lauantai 5. syyskuuta 2015

Liebster award!

Uuu, jännää! Ihana Luraish Huntua ja hattaraa -blogista myönsi meikämandariinille Liebster awardin! Cool!


Ööö mitäköhän se tarkoittaa? Ilmeisesti seuraavaa!

Linkataan sut maininnut blogi/bloggaaja, vastataan annettuihin kysymyksiin ja nimetään uusia blogeja palkinnonsaajiksi. Kivaa!

Tässä Luraishin mulle antamat kysymykset.

1. Kolme asiaa, jotka pelastaisit palavasta asunnostasi?
Apua. Asiaa? Kissa, Jabba nyt ainakin ihan ensimmäiseksi. Sen jälkeen mukaan lähtisi varmaan puhelin ja auton avaimet. Tai kamera..

2. Mikä on lempi tv-sarjasi?
Tällä hetkellä en oikeastaan seuraa telkkarista mitään. (No okei, vähän Martinaa ja hengenpelastajia. Ja Huutokaupan metsästäjiä. Ja Leijonanluolaa. Ja Poliiseja. Mutta ei en suostu myöntämään mitään niitä mun lemppariksi!) Mutta ihan maailman lempparein sarja, mitä olen ikinä katsonut, on kyllä Lost! Silloin, kun kyseinen sarja tuli telkkarista, se ei herättänyt mussa mitään mielenkiintoa. Mutta vuosi sitten kävimme hetken mielijohteesta katsomaan sitä DVD:ltä ja olin muutaman jakson jälkeen ihan koukussa!

3. Mikä pelottaa sinua?
Kauhuelokuvat.. Ne huonotkin! No joo ja ihan oikeesti varmaan se, että läheisille sattuu jotain. Tai ittelle! Yksin iltamyöhään työvuoroissa olen välillä ihan kauhusta jäykkänä ja olen ihan varma, että mut ryöstetään ja paloitellaan ja raiskataan ja kaikkea. Pelkään myös pimeää. Ja tukkirekkoja. Tukkirekkojen perässä ajamista!

4. Mitä haluaisit tehdä työksesi, jos sinun pitäisi vaihtaa ammattia?
No mulla ei olisi mitään sitä vastaan, että pitäisi vaihtaa ammattia, haha. Haluaisin olla nuorisotyöohjaaja. Se on ollut jo vuosikausia mun haaveammatti, mutta jotenkin olen päätynyt kaupan kassalle ja nyt huomaan jopa opiskelevani tota myyntialaa. Joten vähän pelkään, että tälle tielle myös jään.

5. Suloisinta, mitä sinulle on koskaan sanottu?
Ööööö. Ööööö. No en mä tiedä! Me ei kauheasti Jannen kanssa sanota toisillemme "suloisia" asioita, en oo ihan hirveästi sellasta tyyppiä. Enkä nyt kyllä oikeasti saa mieleeni mitään tähän kohtaan. Mutta hei, kerron suloisimman asian, mitä mulle on TEHTY. Ihan meidän seurustelun alkuaikoina valittelin facebookin chatissa Jannelle, että mulla on vähän kipeä olo. Jokunen minuutti myöhemmin mun ovikello soi ja oven takana oli Janne! Mukanaan maitoa ja kaakaota! Olin siis samaisessa keskustelussa valittanut, ettei mulla ole mitään kuumaa juotavaa. Se oli söpöä se.

6. Mitä odotat/odotit eniten hääpäivältäsi?
No ihan eniten sitä, että päästäisiin NAIMISIIN. Haha. Mutta kyllä mä odotin tosi paljon myös sitä, että ihan kaikki mun kaverit ja sukulaiset olisi saman katon alla ja juhlittaisiin kaikki yhdessä.

7. Jos saisit muuttaa jotain maailmassa, niin mitä muuttaisit?
Voi eeeiiii, yhdenkö vain? Oon ihan hirveä maailman ongelmia murehtiva tyyppi. Mua surettaa ilmastonmuutos, valkosarvikuonojen metsästys, Syyrian ongelmat, maapallon ylikansoitus, verkkoihin juuttuvat norpat, nälänhätä, Espanjan löytökoirat.. Mutta yks eniten mielessä pyörinyt asia on liittynyt Isis-järjestöön ja jos mä saisin nyt painaa jotain mystistä maailmanparannusnappia, niin mä sillä lakaisisin koko Isisin pois maailmankartalta.

8. Jos haluat hemmotella itseäsi, niin mitä teet?
Otan kylmän oluen ja joko laitan jonkin hyvän komedian pyörimään (HIMYM, Bigbang Theory, Frendit..) tai vaihtoehtoisesti nappaan hyvän kirjan käsittelyyn.

9. Mikä olisi/ olisi ollut kamalinta, mitä hääpäivänäsi voisi/olisi voinnut tapahtua?
Janne ei olisi ilmestynyt kirkkoon? Hehheh. No en tiedä, varmaan, että bändi olisi jättänyt tulematta? Pitopalvelu olisi mennyt päivistä sekaisin? En mä tiedä! Kaikki nuo!

10. Mikä on lempi lainauksesi?
Do. Or do not. There is no try.

11. Minkä päivän haluaisit elää uudelleen?
Hääpäivän! Mulla ei ole pätkääkään ikävä hääjärjestelyjä, stressiä, jokaisen ylimääräisen pennin säästämistä, krääsän haalimista.. Ei mitään sellaista. Mutta sitä itse päivää.. Mä voisin palata meidän hääpäivään aina vain uudestaan ja uudestaan, se oli ihan totisesti tämän tytön elämän onnellisin ja täydellisin päivä!

