keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Materia tekee onnelliseksi

Arvatkaapa mitä mulla on? NO, se mun himoama Olympuksen superpikkuruinen järkkäri tietenkin.. Hups.


Eikä harmita pätkääkään! Olen vieläkin vähän pökerryksissä siitä, että miten pieni tämä voikaan olla! Mulla oli ennen järjestelmäkameraa Canonin pokkarikaera mikä oli about just samankokoinen mitä tämä uusi minijärkkäri. Aika huisia. Suljin tuntuu myös todella paljon nopeammalta mitä Nikonin "perusjärkkärissä", tämä vaan toimii niiiiiin nopeasti! Huhhuh. Ja laatu on tosi hyvää, olen nyt omistanut tämän kameran n. 30 minuuttia ja ehtinyt leikkiä vasta automaatilla, joten saa nähdä mitä manuaalipuoli tuo tullessaan.

WiFi piti testata myös ja toimii juuri niin hyvin mitä lupailtiinkin. Ja nyt mun puhelin ja kamera toimii aika kivasti yhdessä, puhelinta voi mm. käyttää kaukolaukaisimena! Toimii! Ainut, mikä vaatii hieman totuttelua, on se, ettei kamerassa ole etsintä. Toisinsanoen kuvatessa pitää katsoa RUUTUA eikä etsintä. Onneksi älypuhelinaikakauden ansiosta sekin tuntuu nopeasti ihan normaalilta, ihan kuin puhelimella kuvaisi. Kosketusnäyttö ja kaikki.

Että kyllä, kaikki muutkin ketkä harkitsivat tämän kapistuksen hankkimista, voin puolen tunnin kokeilun päätteeksi todeta, että hankkikaa ihmessä! Ihan mahtava ja uskomattoman kätevä laite!

Ja koska nyt ollaan hääblogin alla, voisin esitellä muutamat hääaiheiset hankinnat! Tilasin kotimaisesta verkkokaupasta, Sisustus Nostalgiasta muutaman aika kivan jutun häiden sisustuselementeiksi. Olen huomannut, että minulle on joissakin hankinnoissa muodostunut kysymykseksi, "Onko tavaroille käyttöä häiden jälkeen?" ja nyt pääsin tyytyväisenä nyökkäilemään, kyllä on!

Tilasin ison peltitaulut söpöllä tekstillä varustettuna:


Tykkään aika hulluna vanhan näköisistä peltitauluista, -rasioista, -laatikoista.. Kaikesta! Tätä kaavailenkin ruokailutilan seinälle piristämään huoneen ilmettä. Päätimme Jannen kanssa kuitenkin, että taulu päätyy seinälle vasta häiden jälkeen. Niin siitä tulee muisto häistä, eikä vaan "keittiön taulu mikä roudattiin juhlapaikalle." Haha. En itse asiassa ole vielä varma, mihin aion tämän juhlapaikalla sijoittaa, mutta tuskin se käyttämättä jää!

Taulun lisäksi paketista paljastui söpö liitutaulu!


Erilaisia liitutauluja ja -kylttejä oikein pursuaa hääkaupoista ja putiikeista, mutta etsinnässä oli juuri tälläinen sopivasti kuluneen näköinen versio tikulla varusettuna. Ajattelin, että tämä löytäisi paikkansa photoboothista. Vieraat voisivat tähän vaikka kirjoittaa terveisiä tai mitä vaan mieleen juolahtaakaan ja räpsiä kuvia. Liituja ei tullut mukana, mutta ajattelin "lainata" työpaikalta liitutaulutussia tai käskeä opettajakaverini "lainata" oikeaa liitua omista töistään.

Teimme Jannen kanssa myös pari päivää sitten "muutaman" eBay-tilauksen, enkä oikeastaan enää edes muista, mitä kaikkea sieltä onkaan tulossa. Tuli mitä tuli, toivottavasti tulee nopeasti!

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Häätarjottimet

Piipahdimme sulhon kanssa lauantaina Anttilassa. Olin saanut jo vuosia sitten päähänpinttymän Ostosteeveessä mainostetusta H2O-mopista, ja nyt toinen kaasoistani oli hankkinut sellaisen ja kehui sitä maasta taivaisiin. No, tottahan minun oli sellainen saatava ja pikaisella googlettelulla hoksasin vekottimia löytyvän Anttilasta! Sinne siis! Sunnuntaina jo höyrytin härveleellä koko kämpän lattiasta kattoon ja voin kertoa, ettei Ostosteevee huijannut kyllä yhtään! Ihan mahtavaa!

