Hääjuhla, osa 2.

Kahvin jälkeen olikin mukavasti aikaa järjestää vaivaannuttavia hääleikkejä! Ohjelmapuoleen aion kuitenkin palata myöhemmin omassa postauksessaan, joten ei siitä kuitenkaan sen enempää. Sen sijaan joku tuli tiedustelemaan, voisimmeko ottaa muutamia yhteiskuvia pihalla.

Ja mehän otettiin. Otin omien vanhempieni ja sisarusteni kanssa, otimme Jannen kanssa mun vanhempien ja sisarusten kanssa, otimme molempien perheiden kanssa, kaasojen ja bestmanien, työkavereiden, pelkkien kaasojen, kavereiden, pesäpallojoukkueen.. Pönötyskuvat voivat olla tylsiä, mutta ne ovat kyllä myös tosi helppo tapa saada niitä vieraita ikuistettua albumeihin. Mä olen ainakin tyytyväinen meidän yhteiskuviin! (joskaan kuvakulma ei tee mun kaksoisleuille oikeutta..)

Tässä välissä alkoi myös vieraiden seassa levitä villi huhu siitä, että baari on auki. Ja olihan se! Alkuperäinen suunnitelma oli avata baari vasta häävalssin jälkeen, mutta bestman olikin avannut sen jo aiemmin. Mikä oli itseasiassa vaan tosi positiivinen juttu!

Itse ehdin koko baarin pystyssäoloaikana tilata sieltä ainoastaan yhden viskibanaanicolan, mutta se ainakin maistui ihan just siltä miltä pitikin ja palvelukin pelasi! Ja ainakin seuraavana päivänä hääpaikkaa tyhjentäessä huomasi, että olivat ne drinkit muillekin maittaneet, hyvin oli tuo viinapuoli nimittäin tyhjentynyt!

Harmittaa, ettei baaritiskistä ole kunnon kuvaa! Meidän reipas bestman nimittäin askarteli sen ihan omin käsin ja se oli kyllä HIENO! Neonvaloissa vilkkuvan BAR-kyltin tilasimme eBaysta ja saimme tiskin taakse myös pätevän kylmäkaapin, myöskin bestmanin avustuksella. Ja kävikin itseasiassa niin, että pitopalvelun henkilökunta kysyi jo häissämme bestmanilta, onko baaritiski myynnissä! Olihan se ja kaupat tehtiin ja samaan baaritiskiin voi siis joku muukin joskus jossain törmätä, haha!

Bestman oli itse vinkunut baarimikoksi, mutta rehellisesti sanottuna siitä ei tullut juuri mitään. Lopulta meillä olikin tiskin takana hyvin vaihteleva henkilökunta, mutta ketään ei tuntunut haittaavan ja kaikki saivat juotavaa!

Baarin aukeamisen jälkeen olikin jo häätanssin aika. Tälle omistan ihan kokonaisen postauksen, joten palataan siihenkin myöhemmin.

Bändin ensimmäisen setin jälkeen oli iltapalan aika. Iltapalaksi meille katettiin kaikki ruokailulta yli jääneet tähteet ja näiden lisäksi illan kirkkain tähti, kokonainen sika. Ja voi että se oli nannaa ja näytti maittavan kaikille vieraillekin! Sikaa oli leikkaamassa itse sian omistaja, joten tämä ei vaatinut pitopalvelulta enää toimenpiteitä. He laittoivat tähteet esille ja pääsivät tämän jälkeen vihdoin lähtemään koteihinsa.

Kun kolossaalinen ähky oli taas saavutettu, tuli kaaso nykimään mua hihasta. Pitäisi viskata joku kimppuhommeli. AINIIIN! Olisin onnellisesti unohtanut ihan koko kimpunheiton ellei mua olisi muistutettu, heheh. Kaaso keräsi kaikki naimattomat kimulit kasaan ja valitsi itselleen pelipaikat. Heitin kimpun matalien portaiden yläpäästä, mikä oli mun heittokädelle ihan hyvä valinta, muuten olisin varmaan lähinnä kalauttanut sillä itseäni kalloon.

Luulin, että kimppua olisi nappaamassa säälistä mun sisko ja ehkä just kaasot, mutta olihan siellä ihan kiitettävästi kimpunhimoisia mimmejä taistelemassa! Lopulta se kimppu kuitenkin päätyi just sille kaasolle, haha. Ei ollu sopupeli, lupaan!

Kimpun jälkeen Janne hankkiutui mun sukkanauhasta eroon ja sen vuorostaan nappasi mun veli. Ps sukkanauha ei ihan oikeasti lennä mihinkään vaikka sitä yrittäisi lingota kuin kuminauhaa. Veljellenikin koko himskatin nauha päätyi maan kautta. Hehheh.

