Silmiä, ripsiä ja pidennyksiä

Lisää kauneuspohdintoja hääpäivää ajatellen.

Meikkivoidepuoli alkaa olla hanskassa ja seuraavaksi lähtee testiin luomivärit. Haluan metallinhohtoa, pronssia, kultaa ja ruskean eri sävyjä. Oikeastaan ruskean sävyillä tehty smoky eyes on varmaan se, mitä tässä yritän hakea. Hohtavissa luomiväreissä olen vain huomannut sen varisemis-puolen aika ongelmalliseksi. Saman valmistajan mattaluomivärit eivät välttämättä varise ollenkaan, mutta heti kun sutii jotain kiiltävää ja glitteriä, on koko naama siinä setissä.

Ajattelinkin luomiväreissä ja silmämeikissä muutenkin yrittää panostaa mahdollisimman paljon. Nyt naputtelinkin ostoskoriini Sokoksen verkkokaupasta Make Up Storen Cybershadow -luomivärin, sävyssä Gold. Näyttää kuvassa aika ruskealta, mutta katsotaan. Jos ei häämeikkiin, niin varmasti tulee muuta käyttöä!
Toinen tuote mitä pyörittelin mielessäni, on Loreal Parisin Color Infaillible -luomiväri, mikä lupaa superkestoa ja vedenpitävyyttä. Verkkokaupasta en ainakaan harmikseni löytänyt himoamiani ruskean sävyjä, mutta ehkä tämänkin laiskimuksen täytyy raahata ruhonsa ihan kivijalkamyymälään hiplaamaan ja katselemaan, olisiko valikoimaa enemmän. Ainakin mainoslauseet kuulostavat lupaavalta ja tuote näyttää kuvissa hyvältä!

Sitten asiasta lähes toiseen. Ripset! Paras testaamani ripsiväri on ollut Diorin Diorshow Iconic Extreme, joka antaa kivasti tuuheutta, pituutta sekä ennenkaikkea kestoa. Mutta. Jos ripset ovat luonnostaan nysät, niin ei siinä paljoa mikään ripsiväri tilannetta pelasta.

Olenkin pohtinut, raaskinko ottaa ripsienpidennykset hääpäivää varten. Saisi kerralla extratuuheutta ja superisti pituutta ja näyttävyyttä, voisi hyvällä omalla tunnolla haudata ripsivärit meikkipussin pohjalle. Pidennykset vain tuppaavat olemaan niin hintavia, enkä tiedä haluanko lähteä siihen huoltorumbaan mukaan. Toisaalta, häämme ovat kuitenkin alkukesästä ja voisikin ajatella, että otan ripset kesää ajatellen, en pelkästään häitä. Kesällä en meikkaa juuri koskaan ja ripsienpidennyksillä voisi olla huolitellumman näköinen ilman vaivaa.. Hirmu vaikeaa taas olevinaan, haha. Kauheasti siis tekisi mieli ne ottaa, mutta en tahtoisi jäädä pidennyskoukkuun ja ottaa niistä jatkuvaa huollettavaa itselleni. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä asiaa ja keksiä sata ja yksi hyvää perustelua, miksi elämänlaatuni tulee olemaan huonompaa ilman pidennyksiä..

Olen itseasiassa kerran ottanut pidennykset ripsiini Tallinnasta. Silloin ripsienpidennykset olivat juuri tulleet "muotiin" ja pakkohan niitä oli kokeilla huokean hinnan houkuttelemana. Ja ne oli juuri niin ihanat mitä kuvittelinkin! Laitto maksoi Tallinnassa 55€ ja huolto olisi ollut muistaakseni 20-35€ riippuen huoltovälistä. Ei siis mitenkään hirveästi rasittanut kukkaroa. Suomessa vaan on vähän kukkaroa rasittavammat hinnat enkä koskaan raaskinut ripsiäni huollattaakaan, vaan annoin niiden tippua yksi kerrallaan pois. Nyyh.

