Tyttö joka ei käytä koruja

Täällä ilmoittautuu morsian, joka ei osaa käyttää koruja. Ei minkäänlaisia. Korvissani ei ole ikinä ollut reikiä, sormukset tuntuvat sormissa vain häiritseviltä ja kaulakoruja ei koskaan jaksa laittaa. Kuulostaako kenenkään korvaan tutulta?

Kun pääsin ripille, pidin rippiristiäni kaulassa vuosia. Se olikin helppo ja vaivaton, sitä ei tarvinut ottaa koskaan pois ja laittaa uudestaan, joten sitä ei voinut oikein unohtaakaan. Nyt taas olen kantanut kaulassani Jannen minulle ostamaa "väliaikaiskihlaa", josta taitaakin blogini joku ensimmäisistä postauksista kertoa. Se on myös vaivaton eikä sitä tarvitse ottaa kaulasta pois ja laittaa takaisin.

Ja tottakai, kihlasormus pysyy sormessa visusti. Alkuun otin sen pois aina tiskatessani ja suihkussa käydessäni, mutta tottakai unohdin aina laittaa sen takaisin sormeeni. Nyt en sitä ota pois missään tilanteessa ja olen tottunut sen olemassaoloon.

Mutta tosiaan, en siis ole koruihmisiä. En jää ihastellen henkäilemään korukauppojen näyteikkunoihin enkä koskaan toivo mitään helyjä lahjaksi. Eikä mulla tosiaankaan ole silmää näille asioille, ei ollenkaan. Ja nyt pitäisi miettiä vihkisormusta? Vastahan olen tottunut ajatukseen siitä, että yksi sormus killuu sormessa!

Blogeissa, facebookissa ja foorumeilla on näkynyt paljon postauksia sormuksiin liittyen. Monet marssivat kultasepän pakeille ja teetättävät haluamansa sormuksen. Kuulostaa hienolta, saa varmasti juuri sellaisen sormuksen, millaisesta on haaveillut eikä vastaankaan tule välttämättä ikinä samanlaista. Minulle sellainen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, koska minulla ei todellakaan ole päässäni selkeää visiota sormuksesta. Olen päättänyt sormusasioissani marssia kultasepänliikkeeseen ja katsella valmista valikoimaa ja toivoa, että joku hely nousee ylitse muiden ja päädyn siihen. Ja ettei se ole järin kallis.. Haha.

Olenkin nyt alkanut pyöritellä sormusasiaa päässäni yhä enemmän, ja joitain kriteerejäkin olen luojan kiitos löytänyt!

Valkokultaa. Jostain syystä sydämeni sykähtelee valkokullalle keltakultaa enemmän. Keltakultaa suosin laukkujeni metalliosissa, mutta koruissa valkokulta tuntuu mieluisammalta. Kihlani on myös valkokultaa ja vaikka eri metallien sekoittaminen onkin nyt ilmeisesti kuumin trendi, en minä sille vielä lämpene.

Timantteja. Kihlassanikin on muutamia pikkuruisia timantteja ja haluan vihkisormuksen olevan kihlaa näyttävämpi. Ja kivettömät sormukset näyttävät ehkä tylsiltä.

Ja siinä ne sitten olikin. Voi apua, näilläkö eväillä pitäisi osata sormuksia metsästää? Tein netin kautta vähän tutkimustyötä kahteen lähellä sijaitsevaan kultasepänmyymälään ja löysin kuin löysinkin jopa neljä vaihtoehtoa, mitkä voisin kuvitella sormeeni sujauttavan. Eihän tämä niin vaikeaa ehkä olekaan!

1. Näyttävä sormus pyöreällä keskustalla ja kivillä. Säihkyy niin nätisti ja olisi varmasti superupea sormessa. Hinta vain pyörii jossain lähemmäs kahden tonnin hujakoilla enkä todellakaan aio itseäni saati Jannea laittaa pulittamaan tuollaisia summia sormuksesta. Johan siinä joutuisi pitämään kuukauden suruajan jos se vaikka joskus katoaisi.. Kuvan sormus on Kultajousesta.

