torstai 21. elokuuta 2014

Ikea

Eilen käytiin Jannen kanssa Ikeassa hakemassa hääkoristeiksi sopivia jutskuja ja iso kasa muuta krääsää. Äiti kauhisteli, että ollaanpa me hirveän ajoissa näissä hankinnoissa, mutta itse olen järkeillyt, että pikkuhiljaa hankkimalla rahanmeno ei tunnu niin hirveältä eikä tule niin kauheaa stressiä parille viimeiselle kuukaudelle.

Ja siitä parin postauksen takaisesta äitibridezilla-stressistäkin on jo päästy yli ja annoin äidilleni oman tehtävän häihin liittyen; hän on nyt pitopalveluvastaava ja oli ainakin tyytyväisen kuuloinen saadessaan tehdä jotain ja päättääkin vähän jostain asioista :D Itse olin jo aiemmin laittanut pariin pitopalveluun sähköpostia, mutta valtavaksi pettymyksekseni toiselta sain vastauksen "Hei, olen juuri nyt niin kiireinen, etten ehdi antaa kattavaa vastausta, otan teihin yhteyttä seuraavalla viikolla!" Ja tästä on nyt aikaa lähes 2kk eikä mitään ole kuulunut. Hohhoijaa. Toinen sensijaan ei vastannut ikinä yhtään mitään. Jaahas.


MUTTA, takaisin siihen Ikea-aiheeseen! Ostimme pari purkkia ja sinkkikukkaruukkua herkkubuffettiin. Aluksi meille piti tulla pelkkä karkkibuffet, mutta ajateltiin että muutamat suolaisetkin jutut voisivat olla aika kivoja. Joten meille tulee nyt karkkien lisäksi ainakin popcornia ja paria laatua sipsejä! Muutamia lasipurnukoita hamstrasin jo kirppikseltä, mutta nyt ostettiin Ikea-versioita muutama kappale ja haettiin samalla reissulla ylähyllyllä näkyvä pyöreä lasipurkki, jonka ostin itselleni Elämäni päivä -blogin tuoreelta vaimolta!

Vielä muutamia purkkeja olisin vailla ja sitten meillä alkaisi olla herkkubuffetin astiasto valmis! Jipii!

Ikeasta tarttui mukaan myös hirveä kasa kaksipuoleisia jalallisia kehyksiä mihin varmaankin tulee ohjelma tai menu tai jotain.. Myös tavallisia kehyksiä otin jokusen kappaleen, kyllä niille varmasti käyttöä löytyy!


Ostin myös nipun hauskoja kuviollisia silkkipapereita mistä askartelinkin pari valtavan kokoista pompomia. Ovat mielestäni kivan näköisiä, kun on vähän jotain tekstuuria! Nyt pitää vaan malttaa ja olla askartelematta yhtään enempää, koska ne vievät hirveästi tilaa. Mutta piti päästä vähän testaamaan! Huomasin myös riemukseni, että kissani on oppinut avaamaan hääkrääsäkaapin oven ja kiinnostunein se on juuri noista pompomeista. Yksi vihreä eBay-pomi oli silputtu eilen pitkin asuntoa. Kiva..

Nyt tuli hirveän rönsyilevä ja epäselkeä postaus, anteeksi siitä! Kauhea kiire päällä, mutta silti hirveä halu tulla päivittämään ja selittämään ihan kaikesta, haha!

lauantai 16. elokuuta 2014

Birdcage Veil?


En osaa kuvitella itseäni hunnussa. Okei, en osaa myöskään kuvitella itseäni häämekossa, ei sen puoleen, mutta huntu tuntuu vielä absurdimmalta ajatukselta. Meikämandoliinin tukka on aina samalla tavalla. Suora ja auki. Ei pantoja, koristeita eikä kampauksia. Jos oikein villiksi heittäydyn, saatan vähän kihartaa juhlan kunniaksi ja siinä se.

Jotenkin ajatus siitä, että päässäni roikkuisi jonkinlainen liina-asia, on vain todella hassu. En ihan ymmärrä huntujen ideaa enkä koe sen olevan kauhean tarpeellinen. Ja mikä ihme niissä harsonpaloissa edes maksaa niin paljon?!