Tässä vielä pari vuotta vanha kuva, ripset ennen (ripsiväriä + jotain muuta silmämeikkiä) sekä ripset jälkeen (ilman meikkiä.)

Kyllä on aika huomattava ero!

Hääpäivän pynttäys?

Toinen kaasoistani lupasi minulle, että hänen kampaajaystävänsä laittaa hiukseni hääpäivänäni veloituksetta. Se oli superhyvä uutinen ja heti helpotusta budjettiin. Ilmeisesti tämän sama henkilö voisi myös meikata minut, mutta viime aikoina olen käynyt epäröimään.

Minua ei ole ikinä meikannut kukaan muu, kuin minä itse. Meikkikokeilut pitävät sisällään hirveitä epäonnistumisia (yläasteaikojen panda-kajalit ja muut goottiväkerrykset..) mutta myös ihan mukiinmeneviä suorituksia. En todellakaan tiedä oikeaoppisesta meikkaamisesta yhtään mitään, mutta vuosien varrella olen kuitenkin oppinut, mitkä värit minulle sopivat ja miten korostaa parhaita puoliani. Ulkopuolisessa meikkaajassa pelottaa se, että mitä jos se ei tiedäkään että sinertävät sävyt näyttävät urpolta silmissäni? Että ihoni verisuonet kulkevat niin pinnassa, että punakka naama puskee vaikka väkisin kaiken pakkelin läpi? Tai jotain. En tiedä, en vain osaa kuvitella että joku sutii meikkiä minun naamaani. Olenkin siis harkinnut meikkaavani itse itseni.

Olen meikannut itseni myös silloin, kun tanssin wanhat. Ihan ookoo-näköinen meikki siitä tulikin, mutta ammattilainen olisi varmasti saanut sen kestämään paremmin.. Kun tuntikausia hikoilee ja raapii naamaansa, on meikin kestävyys ihan supertärkeää. Olenkin jo nyt yrittänyt ostaa loppuneiden luottokosmetiikkapurnukoiden tilalle jotain uusia testattavaksi.

Vaikka arkikäytössä rakastan Max Factor Whipped Cream Mousse Foundation -vaahtomeikkivoidetta, (levittyy superhelposti, juuri oikea sävy, jättää ihon ihanan puolimataksi, ei kuivata...) olisi se juhlakäyttöön aivan liian "heppoinen". 8h työpäivän jälkeen jo huomaa, miten poskien ja nenän punotus on puskenut meikin läpi ja iho kiiltelee paikoitellen. Arkikäyttöön siis ok, mutta ehdottomasti tarvitaan jotain jämäkämpää hääkäyttöön.

Ensimmäisenä meikkivoidetestiini pääsi vaihtoehdoistani eniten lompakkoystävällisin tuote. Maybelline SuperStay Better Skin -meikkivoide. Halusin ehdottomasti pumppupullollisen meikkivoiteen, koska ne ovat yleensä huomattavasti riittoisampia, mitä avonaiset purkit. Tämän lisäksi purkin "SuperStay" kuulosti lupaavalta, samoin kuin tosiaan alle 16€ hinta.

Nyt olen noin viikon verran käyttänyt tätä tököttiä naamaani ja olen todella tyytyväinen! Nestemäinen meikkivoide levittyy superhelposti eikä sitä todellakaan tarvita kuin yksi pumpullinen koko naamaan, jolloin se jättää jälkeensä kauniin mattapintaisen lopputuloksen. Eli mitään erillistä puuteria ei tarvitse enää sutia jos ei välttämättä halua. Ja mites se kesto? Ihan huikea! On kestänyt useita 06:00 - 15:00 työpäiviä nassussa mukana ja sen jälkeen vielä iltariennot baarissa! Kotiin päästessäni meikki näyttää kasvoilla ihan samalta, milta se näytti kun aamulla sen levitin. Huikeaa! Kaikenlisäksi, ennen SuperStayn käyttöönottoa, minulla oli pieniä näppylöitä koko leuan täydeltä, ja nyt ne ovat mystisesti kadonneet. En tietenkään voi vannoa, että tämä johtuisi juuri uudesta meikkivoiteesta, mutta voihan se olla.