No, eihän mihinkään tavarataloon voi marssia hakemaan vain yhtä asiaa, eihän? No, minä en ainakaan voi. Aina pitää vähän pällistellä ja hypistellä kaikkea muutakin. Samalla reissulla ostin myös memory foam -pohjalla varustetut lenkkarit työkengiksi. (Ihan mahtavat kapistukset nekin, ihan kun tassuttelisi pumpulissa!) ja sulho nappasi mukaan muutaman elokuvan.

No voisinko vihdoin kertoa, miten mun höyrymopit ja lenkkarit liittyy häihin? No ei yhtään mitenkään! Sen sijaan löysin Anttilasta myös ison kasan aika kivoja puisia asioita. Oli rustiikkisen näköisiä tarjottimia, koreja, laatikoita, liitutauluja.. Paljon kaikkea juuri meidän häihin sopivaa! Olisin voinut kotiuttaa näistä esineistä esimerkiksi kaiken, mutta pitäähän sitä joku roti olla. Joten valitsin vain kermat kakusta ja kiikutin kassalle (sulho kiikutti..) kaksi mintunvihreää/turkoosia puutarjotinta!

No onko HIEMAN kissankarvainen toi kuvaustuoli.. Hups.


Ei mulla ole mitään hajuakaan, mihin nämä aion sijoittaa, mutta aika tosi kivoja ovat. Kylmiä juomiahan tuo kupeen teksti lupailee, joten ehkä drinkkipöytään vaikka alustaksi pulloille tai laseille. Tai toinen juomapisteelle ja toinen vaikka herkkubuffettiin. Hmm. No sitä en ainakaan epäile, että jäisivät käyttämättä. Hintakaan ei kirpaissut (sulhon) lompakkoa, hintaa yhdellä tarjottimella oli vajaa kahdeksan euroa. Ja varmasti häiden jälkeen keksii ainakin toiselle tarjottimista kotonakin sisustuskäyttöä.


Nyt vaan jäi mietityttämään, että mitähän muuta siellä osastolla olikaan, ja olisinko sittenkin tarvinut sieltä vielä jotain muutakin näiden tarjottimien lisäksi! Vaikka kaikki jaksavat toitottaa, etteivät vieraat häissä kiinnitä huomiota pieniin yksiyiskohtiin, niin minun mielestäni juuri ne pienet yksityiskohdat tekevät sen kokonaisuuden. Enempi on parempi ja niin edes päin!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Paperilamppuja! Tahdon!

Juhlapaikan valaistus on aiheuttanut mulle todella paljon harmaita hiuksia ja tuntuu, että olen ihan hukassa tän asian suhteen. Juhlapaikkana meillä tosiaan toimii ihan perus seuraintalo-tyyppinen ratkaisu loisteputkivalaistuksineen. Ja kesäkuun illat ovat hämäriä. Kynttilöitä meille on tulossa pöytiin kyllä, mutta ne eivät valaise todellakaan tarpeeksi, että voisi illalla pitää muut valot visusti pois päältä. Jotain on siis saatava, mutta mitä?

Aiemmin haikailin HääDJ:n järjestämistä valaistuksista, mutta niiden hinta ja ulkonäkö eivä ehkä kuitenkaan sovi meille. Teemana on kuitenkin aika pastelliset värit rahtusella maalaistyyliä, (En halua käyttää sanaa maalaisromantiikka, siinä on jotain.. Jotain!) joten mitkään sinisävyiset "elektronisen" näköiset valot eivät kyllä istuisi sinne mitenkään. Tai vaikka istuisivatkin, kieltäydyn haaveilemasta mistään niin hintavasta!

Nyt tarpeeksi mietittyän ja ahdistuttuani olen ehkä löytänyt vaihtoehdon!

Paperilamput! (Miksi näitä oikeasti kutsutaan?) Eli siis tälläiset:


Eikö olisi ihania? No olisihan ne!

Hyvät puolet näissä lampuissa olisi hinta. Ebayta selaillessani huomasin, että näitä olisi mahdollista tilata Kiinanmaalta ihan kohtuulliseen hintaan. Kuulostaa hyvältä. Hyviä puolia on myös ulkonäkö sekä sopivuus tilaan. Tuovat valoa, mutta myös näyttävät aika tosi päheiltä, eli käyvät myös koristeista.