2. Timanttisormus erikoisella leikkauksella. En tiedä onko "leikkaus" sormusjutuissa oikea termi, mutta menköön. Tämä on aika hauskan näköinen ja muotoinen ja näyttäisi säihkyvän kivasti. Hintakin kohtuullinen. Tämäkin hely löytyy Kultajousesta.

3. Sormus timantti"raidoilla". Tässäkin tykkään siitä, että on vähän jotain jujua, eikä vain perinteistä timanttiriviä. Tämänkin hinta on alle 600€ mikä on mielestäni hyvinkin kohtuullinen! Kuvan sormus Timanttisilta.

4. Sormus ulkonevilla kivillä ja rivitimanteilla. Joo ei näiden sormusten kuvailut nyt oikein lähde.. Mutta tässä minua kiehtoo juuri nuo ulkonevat kivet. Sormus olisi myös mielestäni aika tylsä, jos noita "rivitimantteja" ei olisi ollenkaan, ne tuo kivaa lisäkimallusta tähän. Myös kukkaroystävällinen hinta ja Timanttisilta löytyy tämäkin.

Ja näissä sormuksissa ei tainnut olla mitään muuta yhteistä kuin tosiaan tuo valkokulta ja timantit. Eli mitään tiettyä tyyliä minulla ei todellakaan ole, mutta oli aika huojentavaa huomata, ettei se juurikaan haitannut, vaan löysin melko vaivatta neljä omaa silmääni miellyttävää sormusta. Ehkä tämä ei olekaan niin suuri stressinaihe mitä pelkäsin!

Kuvat: X, X, X, X.

Morsiamen kuntoremontti

Minusta tuntuu, etten välttämättä ole ainoa ensikesän morsian, joka aikoo saada vähän kiloja karistettua ennen hääpäivää. Kaikki haluavat näyttää h-hetkellä parhaalta versiolta itsestään, mutta ainakin joillakin meillä se vaatii vähän töitä onnistuakseen..

Olen vuodessa lihonut lähes 10kg. Kilot hiipivät huomaamatta ja petollisen leviämisen tajusin vasta siinä vaiheessa, kun yhdet lempparifarkuista eivät mahtuneet enää jalkaan. Olin alkuun varma, että ne ovat vain pesussa jäykistyneet, mutta lopulta tajusin huijaavani itseäni ja pahasti. Nykypäivän "selfieitä" vuoden takaisiin verratessa huomaan poskieni levinneen ja varsinkin vaatepuolella tuntuu, ettei mikään näytä enää hyvältä päällä.

En ole mikään langanlaiha ollut sitten teini-iän, mutta normaalipainoinen ja -kroppainen kylläkin. Ei juurikaan lihaksia, muttei myöskään häiritseviä muhkuroita tai makkaroita. Vuosi sitten olin tyytyväinen kroppaani, tottakai välillä mietti, että olisipa kiva olla vähän kiinteämpi sieltä ja täältä, mutta nyt lähinnä toivon, että saisipa edes sen vuodentakaisen kehon takaisin..

Miten ihminen sitten voi edes lihoa 10 kiloa vuodessa huomaamattaan? Syömällä.

Vuosi sitten harrastin vielä roller derbyä. Se oli tosi rankkaa ja sai aina lihakset kipeäksi ja hien pintaan. Kuitenkin superepäsäännölliset työvuoroni rajoittivat harrastustani tosi paljon. Jouduin jäämään monista treeneistä pois ja lopulta vähän tipuin kelkasta. Kun "tipahtaminen" tapahtui, katosi treenimotivaationikin ihan kokonaan. Mitäpä jos rankan työvuoron jälkeen ei tarvitsisikaan lähteä kahden tunnin hikitreeneihin? Mitäpä jos voisi vaan maata Jannen kanssa sohvalla, katsoa elokuvaa hakea vaikka leffamätöksi vähän irttiksiä ja limpparia..

