloitin salilla käymisen! Rehellisesti sanottuna se oli ihan hirveetä hommaa ne ensimmäiset kuukaudet enkä tykännyt yhtään :D Mutta sinnikkäästi kun jatkoi ja ajatteli aina vaan sitä hyvää fiilistä, mikä tuli salilla käynnin JÄLKEEN, sitäkin jaksoi harrastaa. Nyt ollaankin jo siinä pisteessä, että mua ihan ahdistaa ajatus, jos en ehdi käydä vähintään kahta kertaa viikossa salilla. Tämä hullu morsian herää nykyään vapaapäivinäänkin viimeistään 06:50, että ehtii salille heti aamusta.

No, onkos tullut tuloksia? Tätä onkin vähän vaikeampi sanoa. Meillä ei ole tässä taloudessa tällä hetkellä vaakaa ollenkaan, mutta sen puuttuminen ei ole juuri haitannut. Olen aina ajatellut, että tärkeämpää on se peilikuva, mitä vaa'an lukemat. Peilikuvassa en ole nähnyt kyllä minkäänlaista muutosta mihinkään suuntaan, mutta eilen huomasin yhden vanhan paidan mahtuvan päälle, mikä ei vielä viime elokuussa mahtunut! Se oli aika voittoisa fiilis. Myös yhdet farkut tuntuvat vähän suurentuneet jalassa, joten ehkä niitä kiloja on ihan oikeasti muutama tippunut! Ihan huippua!

Kevät näyttää sinnikkäästi tekevän tuloaan, ja heti kun säät muuttuisi inhimillisiksi, aloitan työmatkapyöräilyn. Tätäkin on aiemmin tullut harrastettua silloin tällöin, mutta nyt olisi tarkoitus polkea sinne ihan joka päivä. Matkaa on siis naurettavat 3km suuntaansa ja tällä hetkellä kuljen sen matkan aina autolla. Hehe..

Mutta olen kyllä aika optimistinen siitä, että jotain tuloksia voisi olla kesäkuussa jo näkyvissä. Ja jos ei ole ni en kyllä enää tiedä mitä teen väärin!

Postimerkit

Koe-erä kutsuja mätkähti postiluukusta tiistaina ja ne olivat aikalailla hyviä. Siis tosi hyviä. Aika täydellisiä. Vaikka itse sanonkin! Saman tein pakkasin kutsut jo kuoriin ja tilasin 70 kpl lisää! Eli kutsuja tulee olemaan yhteensä 80 kpl, vaikka laskutoimitukseni mukaan niitä tarvittaisiin 65 kpl. Pelko siitä, että olen unohtanut vieraslistasta joitakin nimiä, ajoi minut kuitenkin tilaamaan niitä sen 15 extra kappaletta. Ja voihan se olla, että kissa kusee kutsujen päälle tai ne menevät vahingossa paperisilppuriin tai tai.. Eli ihan varmuuden vuoksi jokunen extra.

Ajattelin, että kutsujen toimittamisessakin voisi pyrkiä vähän säästämään. Eli kotipaikkakunnallamme asuville vieraille voisimme käydä itse tiputtamassa kuoret laatikoihin. Janne on lehtiä jakanut töikseen (tai lähinnä pomottanut muita jakamaan..) joten häneltä homman pitäisi käydä kätevästi, haha.

Kuitenkin n. puolet vieraslistan nimistä tulee jostain vähän kauempaa, joten heille kutsut on postitettava. Ja siitä päästäänkin seuraavaan mietinnän kohteeseen, nimittäin postimerkkeihin.

Kävin eilen Postissa kysymässä, minkälaisia ykkösluokan merkkejä olisi tälläiseen tarkoitukseen olemassa. Ja totta kai - sain naamani eteen niitä (sori vaan) HIRVEITÄ sormuspostimerkkejä. En tiedä miksi vihaan niitä niin paljon, mutta ei. Ei. En jotenkaan halua, että kirjekuoren tunnistaa heti hääkutsuksi, vaikka tottakai lähes kaikki jo tietävät sellaista odottaa. Halusin jotain leikkisää ja värikästä. Ja minulle myytiin ei oota. Minua vinkattiin menemään Postin sivuille, siellä näkyisi kaikki myynnissä olevat merkit ja sieltä voi joko tilata itse, tai lampsia Postiin ja pyytää heitä tilaamaan minulle mieleisiä merkkejä.