Kun kaikki ylimääräinen oli viskottu häävieraille, aloitti bändi toisen settinsä, joka sisälsikin toiveideni mukaisesti hyvin paljon suomirockia ja -poppia! Jeee! Ja me tanssittiin. Ja tanssittiin. Ja tampattiin. Ja reivattiin. Ja bailattiin. Mulla oli jossain vaiheessa ihan törkeä vessahätä, mutta en vaan VOINUT lähteä tanssilattialta mihinkään, kun AINA kun olin poistumassa, kävi soimaan joku ihan mun ultimaalinen lempparibiisi, haha. Mutta oli ihan mahtavaa ja en ole varmaan koskaan ollut niin hikinen. Meidän bändi oli MAHTAVA!

Bändin lopetteli joskus kello 23:00 jälkeen ja tämän jälkeen joku (kaaso?) kävi laittamassa mun loppuillaksi luoman Spotify-listan soimaan. Ja pitihän sitäkin totta kai tanssia. Puolenyön paikkeilla porukkaa alkoi lähteä, kuka nukkumaan ja kuka baarijatkoille. Me Jannen kanssa kuitenkin bailattiin ihan loppuun asti ja oli meillä toki seurana ilahduttava kasa häävieraitakin, jotka jäivät mieluumin meidän kanssa nauttimaan loppuillasta. Jossain vaiheessa äitini vilkaisi kelloa ja tajusi sen olevan yli yksi. Hups. Juhlapaikan piti tosiaan olla 01:00 TYHJÄ. Ja meitä oli vielä toistakymmentä tyyppiä kiskomassa kaljaa naamariin. Viskattiin vieraat pihalle, otettiin taksi alle ja mökille tutimaan.

Vaikka mun hääpuku tuntui koko päivän ihan tosi mukavalta ja ilmavalta, taksissa istuessa tuli ihan hirveä häämekkoahdistus. Tuntui ettei saanut kunnolla henkeä ja mahaan koski. Mökille päästyämme hyperventiloin Jannea ottamaan sen puvun pois mun päältä ja ÄKKIÄ! Puvusta kuoriuduttuani huomasinkin mahassani verestävän haavan siinä kohtaa, missä puvun strassivyö on mennyt, hehe. Hyvin tiukattu kaaso!

Ja niin se oli ohi. Meidän maailman täydellisin hääpäivä. Päivä, mitä olimme suunnitelleet jo niin pitkään. Enkä kyllä olisi voinut toivoa minkään olevan paremmin, kaikki oli vaan niin.. täydellistä! Mahtavaa! Uskomatonta! Ja se meni ohi AIVAN LIIAN NOPEASTI! Joten kiitos sinä kirottu RUK, joka veit vihkiaikamme. Teidän ansiosta saatiin nauttia päivästä se 1,5h kauemmin kuitenkin.

6.6. Hääpäivän aamu

Ihihihih sain ihanalta Tiialta kuvat eilen. Ja ne on ihania ja mun koko eilisilta meni niitä yhä uudestaan ja uudestaan selaillessa ja hääpäivää uudestaan kokemassa. Nyt voidaankin käydä se The Day läpi vielä viimeisen kerran. Aloitetaan ihan aamusta..

Herätyskelloni pirisi 07:30. Olin nukkunut niin pätkittäistä ja takkuilevaa unta, että olin kerrankin vain iloinen siitä, että vihdoin oli hyvä syy nousta sängystä ylös. Janne oli mennyt viettämään yötä hääyö-mökkiimme ja minun seuranani kotona olivat sensijaan kaksi oululaista kaveriani, jotka olin luvannut majoittaa häitä varten.

Kävin suihkussa ja heitin meikkaajan ohjeen mukaisesti rennot vaatteet päälle. Eli valtava löysä paita sekä farkkuleggarit. Vasta aamun ensimmäiselle tupakalle vaappuessani tajusin, että mua taitaa jännittää. Mieli pysyi ihan rauhallisena enkä tietoisesti panikoinut mitään, mutta huomasin käsieni hikoavan ja pumppuni hakkaavan ihan ennätyslukemia. Apua.

Keräilin kamoja kasaan ja lähdin Kotkaan meikattavaksi. Meikkaajanani toimi Heli kauneushuone Heli'siltä. (Olin käynyt Helillä jo aiemmin ihonpuhdistuksessa, laitattamassa kulmakarvoja sekä tekemässä koemeikin ja voinkin kaikille kehua, että tarvitsettepa näistä mitä tahansa, Heli varmasti hoitaa hommansa. Valitettavasti Kauneushuone Heleineen muutti Lahteen, eli vähän meikäläisen ulottumattomiin..)

Meikissäkään minua ei jännittänyt tippaakaan. Rupateltiin kyllä hääaiheista ja oikeastaan ihan kaikesta muustakin, mutta jostain syystä se edessä häilyvä pysyi kuitenkin poissa mielestä. Heli sai nassuni valmiiksi n. neljässäkymmenessäviidessä minuutissa (ja olin niiiiiiiiiiiiin tyytyväinen!) ja sen jälkeen oli taas aika hypätä rattiin. Nyt vuorostani kävin Karhulassa, kukkakauppa Karjalanneidossa, josta kävin hakemassa kimpun, vieheet sekä rannekukat.