Treenikerrat harvenivat harvenemistaan, kunnes lopulta joskus alkukeväästä 2014 lopetin roller derbyn kokonaan. Jos sunnuntai-illaksi osui vapaa, se menikin mukavasti sohvalla maatessa ja herkkuja syödessä. Urheilusunnuntait muuttuivat ihan kokonaan mässäilysunnuntaiksi. Oli niin kivaa istua kainalokkain ja mupeltaa kilotolkulla irtokarkkeja ja huuhdella kaikki kurkusta alas Pepsillä. Huhhuh. Ja siis sitä karkkiahan piti tosiaan ostaa aina vähintään se kilo, koska silloin sai FilmTownista leffanvuokrauksen ilmaiseksi!

Mitens nyt, kun olen tajunnut olevani tuhdissa kunnossa?

Keväällä aloitin lenkkeilyn. Olen aiemminkin toki lenkkeillyt, mutta se on ollut hyvin epäsäännöllistä ja välillä oli kuukausienkin taukoa koko hommasta. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja lenkkeilin päivittäin. Lenkkeilyhomma kuitenkin lähti vähän lapasesta ja lopulta huomasin käyväni kaksi kertaa päivässä lenkillä ja tavoitteeni oli saada aina 15km päivässä rikki, mahdollisimman nopealla temmolla.

No, mulla on aina ollut vähän huonot nilkat ja ne oireili jo roller derbyillessä usein, mutta nyt sain lenkki-innollani ne lopullisesti säpäleiksi. Nilkkojen jänteet tulehtuivat, akillesjänne tulehtui ja lopulta sain myös marssimurtuman jalkapöytääni. Ihan nappiin siis. Lenkkeily jäi taas pitkäksi aikaa.

Alkusyksystä tapahtui uusi ryhtiliike. Kaivoin lenkkarit naftaliinista ja päätin aloittaa uudestaan, mutta vähän terveemmällä tavalla. Lenkille n. joka toinen päivä, lenkkireitit pois asfaltilta ja 15km/päivä -tavoite huitsinnevadaan. Ja nyt on sujunut ihan superhyvin! Olen nyt pikkuhiljaa alkanut lisätä juoksuaskelia lenkillä ja huomaan, että nilkkani eivät vihoittele juuri koskaan. Askel kulkee kevyesti ja olen tiputtanut jo muutamia kiloja! :)

Lenkkeilyn lisäksi ostin myös hiljattain kahvakuulan. Sitä on mukava välillä heilutella vaikka telkkaria katsellessa ja vaikka kuula on kevyehkö, sen kanssa tulee taatusti hiki! Myös YouTubesta löytyy todella paljon erilaisia harjoitusvideoita joista on ainakin allekirjoittaneelle ollut tosi paljon hyötyä!

Nyt suunnitemissa on aloittaa myös uiminen täydentämään palettia. Tavoitteenani on saada 15kg ihraa kropasta pois, enkä koe sen olevan mitenkään mahdoton tehtävä. FilmTownin karkkihyllyt kierrän kaukaa ja limpparia ei enää tämän katon alle raijata. Myös jos suolaisenhimo käy ihan sietämättömäksi, ostaa mieluumin ruisnachoja kuin sipsiä ja dippiä!

Kirotun Nelly.com

Vähän on itsellä ollut ehkä pientä "hääväsymystä". Kun pitopalvelu saatiin kuntoon, tuntui, että pystyi hengähtämään ihan kunnolla. Kaikki tärkeimmät jutut on hoidossa ja voi keskittyä näpertelyyn ja krääsään. Ja eihän niillä vielä mikään kiire ole, eihän?

Onneksi joku muu on sentään ahkeroinut, nimittäin kaasot! Kaaso M pisti Nellyltä tilaukseen mitä kauneimmat kaasonmekot ja ne tulivatkin nopeasti. Viimeviikolla säntäsinkin heti pällistelemään, miltä mekot näyttävät päällä.