Saatan vielä jonkin kalliimman merkin edustajaa testata ihan vain mielenkiinnosta, mutta kyllä tuo Maybellinen purkki jää meikkipussin pysyväksi asukiksi! En ole varmaan ikinä ollut näin tyytyväinen mihinkään meikkiin!

Seuraavaksi etsitään superpigmenttisiä ja hyväkestoisia luomivärejä, jos on jotain mahtituotteita tiedossa, saa vinkata!

Niin paljon hommaa..

Välillä on hirveä pelko päällä siitä, muistaako kaiken. On niin paljon suunniteltavaa, tehtävää, hankittavaa, vuokrattavaa.. Ihan pelottaa! Näppäilinkin tietokoneelle jo to do -listan, mistä on helppo yliviivata jo tehdyt asiat ja pitää itsensä kartalla siitä, mitä vielä tarvitsee. Jaan saman listan tänne, koska ainakin minusta on mielenkiintoista tutkia muiden hankintalistoja, haha.




KIRKKOON

Kirkko
Pappi Kanttori
Esteettömyystodistukset
Vihkikaava
Virret + marssit
Muu musiikkiesitys?
Hääauto Valokuvaaja

JUHLAPAIKALLE

Juhlapaikka
Bändi
Pitopalvelu
Astiat 
Tarjoilijat 
Kylmäauto pitopalvelulle 
Pöytäliinat
Hääkyltit

KARKKIBUFFET

Karkit
Purkit ja astiat 
Pussit Kipot 
Paperipillit 
Etiketit
Koristeet

MORSIAMELLE

Hääpuku Alusvaatteet
Alushame/vanne
Hiuskoriste/huntu Laukku?
Sukkanauha
Kengät 
Kampaaja 
Meikki 
Hääkimppu
Korut Vihkisormus
Stay Up -sukat
Takki/neule/bolero

SULHASELLE

Vaatteet (tumma puku? saketti? mikä?)
Kengät 
Parturi
Viehe
Alusvaatteet & sukat

PHOTO BOOTH

Kamera, jalusta & itselaukaisin
Tausta
Propsit
Askartelutarpeet

LÄRVIT

Olutta
Siideriä
Lonkeroa
Alkuskumpat
Viinit ruoan kanssa
Liköörejä
Viinaa
Kottikärryt 
Maitotonkkia 
Booliastia Limppareita
Hervoton kasa jäätä
Kertismukeja

KORISTEET

Pompomeja 
Valoja
Kukkia
Tauluja Viirejä

SÄLÄÄ

Wc-korit
Tuhkakuppeja
Istumajärjestystä varten vanha ikkuna
KUTSUT
Pöytänumerot
Lasiset vesipullot pöytiin
Kakun koriste
Kakkuteline
KAKKU? Tuolihuput
Iltapalaa Kaasojen kukat
Hääohjelma
Lopullinen vieraslista!
LAIHDU JA PALJON!
Tanssikurssi?


Ja mä ihan oikeasti kuvittelin, että meillä on asiat ihan hyvällä mallilla, mutta nyt kun katsoo kaikkea mitä ei ole yliviivattu.. Miten sitä onkin noin paljon. Varmaan listalta vielä puuttuukin jotain tärkeää, lisäillään sitä mukaan mitä muistuu mieleen! On tossa myös paljon yliviivaamattomia asioita, jotka ovat kuitenkin periaatteessa hoidossa. Äiti ilmoitti hankkivansa ja kustantavansa meille alkumaljat näin niinkuin esimerkiksi ja meillä on hyvin näppäräsorminen bestman, joka saa luvan askarrella meille hääkyltit sekä kakkutelineen ainakin. Ja kakku tulee melko varmasti Jannen serkulta!