Ja siellä ne pari ensimmäistä kyyneltä sitten tulivatkin. Kukkakauppias haki tilaukseni ja veti paperipussista kimpun. Maailman täydellisimmän kimpun ikinä?! Se oli niin upean näköinen ja niiin kaikkia mielikuviani vastaava ja jopa ylittävä, etten enää tiennyt miten olisi pitänyt olla. Huhhuh. Myös vieheet ja rannekukat olivat todella kauniita, mutten pystynyt kunnolla edes tarkentamaan katsettani niihin, kun pällistelin vain sitä kimppua. Poistuin siis liikkeestä ihan onnettoman urpo virne naamallani ja hyppäsin taas auton rattiin, nyt olisi kiire!

Olimme sopineet, että mulla olisi kampaus Haminassa 10:30 ja Karhulasta lähdettyäni tajusin kellon olevan jo 10:10. JA mun piti vielä toimittaa Jannen isän viehe omistajalleen. Autoa nilkka suorana ajaessani tajusin, etten ollut syönyt sinä päivänä mitään. Enkä itseasiassa edellisenäkään päivänä yhtä lihapiirakkaa ja paria riviä suklaata enempää. Maha alkoi kurnia ihan jumalattomasti ja tunsin jo heikotuksen tunteet päänupissani. Soitin kampaajalla olleelle kaasolleni, että ensinnäkin en millään ehdi tasan 10:30 vielä kampaajalle ja toisekseen tarvitsen sinne kampaajan penkkiin ruokaa ja vettä. Kaaso lupasi hoitaa homman, ihana.

Vein vieheen Jannen isälle ja ajelin kohti kampaajan penkkiä. Tämä tie sattui kulkemaan suoraan meidän kirkkomme vierestä ja siinä vaiheessa alkoi perhoset lennellä vatsassa. Tätä samaa tietä tulisin ihan parin tunnin päästä ajamaan aviovaimona. Huhhuh. Perhoset tosin katosivat yhtä pian kun olivat ilmestyneetkin. Huomasin nimittäin kirkon parkkipaikan olevan TUPATEN TÄYNNÄ AUTOJA??!?! Ja autoilta käveli pois juhlapukuisia ihmisiä. Ei, siellä ei ollut toiset häät, vaan ne HELVETIN RUK:N JUHLAVIERAAT?! Meille oli luvattu, että parkkipaikalla on sotilaspoliiseja vahtimassa, ettei alueelle pysäköi ketään meidän hääseurueeseen kuulumattomia. Ja kas kummaa, ei näkynyt sotilaspoliisin sotilaspoliisia yhtään missään. Ihan kiva.

Kampaajalle päästessäni olin aivan raivona. Mulla oli ihan järjetön nälkä ja suunnittelin mielessäni vähintäänkin koko Reserviupseerikoulun räjäyttämistä. Kuitenkin mut istutettiin tuoliin ja nenän eteen lapattiin ruokaa, joten en edes ehtinyt raivota kaikkea mitä olisin tahtonut. Soitin aikataulupuheluita siskolle ja isälleni, mutustelin ruokaa ja panikoin. Samalla mulle varmaan tehtiin kampausta, mutten rehellisyyden nimissä osannut oikein keskittyä siihen touhuun. Olin kampaajan penkissä istuessani todella vähäpuheinen ja vaisu. Nyt se orastava jännitys oli saanut mut kiinni ja tuntui, että olisin varmaan oksentanut, jos olisin yrittänyt hirveästi puhua..

Hiukset saatiin lopulta kuitenkin valmiiksi ja oli niihinkin todella tyytyväinen. Nyt olikin aika hakea kaasot kyytiin ja suunnata kotiin. Kaaso M oli tehnyt meille parsakaalipiirakkaa ja kaaso S:llä oli skumppapullo kainalossa. Itse rynnistin kuitenkin heti jääkaapille ja nappasin kylmän oluen. Kilisteltiin laseja ja muut ehkä pystyivät jotain rupattelemaankin, itse keskityin istumaan parvekkeella pumppaamassa hermostuneesti tupakkaa. En viitsinyt heti pienessä, ihmisten täyttämässä asunnossamme kiskoa tilaavievää hääpukua päälleni, mutta asusteet hoidettiin jo kuntoon ja häälaukku saatiin pakattua.

Kun kellossa oli jäljellä enää puolisen tuntia, oli aika survoa lihat mekkoon. Kaaso M sai toimia virallisena nyörittäjänaisena, sillä olin huomannut että se mimmi ei arkaillut nyörien tiukkaamisessa YHTÄÄN. Joten ei kun hommiin! Jotain sählinkiä siinä muistaakseni oli ja lopulta olikin varmaan neljä ihmistä auttamassa siinä nyörittämisessä, mutta samapa tuo, pääsin mekkooni ongelmitta. Ja siinä vaiheessa ne perhoset ja hirvet ja kyykäärmeet ja peltopyyt lepattivat siellä vatsassa. Tuijotin itseäni pitkän aikaa peilistä ja tajusin vain, että kylläpä voi ihmisellä hiostaa kämmeniä niin pahasti. Muutama tupakka lisää ja pari kaihoisaa katsetta jääkaappikylmiä kaljoja kohtaan.. Lopulta päätin kuitenkin vain istua alas ja odottaa.