Ja mitä HITTOA, kummankaan mekko ei mahtunut päälle?! Mekot olivat ihan supernättejä ja IRL paljon kauniimmat vielä mitä kuvissa. Mutta minkä ihmeen kokoisille ihmisille ne on suunniteltu? Kaasot tilasivat omaa kokoaan vastaavat mekot ja ei toivoakaan päällemahtumisesta. Ja kyse ei nyt ole siitä, että he olisivat lihavia tai edes tanakoita, ehei. Olin jo passittamassa tyttöjä Tiina Jylhän käsittelyyn, jos tisseistä ottaisi muutaman desin pois ja kylkiluita vähän hioisi ni ehkä sit..

Palautukseenhan ne sitten lähti. Harmittaa ihan vietävästi, ko. koltut olivat vielä ihan mega-alennuksessa ja hintaa reilut pari kymppiä. Olisin itselleni tilannut "muutenvaanmekoksi" saman rätin sinisenä, mutten uskaltanutkaan enää, kun en ihan periaatteesta halua tilata itselleni mitään XL-kokoista vaatetta..

M ei kuitenkaan tästä lannistunut ja etsiskeli jo uusia mahdollisia kaasomekkoja netistä. Katsotaan jos tärppäisi!

Pitopalvelu: Check!

Olen niiiiin onneni kukkuloilla!

Alkuun tuntui todella haastavalta niinkin yksinkertainen asia, kuin pitopalvelun hankkiminen. Sähköposteihin ei vastattu, lupailtiin palata aiheeseen parin päivän päästä eikä kenestäkään sen jälkeen kuulunutkaan enää mitään.. Puhelimiin vastaaminen tuntui myös olevan ylitsepääsemättömän hankalaa joillekin.. Näitähän oli. Onneksi äitini oli halukas auttamaan ja ulkoistinkin koko ruokapuolen hankinnan hänelle. Annoin vain toiveeni, että tahdon pitopöytään kalaa, lihaa ja salaatteja. Muun päättäköön itse.

Äiti saikin työkaveriltaan suositukset miehikkäläläisestä pitopalvelijanaisesta ja ihme ja kumma, tähän sai myös helposti yhteyttä!

Nyt torstaina meillä olikin treffit tämän naisen kanssa ja nyt voi jo sanoa: Meillä on pitopalvelu! Halusimme juhliin suht simppeliä ruokaa, vaikka olenkin välillä kaiholla lueskellut muiden mitä eksoottisimmista ruokalistoista. Meille kuitenkin on tulossa juhliin niin paljon "ruokavammaisia" ihmisiä, että ajattelimme tehdä kaiken mahd. helposti. On kasvissyöjiä jotka thank god syövät kalaa ja vastapainoksi on kutsuttu ainakin yksi kala-allergikko.. Ja gluteenitonta täytyy ehdottomasti olla, samoin maidotonta. Ja nämä ovat vain lähipiiristä ongittuja tietoja, ties mitä yllätyksiä tulee vielä, kun pyydetään kaikkia kutsuttuja ilmoittamaan ruoka-aineallergiansa, haha.

Ajattelimme siis, että kasvissyöjät saavat syödäkseen kasvisgratiinia, erilaisia salaatteja, perunaa sekä lohta. Kala-allergikolle on kalan vaihtoehdoksi porsaanfilettä. Ja muut syövät mitä tahtovat! Lisäksi on erilaisia leipiä ja levitteitä. Tämä on nyt alustava menu ja siihen saa vielä tehdä muutoksia mielin määrin jos tahtoo, mutta saa nähdä tahdommeko! Iltapalaksi meille tulee kokonainen sika sekä rutosti salaatteja. Siihen ajattelin vielä lisätä jotain kasvissyöjien iloksi, ettei tarvitse puputtaa pelkkää salaattia, mutta onneksi tässä on vielä aikaa miettiä.

Vaikka iltapalan sika ei tule pitopalvelun kautta, vaan äitini aikoo sen joltain kylänmieheltä hankkia, niin lupasi tämä supermukava pitopalvelun emäntä jäädä iltaan asti hoitamaan myös iltapalatarjoilun!