Mä olen nyt tosi tylsä, mutta en aio haastaa tähä hommaan ketään! Hirveästi olisi kivoja blogeja ja bloggaajia, keille tahtoisin esittää kysymyksiä, mutta hirveästi tämä Liebster award myös kiertää tällä hetkellä eri blogeissa, joten oon jo ihan sekaisin siitä, ketä on palkittu ja ketä ei! Aaa!

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Meidän kiitoskortit!

Ei siinä kauaa taas mennytkään, kiitoskorttien lähettämisessä siis. Vaikka tilasin ne jo kesäkuun loppupuolella, olen vasta nyt saanut aikaiseksi miettiä niiden lähettämistä. Alkuviikosta vihdoin pudotin kasan kortteja postilaatikkoon ja heti seuraavana päivänä sain jo kiitosviestejä korteista, hyvä minä! Ainoastaan Haminan rajojen sisäpuolelle jaettavat kortit odottavat edelleen aikaansa olohuoneen lattialla, ei vaan millään saa aikaiseksi lähteä pudottelemaan niitä postiluukuista.

Siitä huolimatta esittelen kortit jo nyt ja tässä. Tässä siis ne kuuluisat kiitosPEFLETIT!





Jättikortit on tilattu Ifolorilta ja mukaan sai kätevästi valkoiset kirjekuoret. Kuoret näyttivät kuitenkin vähän tylsiltä, joten rustailin etupuolelle "Thank you!" tekstit mustilla ja pinkeillä tusseilla. (Janne tosin sanoi, että teksti näyttää enemmänkin "Uhank Youlta"............) Postimerkeiksi valikoitui kivat kultasävyiset joutsenet.

Itse kiitoskortteihin tiesin heti haluavani useamman kuin yhden kuvan. Valinta oli silti olevinaan hirveän vaikea ja pyörittelin kortteja Ifolorin sivuilla kaikilla mahdollisilla kuvayhdistelmillä! Lopulta kortteihin valikoitui neljä, samassa paikassa otettua kuvaa. Näin korttien värimaailma pysyi harmonisempana. Tekstiksi kirjoitin tylsästi "Yhdessä teimme päivästä ikimuistoisen. Taija & Janne 6.6.2015" En vaan oikeasti keksinyt niihin mitään spesiaalimpaa :D

Vielä kun tosiaan saisi noi loputkin jaettua niin voisi unohtaa koko kirotun korttiproggiksen!

lauantai 22. elokuuta 2015

Hullu kuiten kun tässä on meidän vieraskirja!

Meidän vieraskirjanamme toimi tosiaa "sydänpajatso". Näytti hauskalta idealta, mutta toteuttaminen oli tietenkin vähän haastavampaa.

Ensin revin isoista IKEAn kehyksistä yläpokan kokonaan pois. Se vaati vähän sahaamista ja ihan vain vähän kiroilua, mutta onnistui lopulta kuitenkin. Tämän jälkeen ongelmaksi muodostui se, että ne sivupokat eivät pysyneetkään paikoillaan ilman sitä koossapitävää ylärimaa. Tämänhän joku näppärämpi tietenkin olisi voinut aavistaa jo etukäteen.. Kuumaliiman ja pitsinauhan avulla sain kuitenkin kurottua viritelmän niin, että kehykset pysyivät kasassa. Hyvä minä, jee!

Seuraavaksi maalasin ruskean taustalevyn vaaleanpunaiseksi. Joka oli ihan perseestä sekin, sillä levyyn ei meinannut tarttua maali millään. Lopulta jätin sen epätasaiseksi ja läikikkääksi ihan vaan "taiteellisen vision" nimissä. Eli en vaan jaksanut enää edes yrittää. Tämän jälkeen kuumaliimasin muutaman eBaysta tilaamani puusydämen taustalevyyn kiinni. Eli mun ja Jannen nimet valmiiksi ja samoin päivämäärä, 6.6. 2015. Nämä helpottaisivat vieraiden sydämien pudottamista levyn ja etumuovin väliin, kun muovi ei pääsisi painautumaan ihan taustaan asti. Tämän jälkeen pujotimme etuomuovin paikalleen.

Ja lopulta se kirottu vieraskirja oli valmis. Olin tehnyt myös ohjetaulun vieraskirjan viereen, jossa neuvottiin miten viritelmää käytettiin.

Häissä kuitenkin monet tiputtivat sydämiä taulun taakse tai pitsinauhan alta ja koko ajan joku sai olla noukkimassa täytettyjä sydämiä lattialta, haha. Tässä kuitenkin lopputulos!


Ohjeistukseen olin kirjoittanut, että YKSI nimi YHTEEN sydämeen, mutta todella monet pariskunnat olivat kirjoittaneet molempien nimet saman sydämen sisään. Eipä tämä mitään haitannut, mutta taulu olisi tullut kokonaan täyteen jos tätä neuvoa olisi noudatettu :D Muutamat vieraat kyllä täyttivät myös useamman sydämen, esimerkiksi äitini oli tehnyt kaksi sydäntä "Onnea tyttärelle" ja "Onnea vävylle". Ensin emme löytäneet tuota vävy-sydäntä mistään ja nauroimme, että ei se näemmä Jannea halunnut onnitella ollenkaan, haha.


Myös kehyksen ohut, joustava ja MUOVINEN etu"lasi" oli tähän hommaan vähän huono. Se liikkui kehyksessä niin paljon, että monet sydämet päätyivät taulun alanurkkaan päällekkäin. Kotona lopulta jouduimmekin irrottamaan koko lasin ja heittämään sen mäkeen. Lopuksi kuumaliimasimme jokaisen sydämen paikalleen taustalevyyn. Eli se pääidea koko virityksestä nyt vähän kärsi, mutta lopputuloksesta tuli silti mun mielestä tosi kiva!