Postin sivuillakin petyin hieman. Ei löytynyt ainuttakaan merkkiä, josta olisi tullut heti "NO TUON MINÄ HALUAN!" -fiilis. Kuitenkin kaksi merkkiä pääsivät "loppufinaaliin" ja olen aika varma, että jompi kumpi niistä päätyy kutsuja koristamaan.

Ensimmäinen vaihtoehto on Kaarina Toivasen suunnittelema Onnea! -merkkivihko. Vihossa on viisi erilaista, värikästä merkkiä. Varsinkin kissa- ja orava -merkki olivat mieleeni, mutta myös kukat ja perhonen ovat aika somia. Kivaa on myös, että Priority-merkit ovat personoitu itse postimerkkeihin sopiviksi!

Toinen vaihtoehto on supervärikylläinen Riikka Juvosen suunnittelema Juhlakimppu-merkki. Arkissa on 10 kpl merkkejä ja kaikki ovat samanlaisia. Tässä tykkään siitä, että kaikki merkit ovat tosiaan identtisiä, eli mikään ei ainakaan jää toisen "varjoon" tai ole kivempi kuin toinen. Myös räiskyvät värit ovat mieleeni. Näissä Priority-merkit tosin ovat niitä ihan perus-tarroja ilman mitään personointia.

Kaikesta sitä tosiaan joutuukin stressaamaan. Tuskin vieraat edes vilkaisevat, millaisilla MERKEILLÄ kutsut on lähetetty, mutta kun tähänkin kerran voi vaikuttaa, niin miksei saman tein valitsisi siihenkin hommaan mahdollisimman kivan näköisiä juttuja. Janne jo kommentoi, että onhan meillä muutamakin arkki ykkösluokan Joulu-teemaisia merkkejä, mutta arvaatte varmaan, etten ihan hirveästi ajatuksesta innostunut..

Kuvat: Posti

Macaron-leivoksia häihin.

Äitini ehdotti joitakin viikkoja (kuukausia?) takaperin, että olisi halukas kokeilemaan macaron-leivosten tekemistä häihimme. Olin tästä todella innoissani, olin nimittäin juuri aiemmin miettinyt, että nämä leivokset näyttäisivät ihanilta teemaväreissä tehtynä kahvipöydässä!

Äitini ei tosiaan ole aiemmin ko. leivoksia tehnyt saati syönyt, mutta luotin hänen onnistuvan, sillä leipomisessa jos jossain hän on ihan superhaka!

Tällä viikolla alkoi minua vähän koko hanke jännittämään, luin nimittäin ensin ...jotain Rock'n'Rollia -blogista, ja tämän jälkeen Morsianprojekti-blogista vähän ehkä.. epäonnistuneista macaron-yrityksistä. Olisiko se noin hankalaa? Ehkä tulisi unohtaa koko ajatus!

Kuitenkin vielä saman päivän iltana huomasin äipän päivittäneen Facebookiin kuvan itse tehdyistä leivoksista! Ja ne näyttivät superhyviltä! Tänään kurvasinkin äkkiä äitini työpaikalle ja sainkin sieltä mukaani kuusi kappaletta nätin näköisiä leivoksia.

Ja ei kun maistamaan ja arvostelemaan!

Macaronien väri on superhennon vaaleanpunainen ja äiti sanoikin, että laittoi aika vähän elintarvikeväriä. Eli sitä rohkeasti lisää, niin tulee supersöpöjä ja pastellisia macaroneja. Ulkonäöstä huomaa, että koostumus on päässyt aavistuksen liian kovaksi, sillä puoliskojen päälle on jäänyt pursotuksesta pienet nyppylät. Eli taikinan voi jättää aavistuksen löysemmäksi. Sekin on ilmeisesti ihan mahdottoman tarkkaa hommaa, sillä löysin jostain lifestyle-blogista kuvan, jossa macaronit olivat levinneet uunipellillä toisiinsa pahasti kiinni. Apua.