Muutenkin, en voisi olla tyytyväisempi valintaamme! Pitopalvelija on työskennellyt juhlatilassamme aiemminkin, joten hän tietää mikä toimii ja mikä ei. Häneltä saimme myös superhyviä vinkkejä kaikkeen mahdolliseen, joista kaikkea emme olleet osanneet edes ajatella. Minulla on todella hyvä tunne tästä! Ruokamme tekee ja tarjoilee ammattilainen, kenen kanssa yhteistyö varmasti sujuu ja koko juhla tulee toimimaan jouhevasti. Kaikenlisäksi saamme hankittua myös pöytäliinat tilaan edullisesti hänen kauttaan, joten niidenkin metsästyksen voi nyt lopettaa. Yksi iso asia pois to do -listalta ja nyt voi taas hyvillä mielin keskittyä koristeisiin ja muuhun pikkukrääsään! Jipii!

Kuva: X

Mitä me EI tahdota meidän häihin

Kauheasti tulee blogiin ja itseasiassa kaikkialle muuallekin vuodatettua sitä, mitä välttämättä tahtoo häissä olevan. Millainen hääpuku, kampaus, meikki, koristeet, tunnelma.. Ihan kaikki. Mutta varmasti kaikilla on myös niitä asioita, mitkä nostattavat ihokarvat pystyyn eikä niitä todellakaan tahdo nähdä omissa häissään? No, minulla on ainakin, ja voisinkin vähän listata niitä ehdottomia EI EI -juttuja tähän!

Ja hei, kaikilla morsiamilla on erilainen tyyli ja erilaiset mieltymykset. Vaikka minun mielestäni foliopallot eivät kuulu häihin, ei minua muiden ihmisten bileissä sellaiset haittaa. Nyt kyse on siitä, mitä en omiin häihini tahdo, ja toivonkin ettei kukaan pahastu, vaikka olisi suunnitellut omiin juhliinsa kaiken tältä listalta löytyvän.

VÄRILLINEN HÄÄPUKU
Ei vain ole minun juttuni. Monissa kuvissa olen nähnyt ihan nättejä yksilöitä, mutta itselleni tulee näistä enempi mieleen wanhojentanssipuvut kuin häämekot. Omaan takaraivoon on iskostunut niin lujasti, että hääpuvun on oltava juuri valkoinen.

LIIAN ÖVERI PRINSESSAMEKKO
Ei liikaa blingiä tai kimallusta. En myöskään tahdo puvun kankaan olevan kiiltävää. Discopallot discopalloina ja häämekot häämekkoina. Omaan makuuni liian överiä, en tahdo näyttää Tuhkimolta kummitätinsä vierailun jälkeen.

LIIAN YKSINKERTAINEN PUKU
Vaikkei saa olla liikaa blingiä, niin en myöskään tahdo täysin "tylsää" pukua. Joku juju on oltava, haluan hääpäivänäni olla huomion keskipisteenä ja mekon on oltava sen mukainen.

HIHALLINEN HÄÄPUKU
Ei mulla mitään pieniä olkaimia vastaan ole, mutta en osaa kuvitella itseäni puvussa, missä on hihat. En tiedä mikä juttu mulla noihin hihoihin on, mutta en tahdo, en halua!

SATIINIKENGÄT
Nyt jos vielä pukeutumislinjalla jatketaan.. Tuntuu, että kaikki "hääkenkä" -termillä myytävät popot on satiinia. Miksi? En ymmärrä tätäkään, mistä tämä satiini-inho on tullut, mutta ei vain natsaa. Tahdon, että ostamilleni kengille on käyttöä myös jatkossa, ja tuollaisille ei varmastikaan ole. Inhokkikenkälistalle pääsevät myös teräväkärkiset korkkarit, 3-6cm korot (jos pitää olla korko, voi se olla edes kunnon korko, muuten olkoot tasapohjaiset, aamen!), remmisandaletit.. Kengistä minulla on välillä hyvin vahvoja mielipiteitä, haha. (Ps, mikään ei tunnu niin hirveältä, kuin satiinikangas kuivia, karheita käsiä vasten. Yhh!)