Valitettavasti keksin myös huonoja puolia. Lamppuja tarvitsisi PALJON. Pari yksittäistä lamppua näyttäisi todella hölmöltä, eivätkä ne myöskään toisi tarpeeksi valoa. Myös lamppujen kiinnitys vähän mietityttää. Juhlatilan katto on todella korkealla eikä seinillä oikein ole mitään, mihin saisi laitettua kiinnikkeet. Miten ihmeessä tuollaiset siis virittelisi paikoilleen? Välttämättä noiden ei olisi pakko olla kiinni juuri katossa, myös seinille laitettuna voisi näyttää aika hauskalta. Mutta tosiaan, en keksi tähän hätään mitään keinoa saada noita viritettyä.

Ei tässä varmaan muu auta, kun marssia juhlapaikalle vuokraajan kanssa ja kysyä tältä, tulisiko hyviä ideoita kiinnityksen suhteen. Pitäisi muutenkin käydä siellä uudemman kerran miettimässä vähän pöytäjärjestystä sun muuta. Alle neljä kuukautta aikaa, iik!

lauantai 14. helmikuuta 2015

No ne unelmien polttarit

Hääblogeissa on nyt paljon kiertänyt Our love is a diamond -blogin Marijan kehittelemä "Unelmien polttarit" -haastepostaus. Itse ajattelin jo ennen tätä haastetta, että en aio blogissani käsitellä polttariaihetta ollenkaan ennen itse polttareita. Ei mitään "ei näitä!" -listoja eikä mitään, mikä antaisi kaasoille mitään vihiä mistään! Haha. Luotan kaasoihini kuitenkin niin paljon ja tiedän heidän lukevan blogiani, etten tahdo antaa heille mitään listoja siitä, mitä tahdon ja mitä en. He tuntevat minut niin hyvin, etteivät tarvitse listoja!

Mutta nyt ...jotain Rock'n'Rollia -blogin Monika meni minut tähän haastamaan, joten unohdetaan kaikki edellämainittu ja tehdään aivan päin vastoin! Haha. Kaasot voivat jättää lukematta!


1. Kuka on vastuussa polttareidesi järjestämisestä?
Ensisijaisesti tottakai kaasot, joita löytyy kaksi kappaletta. Toivon, että he ottavat suunnittelussa mukaan myös muun polttariseurueen, olisi ikävää jos joku jäisi pois esimerkiksi taloudellisen tilanteen tai epämiellyttävän tekemisen vuoksi.

2. Ketkä osallistuvat polttareihisi?
Hyvät ystävät ja parhaat kaverit. Vaikka alussa toitotin, etten mitään listoja anna kenellekään, niin ehkä osallistujalista on saattanut kantautua kaasojen näppeihin.. Toivon että meitä olisi kasassa sellainen 6-10 tyyppiä :)

3. Mitä odotat polttareiltasi?
Hauskaa yhdessäoloa. Mulla ei ole hirveän kiinteää kaveriporukkaa, vaan monta kaveria ja monta porukkaa! Sen takia on superharvinaista, että kaikkien hyvien tyyppien kanssa tulisi hengattua samanaikaisesti. Toivon, että polttareissa tämä onnistuisi ja kaikilla olisi hauskaa! Eli yhdessäoloa ja superhauskaa tekemistä! Ja kaljaa!

4. Millaista ohjelmaa polttareissasi on?
Tämähän on siis ihan kaasojen hallussa nyt. Mutta JOS saisin itse kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, mun polttareissa olisi varmaan jotain.. Öö. Seinäkiipeilyä, lasersotaa, paintballia, köysiratajuttuja tai sit se huone mistä pitää päästä tunnin sisällä pois! En edes muista missä se sijaitsi, mutta se, mihin lukitaan porukkaa ja niiden pitää vihjeiden perusteella päästä sieltä karkuun :D Tästä nyt ihan varmasti ymmärsi vai mitä..
Ja hyvää ruokaa totta kai. Ei mitään hienoja pöperöitä vaan jotain hyviä pihvejä tai purilaisia. Ja kaljaa, kaljaa pitää olla paljon joo.