Osa vieraista oli kirjoittanut ainoastaan oman nimensä, osa taas tarinoinut pidempiäkin värssyjä. (Ja osa ei kirjoittanut koko vieraskirjaan, kun eivät olleet tajunneet sen olevan vieraskirja..) Molemmat tavat olivat hyviä ja osalle jutuista olemme saaneet nauraa aika makoisasti näin jälkikäteen. Mm. "Hullu kuiten" -termi on ilmeisesti ollut jonkun porukan sisäpiiriläppä ja näitä letkautuksia löytyikin vieraskirjasta lähemmäs kymmenen? :D






Ja toinen, vielä enemmän naurua aiheuttanut juttu löytyi vielä myöhemmin.. En ole aikoihin nauranut niin paljon, kun Paavo Väyrysen jättämän tervehdyksen löydettyäni...


AHAHAHAHA, MITÄ?! Eikä nämäkään tähän loppuneet!





Että sellasia! Vaikka taulu-vieraskirja jäi osalta vieraista huomaamatta ja sen tekeminen tuntui välillä itsestä vaivalloiselta, oli tämä ehdottomasti vaivan arvoinen. Tavallinen vieraskirja olisi eksynyt kirjahyllyyn eikä sitä sieltä tulisi useinkaan katsottua, mutta tämä muisto pysyy näkyvillä aina! Vielä en ole saanut aikaiseksi viritellä sitä seinälle, mutta ajaa toistaiseksi asiansa olohuoneen seinää vasten, hehe.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Asiat, jotka menivät PIELEEN

Vaikka kuinka yrittää suunnitella ja miettiä pienetkin yksityiskohdat reilaan, ei kaikki aina mene niin kuin pitäisi. Ei siis meilläkään ja moni asia menikin ihan reisille. En kuitenkaan usko, että ainakaan kovin monet vieraat huomasivat asioiden pieleen menemistä, sillä eiväthän he tienneet, miten juuri me olimme suunnitelleet asioiden sujuvan! Mitä kaikkea meillä siis menikään mönkään?



1. Hääauto

Hääautoksi meillä piti tulla isäni omistama ikivanha traktori. Kuitenkin n. viikkoa ennen häitä kävi ilmi, että se on rikki. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen ja isäni tilasi traktorille hitsaajan. Sen sijaan vain muutamaa päivää ennen häitä hitsaaja ilmoitti, ettei pelkällä hitsauksella selvitä, vaan traktoriin olisi tilattava osia. AHA. Eivätkä osat olisi mitenkään ehtineet hääpäiväksemme, saatika että joku olisi joutanut laittamaan ne osat paikalleen. Pieleen meni siis traktori. Onneksi keksin, että Jannen persu-kaverilla on hauskan näköinen, vanha Simca 1000. Saimmekin tämän lainaan, jipii!

Kuitenkin tämä Simcakin petti meidät, nimittäin KIRKON PIHALLA. Kirottu auto ei lähtenyt käyntiin! Kyllä se onneksi lopulta starttasi, mutta kyllä siinä pihalla odotellessa aika kylmä tunne tuli sydämeen, kun kävi mielessä, että meiltä ihan oikeasti hajosi auto.. Hehheh. Mainittakoon vielä, että auton perään askartelemani kaljatölkit oli joku kiinnittänyt ihan liian ylös, eivätkä koko tölkit edes osuneet maahan. Haha.

2. Sopimus RUKn kanssa

Reserviupseerikoulu oli luvannut meille, ettei aloita vuosipäivämarssiaan ennen, kun jokainen häidemme vieras olisi päässyt kirkolta pois. Meille oli luvattu myös koko päiväksi kirkolle sotilaspoliisi vahtimaan, ettei kirkon pihaan pysäköi ulkopuolisia.

Kuitenkin kirkon parkkipaikka oli tupaten täynnä juuri niiden ulkopuolisten autoja, eikä sotilaspoliisia näkynyt yhtään missään. Osa häävieraista joutui jättämään autonsa aika kauaskin kirkon pihasta. RUK oli myös aloittanut marssin meidän vihkimisemme aikana emmekä päässeetkään kirkon pihasta niin sujuvasti pois, kuin olisimme tahtoneet. Meidän hääauto pääsi lopulta kuitenkin aika sukkelasti liikkeelle, mutta osaa vieraista RUK antoi odotuttaa aika pitkänkin ajan. Joidenkin häävieraiden autot olivat myös jääneet suljettujen katujen loukkuun.. Kaikki kuitenkin pääsivät lopulta juhliin ajoissa, mikä oli tärkeintä.


3. Noutopöydän ruokamerkinnät

Pitopalvelun kanssa oli sovittu, että noutopöydän ruoissa lukisi, mikä on gluteenitonta. Sovittu oli myös siitä, että kaikki ruoka olisi laktoositonta. Näin olin kirjoittanut pöydissä oleviin menu-kyltteihin. Pitopöytään mennessämme huomasimme kuitenkin, ettei missään lukenut, oliko joku ruoka gluteenitonta vai ei. Yksi pitopalvelun emännistä kertoi myös, ettei kaikki ruoka tosiaan olisikaan laktoositonta?! Janne lopulta askarteli nopeasti ruokiin laktoositon/gluteeniton -kyltit.