Nyt vähän internetiä (Pinterest, weheartit ja kaikki ne hääblogit..) selaillessani tutustuin minulle aivan uuteen pääasiaan. Birdcage-hiuskoristeeseen/huntuun. Eli sellaiseen verkkoasiaan mitä vähän kieputellaan naaman eteen. Ja nyt tulin siihen tulokseen, että haluaisin ehkä ainakin sovittaa sellaista omaan nuppiini, näyttää nimittäin aika kivalta! Joku kiva kukkahärpäke nuppiin ja siitä vähän kärpäsverkkoa kaveriksi! Kaikissa birdcage-kuvissa tosin mallilla on hiukset nätillä nutturalla ja nutturaa TUSKIN tullaan meidän häissä näkemään, niin vähän panee epäröimään, että näyttääköhän se rennoilla kiharoilla ihan yhtä hyvältä.. Mutta kokeilemallahan se selviää!

Olen kyllä tyytyväinen, että ymmärsin haluavani JOTAIN hiuksiini koristamaan, rennot laineet saattaisivat nimittäin muuten näyttää vähän.. no, liian rennoilta.


Kuvat: X

tiistai 12. elokuuta 2014

Kun bridezilla on joku muu kuin morsian


Tämän postauksen tarkoitus on vain purkaa turhautumistani. Olen hääfoorumeilta ja facebookista lukenut, miten monilla on mennyt anopin kanssa sukset ristiin häitä suunnitellessa ja kaikesta ollaan eri mieltä ja se perhanan anoppi tunkee kärsänsä asioihin, jotka eivät varsinaisesti hänelle kuulu.

No, luojalle kiitos minulla ei ole tätä ongelmaa!

Vaan mahdollisesti paljon, paljon pahempi. Nimittäin OMA äitini. Äitini on ilmeisesti alkanut suunnitella häitä heti sen jälkeen, kun he ovat isäni kanssa kävelleet alttarilta pois. Silloin ei ehkä vielä ollut hajuakaan, kenen häitä pääsisi suunnittelemaan, mutta jokunen kymmen vuosi myöhemmin hän vihdoin pääsee toteuttamaan itseään.

Äitini on täysin kokoussa television hääohjelmiin. Varsinkin Satuhäitä löytyy tallentavalta digiboxilta varmaan viimeisen viiden vuoden ajalta, koska mitään jaksoa ei voi poistaa. Koskaan. Kun vuosia sitten katsoimme hääohjelmia yhdssä, äidilläni oli ohjelmien aikana paljon kommentoitavaa. "Jos Taija joskus menet naimisiin, niin noin ette AINAKAAN tee!", "Teille tulee sitten ainakin tuplasti tuo vierasmäärä!", "Ei häissä mitään soppaa tarjoilla!", "JÄRKYTTÄVÄ PUKU! Uskallakin joskus tuollaiseen pukeutua!" Jne, ymmärrätte varmaan pointin?

Minusta on mukavaa, että äitini on häistä innoissaan ja halukas auttamaan mahdollisimman paljon. Mutta toivoisin, että hän ymmärtäisi KENEN häitä tässä oikeastaan on tarkoitus viettää. 6.6. tulee olemaan minun ja Jannen päivä, ei äitini päivä.

Kaikki alkoi siitä meidän hääpalaverista, mikä meni siihen, että vieraslista piti muokata kokonaan uuteen uskoon, koska 120 häävierasta ei kuulemma riitä. "Luulin että pidätte KUNNON häät!" No, luulin että reilulla sadalla juhlijalla saa kunnon häät.. (ja mitä hemmetin väliä sillä vierasmäärällä edes on?! Vaikka sinne ilmestyisi vain kymmenen läheisintä ystävää, olisivat ne minusta ihan yhtä KUNNON häät.) Äitini oli kaavaillut reilua kahtasataa juhlavierasta, mikä ehkä on ihan mukavaa, mutta kun emme Jannen kanssa edes kahdestaan tunne niin monta ihmistä.. Lopulta pääsimme jonkinlaiseen kompromissiin, ja juhliin kutsutaan nyt 150 vierasta, joka on juhlapaikan maksimivierasmäärä. Hyvä.