Kaasot, oulunkaverit sekä valokuvaaja lähtivät tässä vaiheessa jo kirkolle. Olimme sopineet, että kaasojen täytyy olla kirkolla ensimmäisten joukossa jakamassa niitä kirottuja häänenäliinoja ja itse saavun kirkolle isäni kyydissä vasta ihan viimeisillä minuuteilla, ettei kukaan ehdi mua nähdä. Kämpän ovi painui hääseurueen perässä kiinni ja mä jäin yksin hiljaiseen asuntoon tuijottamaan kelloa. Hääpuku päällä.

Juhlapaikka juhlakuntoon

HUHHUH! Ihan koko maailman paras päivä IKINÄ takana ja hirveä kestovirne naamalla. Kaikki meni niin ihanasti, joka ikinen vieras viihtyi, me viihdyimme.. Ruoka oli loistavaa, juoma oli loistavaa.. IHAN KAIKKI OLI NIIIIIIN SUPERSIISTIÄ ETTEN KESTÄ! :') Mulla ei ole oikeastaan mitään kuvia itselläni, joten odotellaan valokuvaajan otoksia, niin saan koko päivää purettua tänne. Nyt ajattelin kuitenkin raottaa vähän valmisteluja!

Saimme Vehkalinnan avaimet hyppysiimme jo torstaina 4.6. ja se oli ihan mahtava juttu. Jannen kanssa roudasimme kaksistaan kaikki pöydät ja tuolit omille paikoilleen. Tämän jälkeen kaaso Saara ja ystäväni Sini tulivat pöytäliinatalkoisiin..

Hommana oli tosiaan silittää niitä perhanan Ikean knoppa-lakanoita n. 35 kpl. Hehehehe. Kolmestaan se meni yllättävän sukkelaan, mutten halua edes ajatella mitä siitä olisi tullut, jos olisin yksikseni silitellyt niitä. Asetimme pöytäliinat paikoilleen ja tämnä jälkeen saimme pöytiin jo kynttilät, ohjelmat ja menut! Myös karkkibuffetia pääsin vähän kasailemaan, ainakin astioita, ottimia ja muuta sälää. Torstaina poistuimme paikalta varmaan joskus iltayhdeksän pintaan ja perjantaille jäi vielä rutkasti hommaa.

Perjantaina saimme Jannen kanssa avuksemme molemmat kaasot ja kasan muita kavereita ja homma hoitui todella jouhevasti. Kukat ja loput koristeet saapuivat, saimme ne paikoilleen, äänentoisto saatiin pelaamaan, karkkibuffet kasautui kuin itsestään ja pitopalvelu kävi suunnittelemassa pitopöytää. Viritin myös vieraskirjan paikalleen, vessaan päätyi vessakori (eikä TODELLAKAAN ollut mikään turhake!), pystytimme pihalle muutamat teltat ja itse asiassa saimme ilta kahdeksaan mennessä kaikki pienetkin jutut tehtyä. Siinä vaiheessa olin kyllä superkärttyinen stressipesäke. Mua ei jännittänyt lauantai itsessään, mua vaan stressasi se, että jotain jää nyt varmasti tekemättä ja mitä jos kaikki yksityiskohdat eivät nyt toimikaan kuten pitäisi.

Juhlapaikan valmistelu oli huomattavasti stressaavampaa, mitä olin etukäteen ajatellut. Pieniä yksityiskohtia oli tosi paljon ja sellaisia tärkeitä huomioonotettavia seikkoja vielä enemmän.. Meillä oli onneksi iso ja hyvä porukka tekemässä valmisteluja ja se helpotti hommaa ihan hirveästi. ISO kiitos vielä kaikille, ketkä tunnistavat itsensä! Perjantai-iltana nukkumaan käydessäni olin ihan varma, että juhlapaikalla näyttää ihan hirveältä ja kaikkea on vielä tekemättä ja kuolen stressiin lauantaina, mutta voin kyllä jo tässä kertoa, että lauantaina kaikki oli täydellisesti enkä stressannut MITÄÄN!

POLTTARIT!

Huhhuh! Polttarit on nyt takana päin ja voin kertoa, että oli aivan HUIKEA viikonloppu ja ihan harmittaa, että se on jo ohi!