Kuis myö tutustuttii?

Ajattelin, että voisin avata tänne vähän sitä, miten meidän tarinamme oikein alkoi ja miten olemme nyt tässä pisteessä! (Ja sori, meistä ei Jannen kanssa ole esim. yhtään yhteiskuvaa olemassa, Janne ei ole varsinaista poseeraajatyyppiä, haha.. Joten kuvituksena salayhteiskuva!)

Kaikki alkoi vuonna 2012. Olin Keskustan ehdokkaana kuntavaaleissa. Piti ravata kaikissa kissanristiäisissä ja lehtihaastatteluissa. No, yksi vaalitapahtuma oli nuorten ehdokkaiden vaalipaneeli entisellä lukiollani. Jokaiselta puolueelta oli kutsuttu nuoret ehdokkaat paikalle ja meitä tentattiin ajatuksistamme ja arvoistamme. Voin kertoa, että se meni omalta osaltani niin penkin alle, että vielä tänä päivänäkin hävettää. En näemmä osaakaan puhua yleisön edessä, en sitten yhtään. Kädet tärisi niin, että kaadoin mm. vesilasin pitkin pöytää. Great. Mutta, aiheeseen! Siellä oli myös Perussuomalaisilta oma nuori ehdokkaansa, ja se oli Janne.

Emme sanoneet paneelin aikana toisillemme sanaakaan eikä Janne jäänyt mitenkään mieleeni pyörimään, hän oli vain yksi ehdokas muiden joukossa, jonka tahdoin päihittää! Ja enhän minä päihittänyt. Janne pääsi vaaleissa heittämällä läpi ja itse räpiköin viimeiselle varasijalle kahmaisten kuitenkin myös lautakuntapaikan itselleni. No, sehän kismitti. Muutamat muut nuoret ehdokkaat olivat pärjänneet minua niin paljon paremmin.

Ja senhän Janne päätti tulla työpaikalleni kertomaan. Olen pienessä lähikaupassa töissä ja palvelin asiakkaita normaalisti kassalla, kun yhtäkkiä tajusin palvelevani Jannea. Muistin hänet vaalipaneelista, mutta ihmettelin miten hän oli päätynyt MINUN kauppaani, sillä koskaan ennen hän ei siellä ollut käynyt! En sanonut Jannelle mitään moikkausta kummempaa, mutta Janne päättikin tölväistä "Sulla ei vissiin ihan äänet riittäny :) Mut varasijalle kuitenkin, hieno homma!" Ja jostain syystä otin sen hirveänä solvauksena itseäni kohtaan. Muistan miten marssin työkaverilleni keuhkoamaan, että miten se kehtaakin! Se hiton persu marssii minun kauppaani leveilemään miten HÄN on päässyt läpi ja MINÄ en! Janne on myöhemmin sanonut, että se oli ihan rehellinen tsemppaus eikä mitään irvailua.. Hups.

Törmäsin tämän jälkeen Janneen satunnaisesti baareissa, mutta emme koskaan edes moikanneet toisiamme, olin niin verisesti loukkaantunut. Kunnes. Oli kesä ja kaverini synttäribileet. Tämä kaveri on pitänyt perinteisesti kesäisin takapihan grillibileet ja perinteisesti olemme myös olleet aivan naamat näissä kekkereissä. Ja tuona vuonna mahdollisesti jopa entistä enemmän. Lähdimme tästä jatkamaan kuppilaan ja siellä näin Jannen. En edes muista kenen kanssa olin baarissa liikkellä, muistan vain sen, että siellä oli Janne ja hän oli minun pikkuserkkuni kanssa liikenteessä. Ja jostakin aivan käsittämättömästä syystä marssin Jannen luokse ja aloin huutaa. Kuin hinaaja. Haukuin Jannea persuksi ja hakkasin tätä laukullani. Tosi kiva. "Hiton persu, mee vaan nurkkaan itkemään, niin ne persut aina tekee!" En tiedä mistä tämä persuviha oikein kumpusi ja miksi se purkautui noin, mutta ainakin puolen tunnin ajan seurasin Jannea pitkin baaria haukkuen sitä ihan pystyyn ja mätkien sitä sillä laukulla.. Hohhoijaa.