"HASSUNHAUSKAT" KAKUNKORISTEET
Niin nähty. Tuntuu, että näillä haetaan nykyään "persoonallisuutta" ja särmää kakun päälle, mutta tosiasiassa alkavat olla jo aika kulunut juttu. Meillä ainakaan ei ole tarvetta survoa sulhoa häkkiin, itsepähän kosi, kärsiköön seuraukset, haha!

KAIKKIA VAIVAANNUTTAVAT HÄÄLEIKIT
Tähän voisin lainata pari vuotta sitten mtv3lta tutuksi tulleen termin; "Tää on kiusallista meille kaikille." Ja niin hääleikit valitettavan usein ovat. Siis morsian henkilökohtaisesti tykkää leikkiä ja pelata erilaisia pelejä, mutta kun ollaan ison ihmisjoukon kanssa tekemisissä, ei voi kaikista sanoa samaa. Sitten kun maanitellaan ja pakotetaan porukka leikkimään vähän tuolileikkiä ja isotäti 90v kisaa samasta jakkarasta miehen serkun lapsen 6v kanssa, ei välttämättä olekaan enää kaikilla hauskaa, vaan touhu menee vaivaannuttavaksi. Haluan meille jotain ohjelmaa ja mahdollisesti leikkiäkin, mutta sen on oltava joko sellaista, mikä ei vaadi esilläoloa ja samanlaista aktiivisuutta (kuin esimerkiksi se surullisenkuuluisa tuolileikki..) tai vastaavasti jotain, mihin ei osallistuta yksilöinä, vaan on koko hääporukka samassa hommassa mukana. Tätä pitää vielä miettiä siis!

SYDÄMET, SYDÄMET KAIKKIALLA!
Ymmärrän häiden olevan rakkauden juhlaa. Ymmärrän myös sydämen olevan rakkauden symboli. Mutta pls ei jooko.. Ne iänikuiset sydänkoristeet saavat minun puolestani pysyä kaukana meidän hääpaikasta. Ei ainuttakaan sydänilmapalloa, ei sydänviirejä, -ketjuja, -paikkakortteja tai mitään muitakaan sydänkoristeita. En siis pidä sydämistä, okei? :D

RUUSUN TERÄLEHDET
Tässä toinen inhokki koristeiden saralla. En ymmärrä näitä koristetarkoituksessa yhtään! Jossain luin, että näitä voi ripotella vaikka kirkon käytävälle! Ja halkaista kallonsa liukastuttuaan niihin? Siitähän se riemu ratkeaa, häistä hautajaisiksi, päästään samalla kirkolla ja papilla, ja äkkiökös humppabändille pirauttaa soittamaan vähän melankolisempaa musiikkia! No ehkä ei. Mutta en ymmärrä. Myös pöytiin ripoteltuina olen näitä hirvityksiä nähnyt, mutta lopputulos on aina ollut omaan silmääni lähinnä sotkuinen. Ei siis meille!

Ja lopuksi..
TYLSÄT PÖNÖTYSHÄÄT
Me halutaan juhlien olevan rennot. Voi vapaasti kulkea pöydästä toiseen vaihtamaan kuulumisia, ei ole liian tiukkaa ohjelmaa, vaan pihalle voi mennä kiskomaan bisseä kun siltä tuntuu. Tanssilattialla reivataan viimeiseen asti ja esitetään toinen toistaan surkeampia tanssimuuveja! Ei jäykistellä, ei noudateta etikettiä liian pilkulleen vaan pidetään hauskaa!

JA YKSI JUTTU VIELÄ, tuli kirjoittaessa mieleen! TIARA. Siis hitto soikoon, tiara! Kyse on NAIMISIINMENOSTA eikä mistään kruunajaisista, mitä hittoa se tiara siellä päässä keikkuu?!

Mitä teillä on ehdottomalla kieltolistalla häissä?

Kuvat: X, X, X.