sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Mitä kuuluu morsiamen kuntokuurille?

Otsikkoon voin vastata: HYVÄÄ!

Eli jo lokakuussa kirjoittelin siitä, miten tästä kropasta on tarkoitus saada vähän tavaraa pois. Ja se on ollut tarkoitus jo pitkään, mutta masentavan usein on käynyt niin, että innostun laihdutusajatuksesta päiväksi - kahdeksi ja sen jälkeen marssin kauppaan ostamaan sipsipussin. Ja limua. Paljon limua.

Nyt onkin aivan ihanaa sanoa, etten edes muista, milloin olen viimeksi syönyt sipsin sipsiä! Tai hörppinyt sitä limpparia! Aiemmin mulla oli AINA töissä puolen litran Pepsi Max -pullo kassan takana, mutta nykyään se on korvattu litran vesipullolla. Viikko sitten tuli ihan jumalaton sipsin himo ja meninkin jo kauppaan, mutta palasin sieltä paprikan, kurkun ja porkkanoiden kanssa. Myös ruokavalio on muilta osin muuttunut ihan huimasti ja siitä olen kyllä todella ylpeä. Ajattelin aina, että mulle on helpompaa lisätä sitä liikunnan määrää, mitä muuttaa ruokavaliota. Ikävä tosiasiahan vain on se, että sekä liikunta ETTÄ ruokavalio vaikuttavat aika olennaisesti siihen laihtumiseen, joten kyllä oli se ruokapuolikin laitettava kuntoon.

Eikä ole harmittanut! Leivän syömisen olen lopettanut ihan kokonaan, sen olen korvannut rahkoilla, hedelmillä ja kananmunilla. Aikoihin ei ole tehty ruuaksi pizzaa, lasagnea ynnä muuta juustopitoista ruokaa. Sen sijaan kaupasta on saanut kantaa selkä vääränä mm. kalkkunaa. Peruna on myös poistunut ruokavaliosta ja sen on korvannut niiiiiiin paljon parempi bataatti.

Eli ruokaremontti on aika hyvällä pohjalla, vaikka välillä onkin vähän ikävä perunamuusia ja nakkeja.. Onneksi nyt tahdonvoima on kuitenkin tullut mielihalujen eteen. Jes!


Lokakuun postauksessa puhuin hirveästi lenkkeilystä, mutta pakko tunnustaa, etten koko talvessa käynyt kertaakaan lenkillä. Siellä nyt vaan oli samperin kylmää ja liukasta, eikä mulla ollut energiaa käydä miettimään, millaisilla lenkkareilla tuolla ulkona voisi pysyä pystyssä, ja miten saisi naaman puutumaan vähän vähemmän siitä viimasta. (Tänään tosin korkkasin kevään lenkkikauden sadetta ja tuulta uhmaten, ja oli se kyllä mahtava fiilis!) Sen sijaan aloitin salilla käymisen! Rehellisesti sanottuna se oli ihan hirveetä hommaa ne ensimmäiset kuukaudet enkä tykännyt yhtään :D Mutta sinnikkäästi kun jatkoi ja ajatteli aina vaan sitä hyvää fiilistä, mikä tuli salilla käynnin JÄLKEEN, sitäkin jaksoi harrastaa. Nyt ollaankin jo siinä pisteessä, että mua ihan ahdistaa ajatus, jos en ehdi käydä vähintään kahta kertaa viikossa salilla. Tämä hullu morsian herää nykyään vapaapäivinäänkin viimeistään 06:50, että ehtii salille heti aamusta.


No, onkos tullut tuloksia? Tätä onkin vähän vaikeampi sanoa. Meillä ei ole tässä taloudessa tällä hetkellä vaakaa ollenkaan, mutta sen puuttuminen ei ole juuri haitannut. Olen aina ajatellut, että tärkeämpää on se peilikuva, mitä vaa'an lukemat. Peilikuvassa en ole nähnyt kyllä minkäänlaista muutosta mihinkään suuntaan, mutta eilen huomasin yhden vanhan paidan mahtuvan päälle, mikä ei vielä viime elokuussa mahtunut! Se oli aika voittoisa fiilis. Myös yhdet farkut tuntuvat vähän suurentuneet jalassa, joten ehkä niitä kiloja on ihan oikeasti muutama tippunut! Ihan huippua!

Kevät näyttää sinnikkäästi tekevän tuloaan, ja heti kun säät muuttuisi inhimillisiksi, aloitan työmatkapyöräilyn. Tätäkin on aiemmin tullut harrastettua silloin tällöin, mutta nyt olisi tarkoitus polkea sinne ihan joka päivä. Matkaa on siis naurettavat 3km suuntaansa ja tällä hetkellä kuljen sen matkan aina autolla. Hehe..

Mutta olen kyllä aika optimistinen siitä, että jotain tuloksia voisi olla kesäkuussa jo näkyvissä. Ja jos ei ole ni en kyllä enää tiedä mitä teen väärin!

1 kommentti:

  1. Hyvä Tajja! Ihan huippua lukea tällainen postaus, josta huokuu terveellinen elämä ja tyytyväisyys! :) Ehkä saan tästä uutta pontta omaankin elämäntaparemonttiin :) Täällä päässä on nimittäin ollut liikuntamotivaatio ihan hukassa koko talven...

    VastaaPoista