Seuraavana aamuna olin onnellisesti elämäni darrassa ja kaiken unohtaneena. Kunnes avasin facebookin ja huomasin kaveripyynnön. Jannelta. Edellisyö palautui mieleeni yksityiskohtia myöten. Ja morkkis oli hirveä. Hyväksyin kaveripyynnön, mutta päätin etten koskaan katso Jannea edes silmiin, olin niin nolona. Tämän jälkeen aloin nähdä Jannea joka paikassa. Jokaisessa baarissa ja pesäpallopelissä ja kaikkialla. Jollakin baarireissulla jopa päädyin juttelemaan Jannen kanssa, itselleni tehdyistä lupauksista huolimatta. Tällä kertaa Janne oli hienoisessa humalassa, mutta itse olin vesiselvä. Päätin osoittaa, että olen ihan normaali ja tasapainoinen tyyppi pohjimmiltani kuitenkin. Koko ilta juteltiin paljon ja istuimme samassa seurueessa ja oli ihan mukavaa.

Tästä meni viikko - pari eteenpäin ja istuin TAAS samassa kuppilassa. (Okei, myönnän, kävin tuolloin baareissa jatkuvasti!) Jostain syystä olin yksin ja kaivoinkin puhelimestani Facebookin esiin selatakseni sitä tylsyyteeni. Huomasin Jannen tehneen jonkin päivityksen, mistä kävi ilmi hänen olevan toisessa baarissa kaverinsa kanssa. En vieläkään tiedä tarkalleen miksi, mutta näppäilin Jannelle viestin, että tulisi mieluumin siihen baariin jossa minä olin. Ja Jannehan tuli. Juteltiin ja naurettiin ja meillä oli (tai mulla ainakin) tosi hauskaa. Pilkun jälkeen pyysin Jannea vielä pizzalle kanssani ja laitoin hänet vielä maksamaan pizzani, haha. Syötiin kaikessa rauhassa ja juteltiin ja lopulta tajusin, että ehkä tässä on pakko kohta lähteä kotiin ja hauska ilta loppuisi siihen. Janne herrasmiehenä saattoi minut kotiin ja vielä kotiovella juteltiin enkä olisi millään malttanut avata ovea ja mennä sisään. Kun tarpeeksi kauan olimme viivytelleet ja jaaritelleet, Janne kysyi, lähitinkö hänen kanssaan joskus treffeille!

No, minähän lähdin. Ja tässä sitä nyt ollaan. En ymmärrä miksi Janne halusi lähteä kanssani yhtään mihinkään, olin kuitenkin niiiiiiiin urpo sitä kohtaan silloin kännipäissäni ja annoin itsestäni niiiiiiiiiiiiiin dorkan vaikutelman ettei tosikaan. Mutta minun onnekseni Jannella taitaa olla vähän omituinen naismaku! ;)

Kirjoitan tälle joskus vielä jatkoa, nyt en viitsi mitään omaelämänkerran pituista tekstiä raapustella, eikä sitä varmaan kukaan jaksaisi lukeakaan, haha.

Kutsuräpellystä

Olen stressannut kutsuista ihan hirveästi. Minulla on mintunvihreitä avattavia kutsupohjia, mutta mitä hittoa mä niihin teen?! Pää lyö ihan tyhjää ja kaikki ideat tuntuvat joko liian tylsiltä, tai liian mahtipontisilta. Tykkään askarrella, piirtää, maalata yms. väsätä käsilläni, mutta pääkoppa on niin ideatyhjä ettei tosikaan.