Kaikki alkoi lauantaista. Menin normaalisti aamuvuoroon töihin. Kello oli 10:45 kun huomasin ensin kaverini Sinin marssivan kauppaan. Tämä ei aiheuttanut minussa vielä mitään epäilyksiä, sillä Sini käy satunnaisesti työpaikallani muutenkin. Jossain vaiheessa huomasin sivusilmällä, että jonossa on joku, jolla on samanlainen takki mitä kaasollani Saaralla. En ehtinyt edes katsoa oliko se oikeasti Saara, kun huomasin jo kolmannen kaverini Milan kaupan ovella. Siinä vaiheessa alkoi sytyttää. Katsoin jonossa olevaa Saaraa ja yritin paikallistaa minne se Mila oli ehtinyt karata. Hetken mietin, että ehkä oon vaan vainoharhainen, mutta lopulta sieltä hyllyjen välistä pamahti KAIKKI! Myös toinen kaasoistani Maiju oli päässyt livahtamaan kauppaan enkä ollut huomannut mitään, samoin kaverini Elli. Olin ihan pyörällä päästäni ja ainut mitä onnistuin parahtamaan, oli: "EI TÄNÄÄN!" ja "MULLA ON TÖITÄ!" Porukka rämähti nauramaan ja tässä vaiheessa takahuoneesta marssi meidän kesätyöntekijä "joo mä otan tän kassan tästä haltuun!" MITÄÄÄH?!

Siis mulla ei ollut AAVISTUSTAKAAN, että polttarit olisivat voineet olla tuona viikonloppuna! Olin jo edellisenä viikonloppuna odottanut, että joku mua tulisi polttareihin hakemaan, koska mulla oli vapaata silloin. No ei tapahtunut mitään. Tämän takia olinkin varma, että polttarit järjestetään viikkoa ennen häitä, eli toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Olin siitä ollut vähän harmissani, sillä meillä on kuulutukset sinä sunnuntaina ja tekemistä muutenkin piisaa. Olin vielä yrittänyt saada kaasoja askartelemaan mun kanssa nyt lauantaina, mutta Saara väitti hänellä olevan töitä ja Maiju sanoi menevänsä syömään poikaystävänsä äidille. Olin vielä ääneen ihmetellyt, että meneekö siellä syömässä oikeasti koko päivä! Facebookissa olin myös nähnyt siskoni Sallan osallistuvan yhteen lauantaina järjestettävään tapahtumaan, joten hämäys oli kyllä täydellinen! Huijareita kaikki!

Meikäläinen kiikutettiin kotiin, pakkasin kamat ja vaihdoin ylleni pukukoodin mukaiset "sporttiset vaatteet". Hyppäsimme autoon ja saman tien sain kylmän Solin limellä käpäliini. Palvelu ainakin pelasi! Tässäkään vaiheessa en vielä tiennyt, mihin ihmeeseen olimme menossa, huomasin vain että lähestyimme Lappeenrantaa. Lopulta auto kaarsi epäilyttävän näköiselle metsätielle ja sieltä jonkun tyypin pihaan. Okei... Pihassa odotti jo toinen autollinen, joka oli hakenut siskoni Lappeenrannan juna-asemalta. Paikalle ilmestyi vielä omalla autollaan kaverini Laura. Lopulta tilan isäntä tuli paikalle ja tässä vaiheessa huomasin kasan aseita. PAINTBALL-ASEITA! Meille annettiin XXXXXL-kokoiset maastohaalarit, maskit ja aseet ja heitettiin auton kyytiin.

Autolla meidät ajettiin syvemmälle metsään, kerrottiin sodan säännöt ja heitettiin toistemme armoille. Ja voi herranen aika, se oli ehkä parasta ikinä! Olen kerran aikaisemminkin pelannut paintballia, mutta silloin olin nuorten kesäleiriohjaaja ja voin kertoa, että pelin luonne oli silloin niitä 12-vuotiaita vastaan VÄHÄN erilaista. Nyt meillä oli kaksi neljän hengen joukkuetta ja jokaisella oli verenmaku suussa siinä touhussa. Pari tuntia pelattiin ja kun kaikki lopulta olivat tarpeeksi mustelmilla, ruhjeilla ja likaisia ja haisevia, meidät haettiin metsästä pois. Vaihdoimme haalarit pois ja taas hypättiin autoon. Eikä tietenkään kukaan VIELÄKÄÄN kertonut määränpäätämme.

Pienen matkan päästä kurvasimme Sokos Hotel Lappeen parkkihalliin ja sieltä kirjautumaan hotelliin. Tämän jälkeen menimme huoneisiimme siistiytymään. Tässä vaiheessa seuraamme liittyi vielä Anni, joka oli joutunut töihin aamulla eikä ollut ehtinyt mukaan sotarientoihin. Tämän jälkeen kaulaani heitettiin virallinen polttari-asuste. Olin pelännyt joutuvani pukeutumaan joihinkin noloihin ja ärsyttäviin vetimiin, mutta tämä asuste toimi meikäläiselle kyllä oikein hyvin!

Tämän jälkeen kävimme hotellin baarissa huitaisemassa yhdet drinksut ja sen jälkeen saatiin murua rinnan alle. Muut olivat valitelleet nälkäänsä jo hetken, mutta mä olin varmaan niin täpinöissäni, etten ollut edes ajatellut oliko mulla nälkä vai ei! Menimme ravintola Trattoria Casaan ja siellä ruoka oli ihan superhyvää! Syötiin, juotiin ja vielä ruodittiin vähän pelin tapahtumia.

