Pikahehkutus

Ei ne pappiasiat olleetkaan niin stressaavia mitä luulin! Viskasin haluamaani pappia sähköpostilla muutama päivä takaperin ja eilen sain vastauksen..

"Hei, olen kyseisen viikon lomalla."

Mitä?! EIIIII! Tunsin jo draamaqueen/bridezilla-kyyneleiden kihoavan silmäkulmiini. Kunnes maltoin lukea viestin loppuun.

"Tulen kuitenkin mielelläni vihkimään teidät!"

Mitä? Siis ihan mahtavaa, tyyppi tulee lomaltaan töihin ihan vaan meidän takia! Meille tulee maailman paras pappi ja olen maailman onnellisin morsian!

Ei mulla muuta, supermahtavaa joulua kaikille tyypeille!

Pappihommien sietämätön vaikeus

Miten vaikeaa on saada just tietty pappi hoitamaan vihkiminen?

No ilmeisesti tosi vaikeaa. Olen ihan pikkuskidistä lähtien ravannut seurakunnan leireillä ja vanhempana kolusin aktiivisesti seurakunnan nuorten tapahtumissa ja olin aktiivinen isonen. Olin myös mukana kouluttamassa uusia isosia ja herra ties mitä kaikkea. Totta kai siinä hommassa tulee seurakunnan työntekijät tutuiksi.

Näistä tutuista papeista muutama on edelleen meidän seurakunnalla töissä ja varsinkin yksi on ylitse muiden. Tämä pappi on tullut tutuksi jo sieltä ala-asteelta lastenleireiltä ja kulkenut sen jälkeen aktiivisesti rinnalla. Konfirmaationi hoiti tämä nimenomainen pappi ja hänen kanssaan on useat leirit kahlattu onnistuneesti läpi.

Joten tottakai tahtoisin, että tämä nimenomainen henkilö hoitaisi myös sen meidän vihkimisen. Ventovieraan kanssa työskentely on aina ihan erilaista, ja varsinkin kirkkoharjoitukset sujuisivat varmasti kepeissä ja huumorintäytteisissä tunnelmissa tutun, hauskan ihmisen kanssa.

No mikä tässä nyt mättää?

Soitin äsken kirkkoherranvirastoon ja kysyin, miten saan tietyn papin. Ja vastaus oli vähän sen tyylinen kuin "et mitenkään". Eli, papithan eivät vielä tiedä tulevan kesän työvuorojaan eivätkä ilmeisesti edes kesälomiaan. Keväällä toukokuun tienoilla on tulossa joku "pappikokous", missä vuoroja sitten jaetaan. Ihan kiva, meidän häät on kuitenkin kesäkuun ensimmäinen lauantai, joten vähän kiirusta pitää.

Voi sitä turhautumisen määrää puhelun jälkeen! Uskon, että seurakuntamme kaikki papit ovat ihan loistavia, ei siinä mitään. Mutta tuttu ihminen on aina tuttu ihminen. Kirkkoherranviraston työntekijä oli kuitenkin superavulias ja urkki tietooni, ettei haluamani pappi ole ainakaan rippileirillä sillä viikolla! Eli toivoa on! Hän sanoi myös, että tietenkin voin ottaa haluamaani pappiin yhteyttä, mutta takeita siitä, onko siitä välttämättä mitään hyötyä, ei ole. Iik.

En uskaltanut soittaa papille, koska en ole yhtään varma, miten heidän työaikansa menee. Kai työasioissa pitää kuitenkin soittaa työaikana? Mutta eikö työaikana pappi ole kirkossa vetämässä jotain messua, eihän silloin voi vastata puhelimeen? Etsin jo kaikki messuaikataulut käsiini ja suunnittelin viettäväni koko joulunajan kirkonpenkillä etsien pappiani, mutta tajusin sentään itsekin sen menevän vähän liiallisuuksiin. Joten päätin olla moderni ja kypsä ihminen, ja laittaa papille hyvin sekavan ja aasinsiltojen täyteisen sähköpostin. Jes!

Nyt siis vaan sormet ja varpaat ja kaikki ulokkeet ristiin, että pappi vastaa sanoilla: "Totta kai tahdon vihkiä teidät!" En hulluimmissa kuvitelmissakaan uskonut, että tästäKIN asiasta saan revittyä tällaisen määrän stressiä. Pitihän tämäkin nähdä.

Kuva: X

Nörttihäät

Jos mulla olisi kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja menisin naimisiin ITSENI kanssa ja häävieraatkin olisivat meikäläisiä..

Ni mulla olisi kyllä ihan supernörtit häät! RRRRakastan Star Warseja, MARVELin tuotoksia, vanhoja Nintendo-juttuja, Harry Potteria, Star Warsia ja Star Warsia. Ja ihan älyttömästi. Voisin katsoa elokuvia ja lukea kirjoja kaiket päivät. Välillä siihen kylkeen pelata vähän Super Nintendoa. Mitä jos näitä juttuja olisikin häissä?