5. Mitä et halua polttareidesi sisältävän?
En halua mitään huntua päähän. Mua ei haittaa, jos mulle isketään päälle joku morsiameksi-tunnistus-elementti, kunhan se ei ole ihan hirveä. Mä en myöskään halua pukeutua tyhmään pukuun ja kaupata piparia torinlaidalla. Enkä mennä tuntemattomilta kysymään avio-onni-niksejä. Enkä itseasiassa millään tavalla puhua tuntemattomille. (Äiti opetti.)
Mä en halua istua jalka/käsi/naama/selkä/perse -hoidoissa skumppaa siemaillen. Ei siis hierontoja, manikyyrejä, kampauksia, meikkauksia.. Mä en myöskään halua mennä morsiussaunaan. Suomen kesä on pitkä ja hikinen, mä pääsen saunomaan kyllä muutenkin. Mä en halua mennä mihinkään jumputijumputi-yökerhoon tanssimaan. Ja mä en halua, että jos tulee ylläripolttarit, niin Jannelle olis annettu hommaksi pakata mulle laukku valmiiksi. Se olis hirveää ehkä. Saanko ite vaikuttaa, mitä laitan päälle, jooko?

Että tota joo.. Onneksi en joudu suunnittelemaan ittelleni polttareita!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Mites se meikki?

Hupsista keikkaa.

Hirveästi uhosin syksyllä, että minä aion kyllä meikata oman naamani ihan itte! Onko mieli nyt muuttunut vai mikä juttu tää nyt on?

Noh. Perjantaina lähdimme taas äitini kanssa hänelle mekkoja katselemaan. Lopulta itse asiassa ostimme Eurokankaasta aivan ihanaa sähkönsinistä sifonkia josta ompelija loihtii täydellisen mekon. Tulee varmasti todella kaunis! Tätä ennen kävimme kuitenkin Kotkassa Neittamon Juhlapalvelussa. Äitini tyylisiä mekkoja siellä ei juurikaan ollut, mutta taas esimerkiksi Wanhojentansseihin valikoima oli huikea. Ja hääpukuja löytyi myös, mutta niihin päin en taaskaan uskalanut edes vilkuilla, ettei vaan löydy mitään superihanaa ja iske katumus!

Minulle esiteltiin myös miesten juhlapukuja ja sulhaselle tosiaan on vielä puku hankkimatta ja alan olla aika vakuuttunut siitä, että juuri Neittamonista saketin voisi vuokratakin! Mutta ehkä sulhasella on tähän vielä sanansa sanottavana..

No mikä tässä liittyy siihen meikkaushommaan? No se, että saman katon alta saa myös häämeikin! Siinä sulhasen pukuja katsellessani toisesta huoneesta pelmahti paikalle kosmetologi Heli ja pirtsakka ääni kysyi: "Olikos häämeikille jo tekijää?"
No eihän sille ollut. Toki olin tosiaan miettinyt, että tekisin meikin itse. Saisin tehtyä varmasti juuri ITSENI näköisen lookin eikä tarvitsisi pelätä näyttävänsä joltakulta ihan muulta hääpäivänään. Mutta se kesto.. Voiko kotikutoisesta meikistä tavan tallaaja edes saada niin kestävää, mitä ammattitaitoinen meikkitaiteilija saisi? Vähän epäilen ainakin omalla kohdallani. Ei hirveästi hotsittaisi korjailla valuneita silmämeikkejä tunnin välein. Tai vaihtoehtoisesti näyttää valokuvissa siltä, että naama on valahtanut muutaman sentin alaspäin.


Joten varasin koemeikin sekä häämeikin. Hups. Vähentää kuitenkin omaa stressiäni hääpäivän aamulta, kun ei tarvitse itse käydä sutimaan naamaa ja pelätä, että mitä jos nyt epäonnistuukin. Voi vaan istua ja antaa ammattilaisen hoitaa homma kotiin! Mielestäni meikki oli myös aika edullinen verrattuna muutamiin netistä katselemiini hintoihin. Koemeikki + hääpäivän meikki 70€. Ei rasita kukkaroa mitenkään liiaksi!

Saatoin myös varata jonkin epäilyttävän ihonpuhdistuksen loppukuuksi. Se on kuulemma hyvä tehdä jo kuukausia ennen häitä ja varsinkin ennen aurinkoisia kelejä. En ole ikinä ollut missään kasvohoidoissa tms. joten nyt vähän jännittää. Mutta kuulemma ihon pitäisi tämän jälkeen näyttää superkuulaalta ja kauniilta. Näin ylipuhuttavissa siis olen!

Olen kuitenkin tyytyväinen päätökseeni ottaa häämeikin ammattilaiselta. Kaikki mikä on pois omilta harteilta, on aina plussaa!

tiistai 3. helmikuuta 2015

Pakkomielle

Olen saanut ihan järkyttävän pakkomielteen. Nään tästä unia ja hereilläoloajan mietin vain, miten tämän toteuttaisin.