4. Photobooth

Ostin ja askartelin kasapäin propseja ja mietin, että häiden jälkeen hauskat photobooth-otokset lähetettäisiin vieraille kiitoskorttien mukana. Mitään photoboothia ei kuitenkaan lopulta ollut! Meidän oli tarkoitus kaason kanssa pystyttää se ruokailun jälkeen, mutta lopulta sille ei vaan löytynyt hyvää sijaintia. Sisälle se ei olisi mahtunut oikein mihinkään ja terassi, johon minun oli alunperin tarkoituksena se pystyttää, osoittautui liian ahtaaksi. Ulkona taas satoi silloin tällöin vähän vettä, joten sekään ei ollut vaihtoehto. Vähän harmittaa sen puuttuminen, mutta onneksi suurin osa vieraista ei tosiaan tiennyt, että meillä sellaista oli tarkoitus ollakaan.

5. Papin kutsuminen hääjuhlaan

Meidän oli ihan tosissaan tarkoitus kutsua pappi kanssamme ainakin syömään. Mutta se vain unohtui! Emme ikinä missään vaiheessa muistaneet mainita papille koko asiasta. Hups!

6. Joidenkin juomien esillelaitto

Kaljat olivat esillä, siiderit olivat esillä, lonkerot olivat esillä, samoin limpparit ja jääteet. Mutta musta tuntuu, että vichyt vähän unohtuivat.. Kahvin kanssa oli myös avec ja tarjolla oli kyllä kermalikööriä ja konjakkia, mutta tarkoituksena oli olla myös amarettoa. Ja unohdimme kirjoittaa sen pitopalvelulle antamaamme listaan.


7. Bestman baarimikkona

Tiesin heti, että se on huono idea!! Bestman itse vinkui baarimikon tehtävään ja Janne antoi tälle luvan toteuttaa itseään baarin takana. Olimme itse valikoineet 6-8, HELPOSTI valmistettavaa drinkkiä listalle. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun bestman ei erottanut rommia vodkasta, oli olo vähän epätoivoinen. Onneksi meillä oli muutama supermahtava vieras, ketkä ottivat pestin mielellään hoitaakseen ja vuorottelivat tiskin takana. Huippujuttu, KIITOS!

8. Vannehame

Mulla oli käytössä kolmivanteinen vannehame mekkoni alla. Ja jumalauta kun yksi niistä vanteista painoi mun peräsintä aina, kun istuin. Superepämukavaa. Jossain vaiheessa steppailin ulkona ja Jannen isä huomautti, että mekkoni alta tunkee jotain ulokkeita. No se oli se ylin vanne! Se oli napsahtanut poikki ja Jannen isä nyhti sen mun helmoista pois. Haha. Tämä oli kyllä vaan ja ainoastaan hyvä juttu, koska sen jälkeen istuminenkin oli mukavaa.

9. Seuraavan päivän aamupala

Vietimme hääyömme mökillä. Suunnitelmissa oli, että hääpaikalta poistuessamme ottaisimme sieltä mukaan leipää, appelsiinimehua, macaroneja, ehkä kakkua.. Jotain syötävää! No eihän me muistettu koko asiaa ollenkaan ja aamulla heräsimmekin ihan törkeään nälkään. Olisi se ollut kiva viettää hääaamu ihan kunnolla ja pitkän kaavan kautta, mutta poistuimme paikalta aika nopeasti etsimään ruokaa ja juotavaa. Olisi meillä ollut skumppapullo, mutta jostain syystä se ei oikein maistunut siihen hätään.

10. Kiitoskortit

Tilasin kiitoskortit Ifolorilta. Valitsin vastoin parempaa tietoani vaihtoehdon "jättikortti", koska kuvittelin jotenkin, että jättikortti olisi tavallista postikorttia vain jonkin verran suurempi. No ei, kun jättikortti on kokoa A4.. Meillä on nyt sit kiitosPEFLETTEJÄ, mitä pitäisi kohta alkaa lähettää eteenpäin. Hohhoijaa.

Ja olihan niitä jotain muitakin. Vieraskirja ei ihan toiminut, kuten sen olisi kuulunut. Mun tukka oli loppuillasta jo lähes piikkisuora kauniin kiharapilven sijaan. Pari vierasta otti vähän liikaa. Pitopalvelu läikytti jonkun vieraan päälle punaviiniä..

Mutta vaikka noin listattuna nämä mönkään menneet jutut kuulostaa kauhean "isoilta" asioilta ja siltä, että niitä olisi paljon, niin ei niitä kyllä ollut eikä mikään saanut mun päivää pilattua!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Meidän häät: Paljonko meni rahaa?

Noniiiiin! Tein äsken laskemia siitä, paljonko saimme rahaa häihin palamaan. No, paljon. Olisi ollut fiksua pitää jonkinlaista "rahapäiväkirjaa" jo häitä järjestäessä, nyt oli nimittäin todella hankalaa muistaa, mikä maksoi minkäkin verran ja mitä meillä ylipäätään siellä häissä oli! Onneksi hääkuvia ja internettiä selaamalla pääsin aika hyvin kärryille hinnoista ja esineistä ja asioista. Joten pidemmittä puheitta, laskelmat kehiin:


Morsiamen ulkonäkö

  • Hääpuku: 400€
  • Vannehame: 20€
  • Hiuskoriste: 90€
  • Rannekoru: 25€
  • Kengät: 25€
  • Stay-up sukat: 18€
  • Alusvaatteet: 30€
  • Meikki: (sis. koemeikin) 80€
  • Kampaus: Häälahja kaasolta
  • Laukku: 180€
  • Sormus: 400€
  • Ripsien pidennykset: 70€


Yht. 1338€

Sulhasen ulkonäkö

  • Saketti: 400€ (Tätä ei ikinä käytetty, koska ei ollutkaan sopiva, hehheh..)
  • Puku: 200€
  • Plastron: 30€
  • Sukat: 5€
  • Kaikki muu löytyi jo valmiina 