No nyt viime päivät äitini on hengittänyt niskaan bändiasiassa. Varasin meille pääkaupunkiseudulta nuorekkaan ja ammattitaitoisen bile- ja coverbändin. Heiltä luonnistuu valssit ja muut "hääbiisit" sekä coverit aina Robinista Rammstainiin. Juuri sitä mitä hain, ja hintakin pari satasta alempana mitä suurimmalla osalla hääbändeistä olisi. No, sehän ei kelpaa äidilleni, vaan tämä on jo omassa mielessään päättänyt bändin valmiiksi. Kymenlaaksolainen "humppabändi", joilta kuulemma onnistuu "rautalanka sekä rokki".. Okei, todella houkuttelevaa, mutta ei. Kuuntelin bändin soittoa Youtuben kautta ja tuli oikein selväksi, että he ovat nimenomaan se humppabändi. Valssit ja jenkat sujuvat aivan varmasti, mutta en ole vakuuttunut siitä bilepuolesta.

Äitini sitten kysyi, että mikä mättää ja mitä meidän valitsemamme bändi sitten tulee soittamaan. Sanoin, että ensimmäinen setti on nimenomaan häämusiikkia valsseineen päivineen (nyt melkein kaduttaa että pyysin bändiä soittamaan äitini ehdottoman lempibiisin Oikeesti siinä ensimmäisessä setissä..) ja toisessa setissä musiikki vaihtuu "bilemusiikiksi", koska meille on tulossa paljon nuorta porukkaa ja tiedämme, että kaveripiiriimme kuuluu tanssilattialla viihtyviä ihmisiä. No, mitäs se mamma tähän sanoi? "miusta alkaa kuulostaa siltä ettei siellä oikein viihdytä" MITÄ?!


Oon kohta ihan hermoraunio ja tässä olisi vielä lähes 10kk kestettävänä. Ei auta kuin toivoa että äiti vähän rauhoittuu ja ymmärtää kenen häitä ollaan pian tanssimassa. Älkää ymmärtäkö väärin, minusta on ihanaa että äiti auttaa paljon ja on aktiivisesti mukana ja innoissaan, mutta painostaminen ja varsinkin häidemme arvostelu vetää mielen vähän matalaksi..

(EDIT. Haluan vielä huomauttaa, että me olemme Jannen kanssa aikeissa maksaa varaamamme bändin, eli emme odota siihen rahallista avustusta keneltäkään.)

Kuva: X

lauantai 9. elokuuta 2014

Etikettien liotusta

Ostin kirppikseltä kaksi isoa lasipurnukkaa karkkibuffettia ajatellen. Meille on tulossa vähän maalaisteemaiset häät, joten ajattelin, että ainakin osa buffan purkeista voisi olla ihan perinteisiä, isoja säilykepurkkeja, kunhan ne vain koristelee näteiksi!

Purkit eivät juurikaan lompakkoa rasittaneet, suurempi oli euron ja pienempi viisikymmentä senttiä. Pienemmässä oli jämäkkä suolakurkun haju sisällä ja molemmissa oli sitkeästi paikallaan seisovat etiketit. Purkin edellinen omistaja oli selvästi yrittänyt repiä etikettejä irti siinä onnistumatta. Nyt olikin minun vuoroni yrittää!


Ensin heitin molemmat purnukat kylpyammeeseen, jonka täytin höyryävän kuumalla vedellä ja heitin sekaan vielä aimo annoksen Fairya sekä Ajax-yleispuhdistusainetta. Jätin purkit lillumaan veteen n. kahdeksikymmeneksi minuutiksi.

Lillumisen jälkeen huomasin ilokseni, että pienemmästä suolakurkkupurkista oli koko etiketti irronnut nätisti liimajäämiä jättämättä! Jes! Isommassa punajuuripurkissa ei sen sijaan ollut tapahtunut minkäänlaista muutosta. Otin tiskiharjan kauniiseen käteen ja kävin sen kanssa jynssäämään pehmitettyä etikettiä ja se lähtikin pikkuhiljaa pinnasta pois.