Myös kutsukorttien sisäpuoli teksteineen on aiheuttanut hirveästi päänvaivaa. Testikutsuun raapustelin ihan raa'asti mustalla ohuella tussilla tekstit, mutta se näytti aivan järkyttävältä. Päätinkin, että kutsuteksit teen tietokoneella ja printtaan vähän paksummalle paperille ja liimaan (teippaan) paperin kortin sisäpuolelle.

Ja tälläistä sain aikaan! (Sukunimet sensuroitu!)

Simppeli, mutta fonteiltaan ja värimaailmaltaan juhliin sopiva. Pitää vielä katsoa mätsääkö tuo yhtään niihin korttipohjiin, vihreä on näissä ehkä aavistuksen kirkkaampi mitä korteissa. Hmm. Aion myös tehdä simppelin "hääinfon" toiselle sivulle korttia, missä tulee lukemaan tarkemmat osoitteet, häälahjatoiveet (rahaa!!1) ja kelle ilmoittautua.

En ole mikään graafinen suunnittelija ammatiltani, koulutukseltani enkä edes omassa mielessäni, joten antakaa armoa, haha. Nyt menen jatkamaan mokkapalojen leipomista, Janne täyttää tänään 31 vuotta! Herttinen!

Ällösöpöjä pastillivärejä ja raitaa

Postimies toi pari pienenpientä pakettia, häihin liittyen tottakai. Nämä ovat varsinaisia turhakkeita, mutta niin söpöjä sellaisia, että olihan ne saatava. Ebayn kautta siis mintunvihreitä paperipillejä sekä pinkkejä popcorn-kupposia!

Ei mulla mitään asiaa siis ollut!

Inspiroivat häälehdet

Hiljaista on pidellyt ihan vain siitä syystä, ettei mitään tapahdu! Häiden eteen emme ole laittaneet tikkua ristiin nyt pariin viikkoon. Äitini on ollut yhteyksissä pitopalveluihin, mutta kukaan ei ole vielä kattavaa vastausta antanut, joten odottelu sen suhteen jatkuu.

Häästressiä on kuitenkin ilmassa, tuntuu että en enää muita unia näekään, kuin hääaiheisia. Tai ainakaan en muista muita enää herättyäni. Toissayönä näin unta, että minulla oli todettu syöpä ja hoitojen takia kaikki hiukseni, kulmakarvani ja ripseni olivat tippuneet, olin siis kalju morsian. Myös mekkoni oli hyvin yksinkertainen ja tylsä sekä polvipituinen. Huhhuh, hulluksihan tässä tulee.

Ikea-reissumme jälkeen kävimme tosiaan toiselta blogimorsiamelta (nyt jo vaimolta!) hakemassa sen herkkubuffa-astian, mutta sen lisäksi haaviin tarttui törkeä kasa häälehtiä lähivuosilta! Näiden parissa on aika mennyt aika rattoisasti. Vaikka kirjastosta lainaamani hääkirjat olivat tylsiä, vanhanaikaisia ja minulle hyödyttömiä, nautin näistä lehdistä valtavasti! Janne totesi, että eihän näissä ole kuin mainoksia toisensa perään, mutta ainakin allekirjoittanut tykkää katsella häämekkojen kuvia! Ja kyllä näihin on saatu mahtumaan myös todella paljon mielenkiintoisia artikkeleita mm. hääpukujen sovittamisesta, anopeista, budjetista yms. Varsinkin Häät ja Juhlat -lehdet ovat minulle mieleen! :)

Nyt jatkan vapaapäivän suursiivousurakkaa kotona! Toivotaan, että pitopalvelujutut järjestyisivät mahd. pian, niin voisi sanoa, että häiden eteen kaikki on jo ainakin varattu!