Haukattuani macaronia, huomasin taas koostumuksen päässeen vähän liian kovaksi. Ei sillä, maku oli ihan herkullinen ja napsinkin noista jo puolet muutaman minuutin sisään, hups. Mutta suutuntuma ei nyt ollut kuohkean kakkumainen, vaan mieleeni tuli enemmän pikkuleivät. Täytteenä oli jotain kaakao-settiä ja se oli kyllä superhyvää.

Nämä olivat tosiaan kokeiluerä nro 1 ja upposivat tosiaan parempiin suihin alta aikayksikön. Vielä pientä hiomista koostumuksen ja värin kanssa, niin tulee täydellisiä! Ja edelleen, olen todella onnellinen siitä, ettei minun tarvitse itse näitä väsätä, olen nimittäin ihan tajuton tunari keittiön puolella.. Onneksi on osaavia ja tarmokkaita ihmisiä lähipiirissä!

Tarroja, pusseja ja ilmoitus alkoholitarjoilusta!

Häitä järjestäessä tuntuu, että joka päivä on joulu. Jaa, miksi niin? No kun postilaatikosta tippuu joka päivä paketteja ja puhelin pirisee saapumisilmoitusten merkiksi!

Tänään tupsahti eteisen lattialle Jannen eBaysta tilaamat vihreäraidalliset karkkipussit!

Pussien lisäksi herkkubuffettiin tilasimme aiemmin jo pinkkejä Popcorn-kippoja, joten nämä saivat luvan olla minttuisen vihreitä vähän tasapainottamaan. Kuvan värisävy näyttää kyllä enemmän joltain metsänvihreältä, mutta pistetään se superpilvisen ja synkän päivän syyksi.

Tämän lisäksi viimeviikolla sain Vistaprintiltä postia, nimittäin jotain turhaakin turhempaa..

Eli TARROJA! Näille ei ollut yhtikäs minkäänlaista järkevää ostoperustetta, mutta olihan ne halpoja.. Eli pieniä, pyöreitä tarroja missä lukee meidän nimet ja hääpäivä. Aion lätkiä näitä esimerkiksi juuri noihin karkki- ja popcorn-pusseihin ja -astioihin tai jotain. Näistäkin ihan luokattoman surkea kuva, sori..

Näiden lisäksi on tulossa myös niitä aiemmin hehkuttamiani paperilamppuja ja niihin ledit sisälle! Ja olikohan muuta.. Tajusin, että häihin on enää KOLME KUUKAUTTA aikaa ja nyt on aika ruksia kaikki mahdollinen to do -listalta pois ja vähän äkkiä! Ajattelin käydä kukkakaupasta kysymästä, tekisikö joku mulle kimpun ja muutaman vieheen. Avioliiton esteiden tutkinnan ajattelin myös saada päiväjärjestyksestä pois mahdollisimman pian.

Lisäksi teimme ilmoituksen alkoholitarjoilusta poliisille. En tiedä, kuinka yleistä tämän tekeminen hääjuhliin on, mutta kaavakkeen sai näppärästi täytettyä internetissä ja ainakin se on nyt tehty, jos juhlissamme vaikka tapahtuu jotain hämminkiä ja joudutaan kutsumaan vaikka poliisit paikalle. (Pahin kauhukuva numero 1!) Ilmeisesti poliisit voivat tätä ko. lomaketta kysyä ja saattaa siitä sakotkin rapsahtaa, jos ei ole ilmoitusta tehnyt!

Tilasin myös muutaman kutsun kokeeksi. Jos ovat hyviä, lähtee tilaukseen loput n. 90 kpl. Kutsut suunnittelin itse tietokoneella ja tilasin Vistaprintiltä. Ja juuri näistä syistä ajattelin, etten uskalla tilata koko satsia heti, jos ovatkin vaikka ihan hirveitä, haha. Maaliskuun aikana olisi tarkoitus saada jokainen kortti postiin, iik!