..Jättäen tosiin pintaansa kaikki etiketin liimat. Hohhoijaa. Liima ei harjalla jynssäten muuttunut miksikään ja tässä työvaiheessa piti vähän huudella sosiaalisesta mediasta apuja liimajäämien poistoon. Sainkin vinkeiksi etikkaa, ruokaöljyä, kynsilakanpoistoainetta sekä erityistä tarranpoistosprayta. Spray kuulosti ihanteelliselta juuri tähän tarkoitukseen, mutta halusin ensin kokeilla kotikonsteja ettei tarvitse kauppaan raahautua. Etikkaa ei taloudesta löytynyt, joten valitsin testattavaksi kynsilakanpoistoaineen.

Kaadoin poistoainetta reilusti liimajäämien päälle ja otin taas aseekseni tiskiharjan. Ja totta tosiaan - sillä jynssätessäni liimapinta katosi suurimmilta osin!


Vain entisen etiketin ylä- ja alareunaan jäi pienet liimajäämät, mutta siinä vaiheessa minulta loppui kärsivällisyys asian kanssa taisteluun, joten päätin jättää projektin hautumaan. Tänään voisi hommaa jatkaa ja kokeilla uutta kynsilakanpoistoaine-pesua tai miksipä ei sitä ruokaöljyäkin! Kaasoni lupasi minulle myös tarranpoistosprayta, jota hänellä on kuulemma työpaikalla pilvin pimein, ja se on varmaan viisain vaihtoehto jatkoa ajatellen, ikä ja terveyshän näissä etiketinpoistoissa muuten menee, haha!


Tässä vielä se täysin puhtaaksi saatu kurkkupurkki! Pyöritin kaulaan vähän juuttinarua ja aion askarrella siihen jonkin oikein näyttävän etiketti-asian. Katsotaan mitä näistä tulee!

torstai 7. elokuuta 2014

Pompomeja!

Päätimme Jannen kanssa hamstrata mahdollisimman paljon hääsälää eBaysta. Ja reilu viikko sitten teimmekin ensimmäisen hääaiheisen tilauksen, kokeilumielessä muutamat pompomit. Eilen tulikin postiluukusta lappu, että Postiin on Jannelle saapunut kirjattu kirje. Tänään kipitin ylläriä hakemaan, enkä ollut lainkaan varma, mitä paketti pitäisi sisällään, Janne on nimittäin tehnyt "muutaman" muunkin tilauksen eBayhyn, haha.

Mutta pompomejahan siellä oli, jipii! Tilasimme vaaleanpunaisia ja mintunvihreitä, joskin paketin avattuani huomasin mintunvihreiden olevan lähempänä omenanvihreää. No, pieniä vikoja ja uskon ettei kukaan kiinnitä tarkkoihin värisävyihin huomiota. Ehkä. Vaaleanpunaiset olivat kuitenkin täydellisiä ja juuri sitä sävyä mitä toivoinkin!


Kokeilumielessä avasin yhden pomin, ihan vain testatakseni miten aikaavievää ja hermoja raastavaa se olisi. Ja olihan se vähän. Pompom-patukkaa siis käydään avaamaan aina toinen puoli kerrallaan, erotellen ohuenohuet silkkipaperit toisistaan, jolloin ensiksi saadaan aikaiseksi puolipallo ja lopulta koko pompulapaimen pompomi. Silkkipaperi on aika arkaa materiaalia, joten sai olla aika tarkka, ettei vahingossa revi koko hökötystä sitä availlessaan. Onnistuin pitämään koko pompulan ehjänä ja sain sen n. viidessä minuutissa suosiolla auki, jipii!


Mutta oliko vaivan arvoista tilata pompomit eBaysta itse tekemisen sijaan? Ei välttämättä. Kaikista eniten aikaa ja hermoja vievä vaihe taitaa tässä askartelussa olla nimenomaan tuo avaaminen eikä suinkaan silkkipaperin vekittäminen ja leikkaaminen. Hintakin pyörii suunnilleen samoissa luokissa itse tekemällä ja eBaysta tilaamalla. Tottakai tilaamisella säästyi kaikelta pieneltä paperiroskalta ja paketissa oli myös nätit satiinisilkkinauhat mukana kiinnittämistä varten. Varmasti tilaamme vielä muutamia paketteja näitä koristeita netin kautta, mutta voisi sitä muutamia kokeilla askarrella itsekin! Ovat ihan veikeän näköisiä nimittäin.