Yht. 635€

Kukat

  • Hääkimppu: 75€
  • Kaasojen rannekukat 2kpl: 30€
  • Bestmanien ja isien vieheet: 40€
  • Juhlapaikan kaikki kukat: ILMAISIA!
  • Kukkaruukut: 20€


Yht. 165€

Koristeet ja askartelu:

  • Pompomit: 30€
  • Silkkipaperit: 8€
  • Paperilamput: 25€
  • Lamppujen ledit: 30€
  • Pöytäliinat: 45€
  • Kehykset: 23€
  • Pöytänumerot: 33€
  • Askartelumaalit: 40€
  • Spray-maalit: 12€
  • Liitutaulumaali: 14€
  • Liitutaulutussit: 8€
  • Koristenauhat: 10€
  • Kynttilät: 34€
  • Kynttiläkupit: 5€
  • Vieraskirjan puusydämet: 14€
  • Nenäliinat: 17€
  • Nenäliinakorit: 15€
  • Nenäliinapussit: 5€
  • Lahjapöytäkyltti: 15€
  • Lahjapöydän peltitaulu: 20€
  • Liitutaulutarrat: 5€
  • Kuumaliimapistooli: 9€
  • Kuumaliimat: 5€
  • Teipit: 3€
  • Häävessapaperit: 15€
  • Kartongit: 10€
  • Sinkkisaavi: 13€
  • Photobooth-propsit: 4€ (Ei ikinä käytetty!)
  • Maitotonkat: Ilmaiset!
  • Ikkunanpokat: Ilmaiset!
  • Kyltit juhlapaikalle: Lahja bestmanilta
  • Heinäpaalit: Ilmaiset!


Yht. 467€

Kutsut:

  • Kutsuversio nro 1: 20€
  • Kutsuversio nro 2: 20€
  • Lopulliset kutsut: 47€
  • Postimerkit: 35€
  • Korttipohjat: 60€ (ei ikinä käytetty!)
  • Kirjekuoret: 55€ (ei ikinä käytetty!)
  • Leimasin: 3€


Yht. 240€


Ruoka ja juoma:

  • Kakut: 200€
  • Kakunkoriste: 60€
  • Kakkutelineet: Ilmaiset!
  • Pitopalvelu, ruokineen kaikkineen: 3000€
  • Iltapalan kokonainen sika: 550€
  • Juomat: 1500€
  • Iltapalan kertakäyttöastiat: 50€
  • Servetit: 21€


Yht. 5381€

Karkkibuffet:

  • Karkit ja sipsit: 40€ (Suurin osa saatu kaasolta häälahjana!)
  • Kauhat ja ottimet: 12€
  • Pussit: 9€
  • Kupit: 22€
  • Karkkiastiat: 35€
  • Pillit: 1€
  • Puutarjotin: 13€


Yht. 132€

Baari:

  • Pillit: 3€
  • Drinkkitikut: 21€
  • Baarikyltti: 30€
  • Lasit ja mukit: 30€
  • Servetit: 4€
  • Drinkkitikku-servettipidike: 15€
  • Liitutaulupuhekuplat: 2,50€
  • Peltitaulut: 20€
  • Lasipurkkien led-valot: 25€
  • Tuhkakupit: 20€
  • Sangria-hana: 20€
  • Baaritiskin valot: 20€
  • Baaritiski: Lahja bestmanilta
  • Kylmäkaappi: Lainassa bestmanilta


Yht. 210,5€

Muuta sälää

  • Bestmanien solmiot: 80€
  • Bändi: 1200€
  • Valokuvaus: 450€
  • Juhlapaikka: 370€
  • WC-kori sisältöineen: 60€
  • Hääauto: Lainassa tutulta.
  • Musiikintoistovälineet, mikrofoni: Häälahja kaverilta.


Yht. 1710€


YHTEENSÄ: 10 278,5€

Näihin menoihinhan VOISI laskea kaikki vihkisormukset, häämatkat, taksimatkat juhlapaikalta pois.. Mutta eiköhän tässäkin ole jo ihan tarpeeksi, vai mitä olette mieltä? Meillä ei ollut alun alkaenkaan minkäänlaista budjettia minkä mukaan hankintoja teimme. Kuitenkin takaraivossa kolkutteli jonkinlainen hinta-arvio, mikä osuikin loppujenlopuksi ihan kohdalleen. Kymmenen tuhatta euroa. Onhan se ihan helvetinmoinen summa, mutta teimme hankintoja kuitenkin pikkuhiljaa, joten rahan meno ei missään vaiheessa tuntunut niin pahalta, miltä se noin listattuna näyttää, haha.

JA emmehän me edes maksaneet itse kaikkea! Kaikista suurimman yksittäisen menoerän, eli PITOPALVELUN sekä ILAPALAN maksoivat minun vanhempani ja olen siitä edelleen supersuperkiitollinen. Juhlapaikan kukat tulivat myös isovanhempieni kautta ja ilahduttavan paljon saimme myös häälahjoja "palveluksina". Bestman rakensi meille upean baaritiskin sekä hienot opastekyltit. Hänen kauttaan saimme myös kylmäkaapin ja yrittipä hän meille myös kakkutelinettä tehdä. Toinen kaasoistani maksoi kampaajani ja toiselta sain herkkubuffetin karkit! Eräältä ystävältäni ja hänen mieheltään saimme äänentoiston ja mikrofonin! Ihan huippua!