Ruoan jälkeen olikin aika miettiä juomapuolta. Sini ja Elli ovat molemmat asuneet Lappeenrannassa jokunen aika sitten, joten he toimivat virallisina oppainamme ja johdattivat meidät mukavan rentoon ravintola Teerenpeliin. Siellä pääsimme nauttimaan panimon omista oluista, mitkä ovat aina olleet meikäläisen makuun! Tässä kohtaa olin tyytyväinen, että Suomi oli tippunut jääkiekon MM-kisoista jo pois, sillä taustalla pyöri Venäjä - USA ja sitäkin joutui jo välillä sivusilmällä vilkuilemaan. Teerenpelissä, hups!

Teerenpelin jälkeen osa porukasta lähti ajamaan kotiinpäin (joo, AJAMAAN!) ja me jatkoimme kaasojen, Milan ja Sallan kanssa vielä yökerho Ilonaan. En ole kauheasti yökerhoissa viihtyvää tyyppiä, mutta yllätyksekseni sielläkin oli superhauskaa! Tanssittiin (huonosti), juotiin, laulettiin karaokea (....) ja sen sellaista. Pilkun aikoihin tassuteltiin takaisin hotellille ja siellä unta kuulaan.

Aamulla olikin aivan järkyttävä olo, mutta onneksi mulle oli kasattu aika osuva selviytymispakkaus, josta löytyi buranaa, Colaa, suklaata, pähkinöitä ja AURINKOLASIT. Olisi ollut myös vähän lisää alkoholia, mutta jostain syystä se ei hirveästi maittanut. Raahasimme itsemme aamupalalle ja siis mä RAKASTAN hotelliaamupaloja yli kaiken. Mätettiin itsemme ähkyyn ja takaisin huoneisiin koomaamaan. Klo 12 luovutimme huoneet pois, veimme kamat autoon ja vielä piti päästä vähän shoppailemaan. Yllättävän hyvin piristyi, kun sai vähän uutta materiaa vaatekaappeja täyttämään, heh.

SIINÄ oli meikäläisen polttarit superpieneen pakettiin tiivistettynä. Oli tosiaan ihan mahtava ja just MUN näköinen päivä! Ei mitään hemmotteluja vaan värikuulasotaan vaan! Heti kotiin päästyäni piti saman tien ladata kuvat koneelle ja tilata Ifolorilta kuvakirja viikonlopusta. ISO kiitos vielä kaikille juonitteleville urpoille mahtavasta yllätyksestä!

No ne unelmien polttarit

Hääblogeissa on nyt paljon kiertänyt Our love is a diamond -blogin Marijan kehittelemä "Unelmien polttarit" -haastepostaus. Itse ajattelin jo ennen tätä haastetta, että en aio blogissani käsitellä polttariaihetta ollenkaan ennen itse polttareita. Ei mitään "ei näitä!" -listoja eikä mitään, mikä antaisi kaasoille mitään vihiä mistään! Haha. Luotan kaasoihini kuitenkin niin paljon ja tiedän heidän lukevan blogiani, etten tahdo antaa heille mitään listoja siitä, mitä tahdon ja mitä en. He tuntevat minut niin hyvin, etteivät tarvitse listoja!

Mutta nyt ...jotain Rock'n'Rollia -blogin Monika meni minut tähän haastamaan, joten unohdetaan kaikki edellämainittu ja tehdään aivan päin vastoin! Haha. Kaasot voivat jättää lukematta!

1. Kuka on vastuussa polttareidesi järjestämisestä?
Ensisijaisesti tottakai kaasot, joita löytyy kaksi kappaletta. Toivon, että he ottavat suunnittelussa mukaan myös muun polttariseurueen, olisi ikävää jos joku jäisi pois esimerkiksi taloudellisen tilanteen tai epämiellyttävän tekemisen vuoksi.

2. Ketkä osallistuvat polttareihisi?
Hyvät ystävät ja parhaat kaverit. Vaikka alussa toitotin, etten mitään listoja anna kenellekään, niin ehkä osallistujalista on saattanut kantautua kaasojen näppeihin.. Toivon että meitä olisi kasassa sellainen 6-10 tyyppiä :)

3. Mitä odotat polttareiltasi?
Hauskaa yhdessäoloa. Mulla ei ole hirveän kiinteää kaveriporukkaa, vaan monta kaveria ja monta porukkaa! Sen takia on superharvinaista, että kaikkien hyvien tyyppien kanssa tulisi hengattua samanaikaisesti. Toivon, että polttareissa tämä onnistuisi ja kaikilla olisi hauskaa! Eli yhdessäoloa ja superhauskaa tekemistä! Ja kaljaa!