Mikä siis meikäläisen mielestä olisi maailman paras idea ikinä, mutten usko että sulho kauheasti innostuu.. Mutta aina voi vähän etsiä silmäkarkkia itselleen ja katsella, miten muut ovat onnistuneet nörttihäissä!

Kutsukortit näyttäis tältä!

Jälkkäripöytään näitä kaikkia, kiitos!

Ja asusteet ehdottomasti teeman mukaan..

Pöytänumerot on so last season, nyt jyrää pöytäplaneetat!

Vai miten toimisi tupajako?

NO olishan toi ihan sairaan coolia!!!

Ihan tosiasiallisesti, olisi kiva tuoda ripaus näitä kiinnostuksenkohteita mukaan häihin. Haaveilin hirveästi tuon yhden kakun innoittamana SW-kakunkoristeesta, mutta Jannen kaverin häissä kesällä oli sellainen! Ei juuri se, mitä minä himoitsin, mutta kuitenkin. Nyt olisin auttamatta matkija, jos jotain Star Warsia häihin tunkisin! Mikä pettymys. Ehkä se Imperial March sitten kirkkoon astellessa..

Kuvat: X, X & X

Meillä on valokuvaaja!

Meinasi ihan kriisiä pukata.

Kysyin muistaakseni jo kesäkuussa yhdeltä hyvältä ystävältäni, voisiko hän ottaa meistä häiden potrettikuvat. (Pelkät potrettikuvat siksi, että halusin hänen olevan itse hääjuhlassa vieraana eikä suinkaan kameramiehenä.) Hän suostui ja olin ikionnellinen, yksi asia pois stressilistalta.

Dokumentaarisen kuvauksen hoitajaa olikin jo vähän vaikeampi löytää. Joku, joka ottaa hyviä kuvia ja omistaa pelit ja vehkeet, muttei kuitenkaan ole täysin ammattilainen eikä veloita ammattilaishintoja. Kysyin eräältä tutultani, kuka kuvaa paljon koiria (...) ja tämä ilokseni suostuikin. Kuvaukset olisivat hoidossa siis!

Tai sit ei. Tämä potrettikuvien hoitaja ilmoittikin muuttavansa Itävaltaan alkusyksystä ensi kesään asti. Hän tulisi takaisin Suomeen EHKÄ kesäkuun alussa, muttei ole vielä ihan varma. Ahaaa. No, en mä voi pitää varmana valokuvaajana sellaista, joka ei tiedä missä maassa on meidän häiden aikaan! Voi perse! Kävin myös miettimään tätä meidän dokumentaarista kuvapuolta, että onkohan se sittenkään ihan niin hallussa mitä kuvittelin sen olevan. Pyytämälläni henkilöllä ei ole minkäänlaista kokemusta tapahtumakuvauksesta, saati sitten hääkuvista. Koirien kuvaaminen pellolla ja kisoissa on kuitenkin ehkä vähän eri asia, kuin isot hääjuhlat.

Ja paniikki oli valmis! Piirun verran vajaa puoli vuotta aikaa häihin ja meiltä puuttuu niin tähdellinen asia kuin valokuvaaja.

Kunnes päätin avoimesti valittaa, kitistä, itkeä ja vinkua asiasta ihan kaikille. Ja lopulta eräs kaverini, Tiia, vastasikin mulle!

Mä meinasin heilutella käpälääni valokuvaajan pestiin, mutta potrettikuvaus ei kyllä taida olla mun heiniä :c
Tekninen toteutus kyl onnistuu, mut mun taiteellinen sieluni ei osaa kehitellä hienoja kuvaussessioita :D

Ja se oli siinä! Supertaitava ja lahjakas tyyppi, ketä en jostain ihmeen syystä tullut ajatelleeksi ollenkaan! Nyt kun miettii, niin mun olisi HETI pitänyt kysyä just tätä ihmistä meille kuvaamaan eikä edes harkita ketään muita! Lupasin että voin itse vähän miettiä erilaisia poseerausjuttuja ja katsotaan sitten yhdessä mitä saadaan aikaiseksi. Ainakin tekninen osaaminen on ihan huikeeta enkä todellakaan usko, että potrettikuvat tuottavat minkäänlaisia vaikeuksia!

Tyylinäytteitä tästä lahjakkuudesta voi uteliaimmat käydä tsekkailemassa BLOGISTA, sen jälkeen kaikki viimeistään ymmärtää, miksi olen näin onnellinen!

Tiia lupasi aloittaa kuvausrupeaman ihan aamusta, niin saadan mun valmistautumusjutskutkin kuvattua! Tälläisestä ei ollut sen koirakuvaajan kanssa mitään puhetta! Sen jälkeen Tiia seuraa meitä kirkkoon, ottaa potrettikuvat, juhlapaikan kuvat.. Ihan kaiken! Olin budjetoinut kuvaushommiin jotain 500-600€ ja toivoin hirveesti ettei sitä summaa tarvis ylittää. Eikä muuten tarvinut, alitettiin se ihan kunnialla!

Oi onnea!