Nimittäin uuden kameran hankinnan. Omistan tällä hetkellä Nikon D60 järjestelmäkameran ja siihen muutaman objektiivin. Mutta viime vuosina sen käyttö on jäänyt ihan luvattoman vähälle. Älypuhelinaikakausi jatkaa voittokulkuaan ja sillä pirun puhelimella tulee napsittua kaikki kuvat nykyään. Ja onhan se kätevää, kun ne saa sieltä heti siirrettyä sosiaaliseen mediaan kaikkien nähtäväksi. Järkkäriä varten täytyy roudata mukanaan kameralaukkua/muuta isoa laukkua, se on painava ja epäkäytännöllinen. Kuvien oton jälkeen täytyy aina odottaa, että pääsee kotiin siirtämään kuvat tietokoneelle, ennen kuin niitä pääsee esittelemään missään. Auttamattoman hidasta ja turhauttavaa nykypäivän kiireiselle ja hektiselle elämälle, kaikki hienot hetket pitää jakaa siellä perhanan Instagramissa HETI kun ne koetaan, ei viikon päästä.

Kuitenkaan älypuhelimien kamerat eivät todellakaan pärjää laadussaan järjestelmäkameralle. Eikä niiden ole tarkoituskaan. Joten mikä neuvoksi? En jaksa roudata painavaa järkkäriä mukanani kaikkialla eikä älypuhelimen kuvanlaatu tyydytä minua? Ja silti haluan räpsiä kuvia ja paljon!

Siitä päästäänkin pakkomielteeseeni.Olympus PEN Lite E-PL7 -kameraan. Ja mikäkö helkkari se sitten on?



Superpikkuruinen ja superkaunis järjestelmäkamera! Niin pieni ja kevyt, että kulkee mukana ihan normaalissa käsilaukussa ilman, että venäyttää olkapään sijoiltaan sitä mukana raahatessaan! Niin söpön näköinen, että voisin ottaa itsestäni selfieitä kameran KANSSA, en SILLÄ. Älypuhelimen koko ja järjestelmäkameran kuvanlaatu siis. Ja mitäs vielä? NO, siinä on WiFi-yhteys!! Saan saman tien siirrettyä kuvat vaikka siihen älypuhelimeen ja siitä mihin ikinä tahdonkaan! Huhhuijakkaa.

Kameran teknisiä tietoja löytää yllä olevasta linkistä, ja myönnän, siellä on paljon turhaakin sälää. Kääntyvä näyttö.. No, se mahdollistaa hyvien selfieiden oton, en epäile ollenkaan :D Kaikenlisäksi kameralla on mahdollista survoa kuviin kaiken maailman filttereitä ja muuta sälää. Okei..

Miten tämä pakkomielteinen kamera-asia on päätynyt hääblogi-otsikon alle? No liittyyhän se häihinkin, DAA! Mun mielestä olisi kiva pitää pieni kamera mukana myös mm. häissä. Okei, siellä on valokuvaaja, mutta olisi kiva pitää silti omakin kamera mukana hauskojen tilanteiden varalta :D en tiedä, hassua ehkä, mut haluuuuuuuuuun! Ja häämatka! Normaalisti reissussa retuutan sitä Nikonin möhkälettä mukana, mutta miten kiva olisi, kun laukun pohjalla lepäisikin pieni ja siro esine sen kahvakuulan kokoluokkaa olevan monsterin sijasta? No niinpä!

Mitä vielä odotan? Jos kukaan ei ole vielä tajunnut, niin häiden järjestämiseen menee rahaa aika rutkasti. Ja meikäläinen on Salen kassa. Tarviiko muuta sanoa? 600€ kamerahankinta ei vaan istu budjettiin tällä hetkellä, ei sitten mitenkään. Vaikka olen perustellut itselleni tätä hankintaa jo kaikin päin ja olen saanut itseni vakuutettua siitä, että se on huippuidea. Silti ei. Ja vaikka ton kameran kylkiäisiksi saisi Harri Koskisen pikkuruisen Block-valaisimen?!? Okei, nyt meen itkemään itseni uneen. Ei mulla muuta. (Paitsi että kaikki voi nyt kommentoida tähän, että Taija hyvä, toi on vaan superjärkevä hankinta joka maksaa itsensä takaisin! Tottakai sun pitää ostaa toi! Älä yhtään epäröi!)