Jäimmekö häistämme "voitolle?" Pyysimme siis häälahjaksi ihan riihikuivaa RAHAA häämatkaamme ajatellen. Ja vieraamme olivat kuunnelleet toiveitamme ja rahaa me totisesti saimmekin. En tiedä onko epäkorrektia ilmoittaa häälahjasaaliin määrää julkisesti, mutta kerron sen kuitenkin. 

Saimme n. 4000€ lahjaksi ja se oli paljon enemmän, mitä olin koskaan kuvitellutkaan! Mutta kuten tästä voitte huomata, häitä ei kannata järjestää lahjarahojen toivossa, voitolle tälläisistä pippaloista on nimittäin ihan mahdotonta jäädä! 

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Hääjuhla, osa 2.

Kahvin jälkeen olikin mukavasti aikaa järjestää vaivaannuttavia hääleikkejä! Ohjelmapuoleen aion kuitenkin palata myöhemmin omassa postauksessaan, joten ei siitä kuitenkaan sen enempää. Sen sijaan joku tuli tiedustelemaan, voisimmeko ottaa muutamia yhteiskuvia pihalla.

Ja mehän otettiin. Otin omien vanhempieni ja sisarusteni kanssa, otimme Jannen kanssa mun vanhempien ja sisarusten kanssa, otimme molempien perheiden kanssa, kaasojen ja bestmanien, työkavereiden, pelkkien kaasojen, kavereiden, pesäpallojoukkueen.. Pönötyskuvat voivat olla tylsiä, mutta ne ovat kyllä myös tosi helppo tapa saada niitä vieraita ikuistettua albumeihin. Mä olen ainakin tyytyväinen meidän yhteiskuviin! (joskaan kuvakulma ei tee mun kaksoisleuille oikeutta..)



Tässä välissä alkoi myös vieraiden seassa levitä villi huhu siitä, että baari on auki. Ja olihan se! Alkuperäinen suunnitelma oli avata baari vasta häävalssin jälkeen, mutta bestman olikin avannut sen jo aiemmin. Mikä oli itseasiassa vaan tosi positiivinen juttu!


Itse ehdin koko baarin pystyssäoloaikana tilata sieltä ainoastaan yhden viskibanaanicolan, mutta se ainakin maistui ihan just siltä miltä pitikin ja palvelukin pelasi! Ja ainakin seuraavana päivänä hääpaikkaa tyhjentäessä huomasi, että olivat ne drinkit muillekin maittaneet, hyvin oli tuo viinapuoli nimittäin tyhjentynyt!


Harmittaa, ettei baaritiskistä ole kunnon kuvaa! Meidän reipas bestman nimittäin askarteli sen ihan omin käsin ja se oli kyllä HIENO! Neonvaloissa vilkkuvan BAR-kyltin tilasimme eBaysta ja saimme tiskin taakse myös pätevän kylmäkaapin, myöskin bestmanin avustuksella. Ja kävikin itseasiassa niin, että pitopalvelun henkilökunta kysyi jo häissämme bestmanilta, onko baaritiski myynnissä! Olihan se ja kaupat tehtiin ja samaan baaritiskiin voi siis joku muukin joskus jossain törmätä, haha!

Bestman oli itse vinkunut baarimikoksi, mutta rehellisesti sanottuna siitä ei tullut juuri mitään. Lopulta meillä olikin tiskin takana hyvin vaihteleva henkilökunta, mutta ketään ei tuntunut haittaavan ja kaikki saivat juotavaa!

Baarin aukeamisen jälkeen olikin jo häätanssin aika. Tälle omistan ihan kokonaisen postauksen, joten palataan siihenkin myöhemmin.

Bändin ensimmäisen setin jälkeen oli iltapalan aika. Iltapalaksi meille katettiin kaikki ruokailulta yli jääneet tähteet ja näiden lisäksi illan kirkkain tähti, kokonainen sika. Ja voi että se oli nannaa ja näytti maittavan kaikille vieraillekin! Sikaa oli leikkaamassa itse sian omistaja, joten tämä ei vaatinut pitopalvelulta enää toimenpiteitä. He laittoivat tähteet esille ja pääsivät tämän jälkeen vihdoin lähtemään koteihinsa.



Kun kolossaalinen ähky oli taas saavutettu, tuli kaaso nykimään mua hihasta. Pitäisi viskata joku kimppuhommeli. AINIIIN! Olisin onnellisesti unohtanut ihan koko kimpunheiton ellei mua olisi muistutettu, heheh. Kaaso keräsi kaikki naimattomat kimulit kasaan ja valitsi itselleen pelipaikat. Heitin kimpun matalien portaiden yläpäästä, mikä oli mun heittokädelle ihan hyvä valinta, muuten olisin varmaan lähinnä kalauttanut sillä itseäni kalloon.


Luulin, että kimppua olisi nappaamassa säälistä mun sisko ja ehkä just kaasot, mutta olihan siellä ihan kiitettävästi kimpunhimoisia mimmejä taistelemassa! Lopulta se kimppu kuitenkin päätyi just sille kaasolle, haha. Ei ollu sopupeli, lupaan!

Kimpun jälkeen Janne hankkiutui mun sukkanauhasta eroon ja sen vuorostaan nappasi mun veli. Ps sukkanauha ei ihan oikeasti lennä mihinkään vaikka sitä yrittäisi lingota kuin kuminauhaa. Veljellenikin koko himskatin nauha päätyi maan kautta. Hehheh.