4. Millaista ohjelmaa polttareissasi on?
Tämähän on siis ihan kaasojen hallussa nyt. Mutta JOS saisin itse kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, mun polttareissa olisi varmaan jotain.. Öö. Seinäkiipeilyä, lasersotaa, paintballia, köysiratajuttuja tai sit se huone mistä pitää päästä tunnin sisällä pois! En edes muista missä se sijaitsi, mutta se, mihin lukitaan porukkaa ja niiden pitää vihjeiden perusteella päästä sieltä karkuun :D Tästä nyt ihan varmasti ymmärsi vai mitä..
Ja hyvää ruokaa totta kai. Ei mitään hienoja pöperöitä vaan jotain hyviä pihvejä tai purilaisia. Ja kaljaa, kaljaa pitää olla paljon joo.

5. Mitä et halua polttareidesi sisältävän?
En halua mitään huntua päähän. Mua ei haittaa, jos mulle isketään päälle joku morsiameksi-tunnistus-elementti, kunhan se ei ole ihan hirveä. Mä en myöskään halua pukeutua tyhmään pukuun ja kaupata piparia torinlaidalla. Enkä mennä tuntemattomilta kysymään avio-onni-niksejä. Enkä itseasiassa millään tavalla puhua tuntemattomille. (Äiti opetti.)
Mä en halua istua jalka/käsi/naama/selkä/perse -hoidoissa skumppaa siemaillen. Ei siis hierontoja, manikyyrejä, kampauksia, meikkauksia.. Mä en myöskään halua mennä morsiussaunaan. Suomen kesä on pitkä ja hikinen, mä pääsen saunomaan kyllä muutenkin. Mä en halua mennä mihinkään jumputijumputi-yökerhoon tanssimaan. Ja mä en halua, että jos tulee ylläripolttarit, niin Jannelle olis annettu hommaksi pakata mulle laukku valmiiksi. Se olis hirveää ehkä. Saanko ite vaikuttaa, mitä laitan päälle, jooko?

Että tota joo.. Onneksi en joudu suunnittelemaan ittelleni polttareita!

Melkoinen vuosi

Vuosi 2014 oli mahtava! Voisin kertoa siitä monta hauskaa tarinaa, mutta kuvat kertovat välillä huomattavasti enemmän, mitä pelkkä kirjoitettu teksti. Joten minun vuoteni kuvina, olkaa hyvät!

Alkuvuodesta harrastin vielä roller derbyä ja se oli hauskaa se! / Siippa on suuri SaiPa-fani ja sai minutkin innostumaan vuosien tauon jälkeen SM-liigasta / Kissa leikki muutaman viikon lautasantennia, kun päätettiin olla hirveitä omistajia ja leikkauttaa koko katti / Kaikki Marvelin leffat piti tietenkin käydä elokuvissa katsomassa.

Lumet suli superaikaisin, joten lenkkikausi lähti käyntiin / Kevät oli myös ihan mahtavan lämmin, joten jo huhtikuussa tuli loikoiltua parvekkeella kirjaa lukemassa / Vappua juhlittiin tyttöporukalla kuohuvan kera / Toukokuussa minulla alkoi kesäloma ja lämmin kevät päätti näyttää, että kyllä sitä lunta vielä riittää..

Ensimmäisen lomaviikon jälkeen helteet onneksi alkoivat ja kesälomani kuvat muodostavatkin vähän samaa kaavaa näemmä.. Kävimme katsomassa minun mielestäni NIIIIIN tylsää jalkapalloa / Kävimme lomalla Kööpenhaminassa, missä olut maksoi saman verran kuin limppari.. / Viimeisen lomaviikon pyhitin mökkielämälle ja sudokuille!

Kun normaalit ihmiset aloittivat kesälomansa vieton, minä palasin töihin vain huomatakseni, että lomani aikana autopaikastani oli muutettu INVA-PAIKKA! En ole vieläkään päässyt tästä yli / Töihinpaluuta lohdutti sentään toukokuussa ilmestynyt sormus nimettömässä! / Juhannuksena oli kylmää ja märkää, siitä huolimatta raahauduimme kokon ääreen hytisemään / Aloitimme myös uuden harrastuksen, puulaaki-pesäpallon!

Vaikka kesäkuu oli märkä ja kolea, heinäkuussa alkoi lämpö palata ja parvekkeen lukunurkkaus oli kovassa käytössä / Elokuussa kävimme Hamina Tattoon marssishowssa ja oli aivan huikea show! / Kissa jaksoi kapinoida lukemisyrityksistäni / Havahduin vähän myös siihen, että ehkä ne häät eivät järjestä itse itseään..

Syyskuussa Janne täytti 31 vuotta ja leivoin sen kunniaksi mokkapaloja / Ilmat alkoivat viilentyä, joten hankin asianmukaiset syksysportti-taimineet / Työnteko ei aina oikein napostanut, selfieiden otto näemmä kuitenkin.. / Halloweenina pysyin tyylilleni uskollisena; eli supernörttinä!

Syksyllä innostuin vuosia tauolla olleesta piirtämisestä ja maalaamisesta / Päätin yrittää saada myös töistä kaiken ilon irti, ja hain oppisopimuskoulutukseen / Itsenäisyyspäivänä pönötettiin iltapuvuissa kaupungin juhlavastaanotolla.

