Macaron-leivoksia häihin.

Äitini ehdotti joitakin viikkoja (kuukausia?) takaperin, että olisi halukas kokeilemaan macaron-leivosten tekemistä häihimme. Olin tästä todella innoissani, olin nimittäin juuri aiemmin miettinyt, että nämä leivokset näyttäisivät ihanilta teemaväreissä tehtynä kahvipöydässä!

Äitini ei tosiaan ole aiemmin ko. leivoksia tehnyt saati syönyt, mutta luotin hänen onnistuvan, sillä leipomisessa jos jossain hän on ihan superhaka!

Tällä viikolla alkoi minua vähän koko hanke jännittämään, luin nimittäin ensin ...jotain Rock'n'Rollia -blogista, ja tämän jälkeen Morsianprojekti-blogista vähän ehkä.. epäonnistuneista macaron-yrityksistä. Olisiko se noin hankalaa? Ehkä tulisi unohtaa koko ajatus!

Kuitenkin vielä saman päivän iltana huomasin äipän päivittäneen Facebookiin kuvan itse tehdyistä leivoksista! Ja ne näyttivät superhyviltä! Tänään kurvasinkin äkkiä äitini työpaikalle ja sainkin sieltä mukaani kuusi kappaletta nätin näköisiä leivoksia.

Ja ei kun maistamaan ja arvostelemaan!

Macaronien väri on superhennon vaaleanpunainen ja äiti sanoikin, että laittoi aika vähän elintarvikeväriä. Eli sitä rohkeasti lisää, niin tulee supersöpöjä ja pastellisia macaroneja. Ulkonäöstä huomaa, että koostumus on päässyt aavistuksen liian kovaksi, sillä puoliskojen päälle on jäänyt pursotuksesta pienet nyppylät. Eli taikinan voi jättää aavistuksen löysemmäksi. Sekin on ilmeisesti ihan mahdottoman tarkkaa hommaa, sillä löysin jostain lifestyle-blogista kuvan, jossa macaronit olivat levinneet uunipellillä toisiinsa pahasti kiinni. Apua.

Haukattuani macaronia, huomasin taas koostumuksen päässeen vähän liian kovaksi. Ei sillä, maku oli ihan herkullinen ja napsinkin noista jo puolet muutaman minuutin sisään, hups. Mutta suutuntuma ei nyt ollut kuohkean kakkumainen, vaan mieleeni tuli enemmän pikkuleivät. Täytteenä oli jotain kaakao-settiä ja se oli kyllä superhyvää.

Nämä olivat tosiaan kokeiluerä nro 1 ja upposivat tosiaan parempiin suihin alta aikayksikön. Vielä pientä hiomista koostumuksen ja värin kanssa, niin tulee täydellisiä! Ja edelleen, olen todella onnellinen siitä, ettei minun tarvitse itse näitä väsätä, olen nimittäin ihan tajuton tunari keittiön puolella.. Onneksi on osaavia ja tarmokkaita ihmisiä lähipiirissä!