Kun kaikki ylimääräinen oli viskottu häävieraille, aloitti bändi toisen settinsä, joka sisälsikin toiveideni mukaisesti hyvin paljon suomirockia ja -poppia! Jeee! Ja me tanssittiin. Ja tanssittiin. Ja tampattiin. Ja reivattiin. Ja bailattiin. Mulla oli jossain vaiheessa ihan törkeä vessahätä, mutta en vaan VOINUT lähteä tanssilattialta mihinkään, kun AINA kun olin poistumassa, kävi soimaan joku ihan mun ultimaalinen lempparibiisi, haha. Mutta oli ihan mahtavaa ja en ole varmaan koskaan ollut niin hikinen. Meidän bändi oli MAHTAVA!



Bändin lopetteli joskus kello 23:00 jälkeen ja tämän jälkeen joku (kaaso?) kävi laittamassa mun loppuillaksi luoman Spotify-listan soimaan. Ja pitihän sitäkin totta kai tanssia. Puolenyön paikkeilla porukkaa alkoi lähteä, kuka nukkumaan ja kuka baarijatkoille. Me Jannen kanssa kuitenkin bailattiin ihan loppuun asti ja oli meillä toki seurana ilahduttava kasa häävieraitakin, jotka jäivät mieluumin meidän kanssa nauttimaan loppuillasta. Jossain vaiheessa äitini vilkaisi kelloa ja tajusi sen olevan yli yksi. Hups. Juhlapaikan piti tosiaan olla 01:00 TYHJÄ. Ja meitä oli vielä toistakymmentä tyyppiä kiskomassa kaljaa naamariin. Viskattiin vieraat pihalle, otettiin taksi alle ja mökille tutimaan.

Vaikka mun hääpuku tuntui koko päivän ihan tosi mukavalta ja ilmavalta, taksissa istuessa tuli ihan hirveä häämekkoahdistus. Tuntui ettei saanut kunnolla henkeä ja mahaan koski. Mökille päästyämme hyperventiloin Jannea ottamaan sen puvun pois mun päältä ja ÄKKIÄ! Puvusta kuoriuduttuani huomasinkin mahassani verestävän haavan siinä kohtaa, missä puvun strassivyö on mennyt, hehe. Hyvin tiukattu kaaso!

Ja niin se oli ohi. Meidän maailman täydellisin hääpäivä. Päivä, mitä olimme suunnitelleet jo niin pitkään. Enkä kyllä olisi voinut toivoa minkään olevan paremmin, kaikki oli vaan niin.. täydellistä! Mahtavaa! Uskomatonta! Ja se meni ohi AIVAN LIIAN NOPEASTI! Joten kiitos sinä kirottu RUK, joka veit vihkiaikamme. Teidän ansiosta saatiin nauttia päivästä se 1,5h kauemmin kuitenkin.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Hääjuhla, osa 1

Kättelyiden ja lasien kilistelyjen jälkeen pääsimme tosissaan syömään. Meikämandariini-ahnepossullehan oli ihan maailman paras juttu se, että pääsi ihan EKANA ottamaan ruokaa! Jeeee! Meidän pitopalvelumme oli Minna Karhun Palvelus Miehikkälästä, ja voin todella lämpimästi suositella heidän palvelujaan ihan kaikille häitään Kaakonkulmalla viettäville! Emännät olivat mukavia, yhteistyö sujui loistavasti, hinta oli todellakin kilpailukykyinen ja mikä tärkeintä, ruoka oli kerrassaan herkullista!



Menumme oli seuraavanlainen:

  • Porsaan grillifile
  • Savulohi
  • Keitetyt perunat
  • Kermakastike
  • Täytetyt tomaatit
  • Broilerpastasalaatti
  • Vihersalaatti
  • Kasvisgratiini


Ja voin kertoa kaikkien vieraiden kehuneen ruokaa ihan maasta taivaisiin, joten en ollut ihan puolueellinen tämän mielipiteeni kanssa, haha! Ruokaa oli varattu myös niin rutkasti, että santsaajat eivät joutuneet yhtään kainostelemaan ja useampi vieras hakikin ainakin sen kaksi lautasellista.


Ruokailulle oli myös jätetty sopivasti aikaa. Kaikki saivat syödä ihan omaan tahtiinsa ja nopeimmat saivat lähteä toljottelemaan lahjapöytää, käydä tupakoimassa tai vaikka hakea lisää juotavaa. Mietoja alkoholijuomia sekä limppareita meillä oli tarjolla ihan juhlan alusta loppuun ja mielestäni se oli oikein toimiva ratkaisu.


Tykkäsin myös siitä, että ohjelmamme oli aika väljä. Ohjelmaa oli riittävästi, mutta milloinkaan ei tarvinut tuijotella kelloa ja miettiä, ehditäänkö nyt tehdä sitä ja tätä. Vapaa seurustelu oli kuitenkin itselleni sitä kaikista hauskinta aikaa!

Ruokailua seurasikin puheiden pitäminen. Kaaso paimensi hajallaan olevan hääseurueen sisälle ja oli aika itkeä ja nauraa! Puheiden pidon aloitti Jannen toinen bestman, Antti. Miehet ovat tunteneet toisensa jo ihan naperosta lähtien ja Antti kertoikin yhteisistä vuosista ja kommelluksista.