Joulu vietettiin rauhallisissa tunnelmissa kotona.

Ja uudenvuoden reivaamisesta vastasivat pari lempparinaistani, eli huikeat kaasoni!


Aivan ihana vuosi siis takana, ja olen vakuuttunut, että vuodesta 2015 tulee vielä rahtusen mahtavampi. Tämä vuosi tuo tullessaan suuria muutoksia, enkä malttaisi millään odottaa!

Kirotun Nelly.com

Vähän on itsellä ollut ehkä pientä "hääväsymystä". Kun pitopalvelu saatiin kuntoon, tuntui, että pystyi hengähtämään ihan kunnolla. Kaikki tärkeimmät jutut on hoidossa ja voi keskittyä näpertelyyn ja krääsään. Ja eihän niillä vielä mikään kiire ole, eihän?

Onneksi joku muu on sentään ahkeroinut, nimittäin kaasot! Kaaso M pisti Nellyltä tilaukseen mitä kauneimmat kaasonmekot ja ne tulivatkin nopeasti. Viimeviikolla säntäsinkin heti pällistelemään, miltä mekot näyttävät päällä.

Ja mitä HITTOA, kummankaan mekko ei mahtunut päälle?! Mekot olivat ihan supernättejä ja IRL paljon kauniimmat vielä mitä kuvissa. Mutta minkä ihmeen kokoisille ihmisille ne on suunniteltu? Kaasot tilasivat omaa kokoaan vastaavat mekot ja ei toivoakaan päällemahtumisesta. Ja kyse ei nyt ole siitä, että he olisivat lihavia tai edes tanakoita, ehei. Olin jo passittamassa tyttöjä Tiina Jylhän käsittelyyn, jos tisseistä ottaisi muutaman desin pois ja kylkiluita vähän hioisi ni ehkä sit..

Palautukseenhan ne sitten lähti. Harmittaa ihan vietävästi, ko. koltut olivat vielä ihan mega-alennuksessa ja hintaa reilut pari kymppiä. Olisin itselleni tilannut "muutenvaanmekoksi" saman rätin sinisenä, mutten uskaltanutkaan enää, kun en ihan periaatteesta halua tilata itselleni mitään XL-kokoista vaatetta..

M ei kuitenkaan tästä lannistunut ja etsiskeli jo uusia mahdollisia kaasomekkoja netistä. Katsotaan jos tärppäisi!

Kaasoille päälle?

Minulle on tulossa kaksi kaasoa. Päätin pyytää tehtävään kahta hyvää ystävääni, keiden kanssa on tultu pidettyä pisimpään yhtä. Riemukseni tytöt myös suostuivat tehtävään, ja ainakin toistaiseksi (:D) on sellainen fiilis, ettei paremmin olisi voinut valita!

Päätimme kaasojen kanssa yhdessä, että minä en hanki heille mekkoja enkä myöskään pakota heitä itse hankkimaan juuri tietynlaisia asuja. He saavat itse hankkia asunsa, kunhan hyväksyttävät ne ensin minulla. (Kuulostipa jotenkin töykeältä..) Annoin kuitenkin pari toivetta mekkojen suhteen ja o n n e k si kaasot olivat toiveistani ainoastaan innoissaan!

Häiden teemaväreinä tulee olemaan mintunvihreä, vaaleanpunainen, valkoinen ja ruskea. Sellainen voimapaperin-/juuttikankaanruskea, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mintunvihreä on ollut jo pitkään yksi lempiväreistäni ja tahdoin häihin pastellisia, heleitä värejä. Pinkki valikoitui mukaan ihan vain Pinterestiä sun muita selaamalla, ymmärsin, miten hyvältä vaaleanpunainen näyttääkään sen mintunvihreän kupeessa. Valkoinen nyt vain kuuluu häihin. Ruskea tuo mukaan vähän murrettua sävyä, ettei mene ihan överiksi poni-halinalle-hattara -meiningiksi.

Itse pukeudun totta kai valkoiseen, joten toivoin, että kaasot ottaisivat teemaväreistä muut haltuunsa. En pyydä ketään pukeutumaan ruskeaan, ellei välttämättä halua, joten minttu ja pinkki jäivät vaihtoehdoiksi. Kaaso nro 1 kiljui heti tahtovansa mintunvihreää ja kaaso nro 2 oli onnessaan saadessaan pukeutua pinkkiin. Nappiin meni!

Ajattelin, että kaasojen mekkojen ei tarvitse olla samanlaisia, mutta olisi mukavaa, jos joku yhtenäinen teema löytyisi. Ja se oli helppo päättää. Maxipituus. Maximekot ovat juhlavia ja näyttäviä ja näyttävät varmasti kaasojeni päällä upeilta! Tytöt lupasivat ottaa homman haltuun, mutta en tietenkään malttanut olla vähän vain selaamatta, mitä nettikaupoissa olisi tarjolla. Löysinkin Nelly.comista muutaman aivan ihanan yksilön, jotka näkyvätkin ylempänä!