Antin jälkeen mikrofoniin tarttui meikäläisen isukki. Isäni oli vielä autossa kirkkomatkalla kysellyt multa esim. mun entisiä osoitteita ja kuulemma oli vielä ruokailun lomassakin hionut puhettaan lopulliseen muotoonsa. Isä kertoi mun lapsuudesta, siitä miten olin pikkuskidinä ja vielä vähän teininäkin arka ja hiljainen (kuka uskoisi sitä musta enää nykyään, apua..) ja miten olin lapsena aina nukkumaan käydessä PAUKUTTANUT MUN PÄÄTÄ SÄNGYNLAITAAN?!?! :---D Tässä vaiheessa koko sali rämähti nauramaan ja meikäläinen vaan istui monttu auki paikallani. Olen tehnyt m i t ä ? Huhhuh. (Tän jälkeen sain yhdeltä sun toiseltakin kuulla kysymyksiä liittyen nykyisiin nukkumatapoihini ja tiedusteltiinpa multa myös sitä, onko yksikään lapsuusajan sängyistäni enää ehjä..) Isä vihjaili mun kehnosta koulumenestyksestä ja paljasti, kuinka järkyttyi suuresti luettuaan Facebookin kautta mun seurustelusta. Sai kyllä vuoroin itkeä ja vuoroin nauraa sen puheen aikana! Loppuun isäni luki myös äitini netistä kaivaman runon!


Isän puheen jälkeen mikrofoni oli vapaata riistaa ja vähän aikaa hääseurueen toljottaessa toisiaan, pappani nousi paikaltaan ja nappasi mikin itselleen. Pappa kertoi, että hän oli vähän etukäteen miettinyt mielessään puhetta, muttei kuitenkaan ollut varsinaisesti kirjannut ylös mitään. Saimme kuulla lisää lapsuudestani ja papankin piti nostaa esiin tämä pään hakkaaminen sängyn laitaan.. NYT IHAN OIKEESTI! Pappa ja mummo olivat myös etsineet meille lausuttavaksi runon, mutta kaikista maailman hää- ja rakkausrunoista hekin olivat päätyneet siihen samaan, minkä isäni oli ehtinyt jo lukea!


Unelmat yhdessä haaveilkaa
Toiveet yhdessä toteuttakaa
Ilot yhdessä eläkää
Surut yhdessä jakakaa
Muistot yhdessä vaalikaa
Ilot yhdessä naurakaa
surut yhdessä itkekää
kädestä toisianne pitäkää
Anteeksi toisillenne antakaa
Matkalla toisianne tukekaa
siten onnellisia päiviä saa!

Mummo kuitenkin antoi runon paperille kirjoitetettuna minulle puheiden jälkeen ja nyt se koristaa meidän jääkaappimme ovea. Melko hyvä ohje avioliittoon!

Papan jälkeen ei muita puheita kuultu ja itse asiassa se oli ihan hyvä asia, mun meikit ei varmaan olisi kestänyt enää yhtään enempää poraamista!


Puheiden jälkeen oli taas aika vähän hengähtää. Monet ovat valittaneet häidensä jälkeen sitä, etteivät ehtineet tai pystyneet juttelemaan läheskään kaikkien vieraidensa kanssa. Mä otin tämän ihan sydämen asiakseni ja hyppelinkin pöydistä toisiin ja pihalla kuljin porukasta porukkaan. Oli ihanaa päästä juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia kaikkien kanssa! Oli myös hauskaa huomata, miten vieraatkin verkostoituivat meidän häissämme. Välillä näkyi mitä sekalaisempaa seurakuntaa porisemassa keskenään. Milloin samassa porukassa oli Jannen perussuomalaisryhmää, meikäläisen kavereita ja mausteena vielä jokunen sukulainen molempien puolelta, ja milloin näkyi mun kaverit juttelemassa Jannen serkkujen kanssa! Juhlista löytyi myös yllättäviä kontakteja, Jannen isoisä ja mun isotädin mies nimittäin olivat jotain nuoruuden kavereita! Hassua!


Kun suurimmat ähkyt saatiin sulateltua menemään, olikin kakkukahvien aika! Kakut olivat Jannen serkun Leean käsialaa. Leea on ammatiltaan kondiittori ja se kyllä näkyi ja maistui. Olimme päätyneet kakkupolitiikassa ihan "perinteisiin" kermakakkuihin, sillä olimme Jannen kanssa molemmat sitä mieltä, että mikään ei voita kunnon kermakakkua! Ja se olikin maailman parasta kakkua mitä olen ikinä syönyt! Päällä oli kinuskia ja kerrosten välissä marjoja, kermaa ja vähän lisää kinuskia. Ihan jumalattoman herkullista, voisin syödä sitä samaa kakkua joka ikinen päivä koko loppuelämäni ajan, huhhuh.


Muut pöydän antimet olivatkin meikäläisen äidin käsialaa. Äiti oli väkertänyt pitopöytään vihreitä lime-macaroneja sekä vaaleanpunaisia suklaatäytteisiä macaroneja. Molemmat olivat todella maistuvia ja kakun lisäksi näitä kehuttiin vieraiden suusta kilpaa! Macaronsien lisäksi äiti oli myös leiponut raparperipiirakkaa sekä sydänpipareita, jotka nekin katosivat parempiin suihin alta aikayksikön. En voisi siis olla tyytyväisempi meidän ruokapuoleen tässäkään asiassa!


No mites se kakun leikkaus? Kun marssimme kakunleikkuupaikoille, meitä seurasi keittiöön iso osa juhlavieraista. Tässä vaiheessa mainostinkin kovaan ääneen, että meillä ei poljeta, täällä ei ole mitään nähtävää! Kuitenkin kun kävimme sitä kakkua vihdoin leikkaamaan, otti Janne homman haltuun ja POLKAISI MOKOMA?!? Tässä vaiheessa meikäläinen oli taas monttu auki ja juhlavieraat nauroivat katketakseen. Hehheh, hassu juttu.. Janne puolusteli myöhemmin julmaa tekoaan sillä, että oli ollut aivan varma siitä, että mä vaan huijaan ja aion polkaista, kun Janne sitä vähiten odottaa. Just joo!


Palaillaan loppuillan tapahtumiin taas lähipäivinä!